Archive for the 'sattumuksia' Category

Flunssapalat

Published on March 8, 2011 in kivuuksia and sattumuksia. 1 Comment

Jos luulitte, ettei 14-kuisen kanssa voi leipoa, luulitte väärin. Tyllerö kärsii ikävästä yskästä, joka tekee öistä katkonaisia ja ja kaikista perheenjäsenistä tasapuolisesti ärtyisiä. Päätin tänään katkaista rasittavaksi menneen märinäputken keksimällä jotain kivaa tekemistä – eli tässä tapauksessa mokkapalojen leipomista.

Työtasot ovat ipanan syöttötuoliin nähden huonolla korkeudella, joten valtaosa hommasta suoritettiin lattialla. Luonnollisesti. Lattiaa käytetään useasti myös perunoiden kuorimiseen, sillä Hänen Korkeutensa haluaa nähdä kaikki köökissä tapahtuvat oleellisuudet. Tai viis näkemisestä, osallistuminen on kaiken a ja o.

Sähkövatkainta masteroin ihan itse, mutta lusikalla sekoittamisen handlasi taaperokin. Ja lusikkaa maisteltiin, pyöriteltiin hiuksissa, taputeltiin, pyyhittiin käsiä hiuksiin, housuihin, lattiaan… ja hymyiltiin silmät sikkaralla ja naama ruskeana. Välillä taikinakulhoa maustettiin mojovilla aivastuksilla, joita ei turhaan hillitty hihansuilla.

Episodin jälkeen lapsi oli päälakea myöten taikinassa ja keittiön lattia oli saanut uuden, tahmean pinnoitteen. Asia ei haitannut pätkääkään, sillä mokkapalat maistuivat erinomaisilta, ja meillä oli niitä tehdessä myös erinomaisen hauskaa.

Taidan tosin syödä nämä flunssapalat ihan itse. Tuntuisi jotenkin… ehm, ikävältä syöttää niitä vieraille ;D

Viikko sitten

Published on February 21, 2011 in kissat and sattumuksia. 1 Comment

Viikko sitten eteisessä tallusteltiin äidin karvalakki päässä. Sitten halailtiin kisua, joka oli huomiosta oikein mielissään. Hiukset ovat hunajassa ja takussa. Hunajaa nautittiin yöllä yskän hoitoon, mutta teho oli kyseenalainen. Hiusgeeliksi siitä näemmä on paremmin.

Tänään tein virheen ja opetin tyttöä kiipeämään sohvalle. Eipähän ole tylsää kummallakaan.

Pieni hetki

Published on February 8, 2011 in sattumuksia. 2 Comments

Hääräsin viime lauantaina vessassa omiani ja T roikkui kintussa ja kitisi. Mikään viihdyke ei kelvannut. Äidin naamanpaklailu on toisarvoista, kun Hänen Korkeudellaan on tylsää. “Haepa eteisestä kengät, niin mennään ulos”, kokeilin kepillä jäätä. Ei aikaakaan, kun tyttö läpsytteli vessaan kenkä kummassakin kädessä. Olin aika otettu, mutta osasin odottaa moista. Seuraavaksi pyysin etsimään pipon. Tyttö lähti touhukkaana eteiseen, mutta alkoi hetken päästä karjua turhautuneesti. Niinpä tietenkin. Pipo onkin laukussa, siksi sitä ei löydy.

Lopuksi heitin ilmaan jokerikortin: “Haepa äidille lapaset!” En muista, että olisin käyttänyt moista sanaa lapsen kuullen ja olin melko varma, että saisin tuomisina villasukan tai muuta vastaavaa. Sainkin nenilleni, kun tyllerö töpsötti vessaan lapaset käsissään. Ja ne olivat vielä samaa paria.

Mun tytystä kasvaa varmaan joku rakettitieteilijä.

