Välillä kadun päätöstäni olla näyttämättä naperon kasvoja netissä. Muiden lapsia on mukava katsella kuvista, ja harmittaa kovasti ne kaikki loistavat otokset, joita en voi jakaa koko maailman kanssa. Sitten muistan taas internetin ja sen, että en oikeastaan edes halua, että koko maailma näkee jotain mikä on itselleni äärettömän kallisarvoista. Ohjenuorani on edelleen se, että niin kauan kun en voi kysyä tyttäreltäni tämän omaa, järkiperäistä mielipidettä nettinäkyvyydestä, en voi myöskään kasvokuvia kokonaisuudessaan julkaista. Palataan asiaan siis joskus 17 vuoden päästä.
Sillä välin pikkupicasso saa treenailla rauhassa uusilla värikynillään, jotka ovatkin tähän mennessä jännintä sitten jouluaaton.
