Archive for the 'kehitys' Category

Tylleröllä on selvästi erilaisia puhekausia. Välillä sanotaan tiettyjä sanoja omatoimisesti, välillä ökellellään yhä monimutkaisemmaksi käyvää vauvakieltä. Jokeltelurintamalla on tällä hetkellä kovassa huudossa kaakaa ja sen johdannaiset . Sanojen muodostumista on kiehtova seurata. Lapaset ovat papa, kana on kaka. Ainakin yhden kerran. Seuraavalla kerralla ne kuulostavat jo joltain muulta.

Sanavarasto – tai oikeammin sanottujen sanojen varasto – alkaa olla jo kohtalainen. Ymmärrystä penskalla on vaikka kuinka, mutta ulosanti on vielä hapuilevaa.

Omma = omena

Mama = maito

Ääti = äiti

Memä = nenä

Koowa = korva

Ei = ei

Eiei= heihei

Sanottuja sanoja on niin paljon, että olen tainnut unohtaa niistä valtaosan. On hassua, miten lapsen tarpeita osaa tulkita pelkistä eleistäkin. Kädenojennus esimerkiksi saattaa tarkoittaa kontekstista riippuen joko nälkää, sylintarvetta tai myöntävää vastausta. Välillä vastaan tulee tilanteita, joissa joudun toimimaan tulkkina. On kuitenkin kohtuullisen hämmentävää, että vuoden loppuun mennessä pieni vauvelini osaa todennäköisesti ilmaista itseään melko selkeästi ilman apuakin. Ääk.

… huomannut, että talvessa on hyviäkin puolia. Näihin kuuluu mm. mukulan kyydittäminen pulkassa. Rattaissa penska on aina hipihiljaa, mutta pulkasta kantautuu aina tauoton höpötys.

… naureskellut Tytön laajenevalle “sanavarastolle”. Jokellusrepertuaariin kuuluu mm. mämmämmä, tittittitiititi ja nyt uusimpana jimmijimmimmimi.

… keksinyt, että kymmenkuisetkin pitävät Teletapeista.

… ärsyyntynyt siitä, että läppäristä on nyhdetty sekä k- että p-kirjain irti ja nyt ne toimivat puoliteholla. Asialla kukas muukaan kuin pikku dataaja.

… tehokäyttänyt mekkoja. Tästä voidaan päätellä, että pian siirrytään taas uuteen vaatekokoon.

… ollut aistivinani joko pahenevaa syliriippuvuutta tai eroahdistusta. Lahkeessa roikkuminen on taas hetkeksi pahentunut.

… huomannut satunnaisia irroittautumisia seinistä ja pöydänreunasta. Pian meillä seisotaan ilman tukea.

… pannut merkille, että Tyttö ymmärtää hämmästyttävän paljon puhetta.

… taputtanut, vilkuttanut ja tanssinut urakalla.

… helpottunut siitä, että Tyttö osaa istua kylpyammeessakin jo itse. Kylpysessiot olivat jo hetken aikaa melkoista paini-/akrobatiashowta…

… yrittänyt hitaasti sisäistää, että reilun kuukauden päästä mun pienestä vauvastani saa jo käyttää nimitystä taapero. Toukkavaihe on silloin virallisesti förbi.

Olen viime aikoina kokenut lukuisia hämmennyksen hetkiä. Tuo pikkutoukka, joka oli vielä muutamia kuukausia sitten pelkkä sylissä makaava möykky, on veljeäni lainatakseni nyt ihan oikea ihminen. Se osaa ja ymmärtää aivan valtavasti asioita, enkä mä pysy perässä ollenkaan. Se konttaa, seisoo, istuu ja rymyää. Se tietää mikä on kissa ja miten sitä silitetään. Se tietää mitä hiusharjalla tehdään ja osaa viedä itse lusikan suuhun. Se tanssii (=hytkyy) kun musiikki soi ja hyräilee mukana. Se osaa laittaa digiboksin pois päältä strategisella hetkellä. Se ymmärtää myös sanan ei, vaikka esittääkin sen suhteen puupäätä.

Se ei oikeastaan olekaan mikään se, vaan hän. Ihan oikea pieni hän.

Ja mikä mahtavinta, hän osaa  – vihdoin ja viimein – nukkua yönsä heräämättä.