Nukku-Matti on turha jätkä

Published on October 1, 2010 in äiti on vähän väsynyt and sattumuksia. 2 Comments

Lapsi yrittää parhaansa mukaan venyttää normaalin käsitettä. On ihan normaalia, että nukkumaan menemisessä kestää vähintään 45 minuuttia. On ihan normaalia, että yöllä herätään viisi kertaa ja vastustellaan nukahtamista joka kerralla. On ihan normaalia parahtaa sikiunesta sydäntäsärkevään huutoon sillä sekunnilla kun selkänahka osuu pinnasängyn patjaan. On ihan normaalia, että yhdeksänkuisen nukuttaminen vaatii kikkakolmosineen aikuiselta ihmiseltä tämän koko aivokapasiteetin ja sen lisäksi vielä aimo annoksen oveluutta ja kärsivällisyyttä (mitä ei ole kauhalla annettu).

Niin varmaan. Mä tykkäsin enemmän siitä edellisestä normaalitilasta, jolloin kaikki sujui kuin tanssi. No okei, ontuva tanssi, mutta sujui kuitenkin.

Olen tavannut netistä lukemattomia ohjeita unikouluun ja lainannut kirjastosta kirjoja, joilla on surkuhupaisia nimiä kuten Kun lapsi ei nuku ja Miksi vauva itkee ja valvottaa.

Sen kun tietäs, nii. Lupaan tulla raportoimaan heti, kun saan tietää vastauksen.

Älkää turhaan odotelko.

Maanantai

Published on September 6, 2010 in äiti on vähän väsynyt and sattumuksia. 2 Comments

Mainio aamu. Tyttöä on naurattanut tänään kaikki mahdoton ja mahdollinen. Ei tarvitse kuin katsoa tietyllä tavalla niin ilman täyttää iloinen räkätys. Onneksi edes jotain naurattaa. Olen jo toista viikkoa niin väsynyt, ettei mikään luonnistu. Veriarvot, hormoonit, vasta aloitettu liikuntaharrastus, mikä lie syynä. Saisi mennä ohi jo, olen väsynyt olemaan väsynyt.

Onneksi kotona paistaa aurinko. Kampesin äsken väsymyksestä killisilmäisen toukan vaunuihin ja vein ulos nukkumaan. Kymmenen minuuttia vaunuja heijattuani luulin otuksen nukkuvan, mutta vaunuista kuuluikin yllättäen riemukasta käkätystä.

Hassu lapsi nauroi unissaan.

Ratakiskoa

Published on August 30, 2010 in sattumuksia. 0 Comments

Soseruoat eivät ole viime päivinä maittaneet. Aina kun lusikka lähestyy, pää kääntyy. Korput ja banaaninlohkot eivät kelpaa enää. Vesikään ei maistu. Tänään tajusin, että se johtuu nokkamukista.

Viime yönä heräsin nitinään ainakin viisi kertaa. Sitten lopetin laskemisen.

Viikko sitten Tytölle tuli postissa kutsu hammastarkastukseen. Nauroin, että miksi ihmeessä kun ei tuolla ole hampaitakaan vielä.

Olen välillä vähän hidas.

Nam

Published on August 18, 2010 in kissat and sattumuksia. 2 Comments

Yllätin mukulan eilen kädet ja huulet sinisenä lattialta. Syypäänä uuteen smurffilookiin oli kissojen risainen leikkihiiri, joka oli päässyt ilmeisen hiirenlihanhimon vaivaaman pikkuvauvan uhriksi. Hiiri lensi kaaressa roskiin ja mukula sai harmikseen tehdä tuttavuutta veden ja saippuan kanssa. Väriaine oli kuitenkin sitä luokkaa, että sen irroittamiseen olisi tarvittu vähintäänkin hiomapaperia tai napalmia, joten loppupäivä ihasteltiin kauniin sinistä vauvaa. Onneksi ei ollut asiaa ihmisten ilmoille.

Kuinka ollakaan, tovi tämän jälkeen yhytin kakaran kissojen hiekkalaatikoilta suu täynnä – ei sentään sitä ihtiään, vaan pellettipurua. Onko nyt niin, että mukula potee jotain ihmeen identiteettikriisiä ja luulee olevansa kissanpentu?

Taitaa joka tapauksessa olla niin, että kissanlelut ja hiekkikset muuttavat toistaiseksi portaiden yläpäähän.

Ja liimaan itselleni silmän takaraivoon.