Archive for the 'tien päällä' Category

Kaukokaipuu ja vanhoja kuvia

Published on 04/06/2012 in tien päällä. 0 Comments

Oih voih. Matkakuume.

Parin vuoden takaiset asuntoautolla ympäri Eurooppaa -kuvat pukkasivat silmille kun selasin kuva-arkistoa. Kirjoitin matkasta tuolloin pientä reportaasia vanhan blogin puolelle, mutta juttu tyssäsi muistaakseni Hollantiin, vaikka asiaa olisi ollut vielä vaikka kuinka. Raskauden “riemut” veivät tuolloin voiton bloggaamisesta. (Iso vatsa ehkä näyttää sympaattiselta, mutta tuntuu kaikkea muuta kuin siltä.)

Wanhojahan nämä jo ovat, osa jopa kerran nähtyjä, mutta julkaisenpa silti. Kuvista ei vielä huomaa meikäläisen orastavaa vauvamahaa, mutta jälkikasvu oli globaali maailmanmatkaaja jo ennen syntymäänsä.

(Pahoittelut tuosta älyrumasta copy-merkistä. Korjaan sen seuraaviin kuviin… ärh.)

Amster-dam-dum-di-dam:

Kukkiablommor ♥

Bloggaaja shoppaa Mangossa Rijksmuseumin pussi kyynärtaipeessa.

Siis sydän. Kertaa miljoona. Saanksmääki muuttaa Amstelin varrelle paattiin?

Leikin rautatieasemalla katumuoti(sala)kuvaajaa.

En periaatteessa niin arvosta “pakollisten” turistirysien kiertämistä, vaan tykkään kulkea omia polkujani. En esimerkiksi ole koskaan nähnyt Big Beniä, vaikka olen käynyt Lontoossa x kertaa. Mieluummin istun vaikka pubissa tai kierrän pikkukatuja ja imen itseeni tunnelmia kuin pöllötän kivikasalla joka näyttää tismalleen samalta kuin matkaesitteen valokuvissa. Rijksmuseumiin sai jonottaa, mutta Rembrandtit olivat onneksi sen arvoisia:

Leirintäalueelle menevä kävelytie oli sangen persoonallinen, kuten itse leirintäaluekin. Siellä eleli kanoja ja vuohia sopusoinnussa hippien kanssa. Paikan keskusaukiolla oli jättimäinen Buddha-patsas. Piisändlööv.

Seuraava etappi Dover-Calais autolautta. Kokemus sinänsä. Tunnin matkaankin voi ympätä sekopäistä shoppaamista, tai tässä tapauksessa sen vierestä seuraamista. Ihmiset.

Doverista tuli jostain syystä hirveät Hercule Poirot-vibat :D. Siellä emme ehtineet kauaa vanheta, vaan etsiydyimme jälleen leirintäalueelle. En muista paikan nimeä, mutta siellä oli aivan mahtava ranta. Auringonlasku ja leijanlennättäjät tekivät ainakin yhden valokuvaajan oikein onnelliseksi. Muutenkin musta tuntui siltä, että olisin voinut jäädä asumaan tuonne. Englannin rannoissa on jotenkin maaginen tunnelma. Siellä haisee joka paikassa historia.

To be continued taas kahden vuoden päästä ;D. Ei vais. Lontookuvia ajattelin vielä lykätä eetteriin.

Tykkään
6

Tulin, näin, söin

Published on 04/01/2012 in camera obscura and tien päällä. 6 Comments

Viime kuun alussa kävin Tampereella vuorokauden mittaisella pikapyrähdyksellä. Voisi oikeastaan ehkä tarkentaa, että kävin Tampereella ja söin. Sitten vaihdoin ravintolaa ja söin vähän lisää. Muutama syömisen arvoinen paikka jäi vielä tesmaamatta, joten tekemistä riittänee myös ensi kerralle ;).

Hotelli Ilves oli hyvä mesta. Näköalat toiseksi ylimmästä kerroksesta kelpasivat, ja ovela 20 euron lisähinta hetivalmiista spessuhuoneesta ei kirveltänyt ollenkaan. (“Voi, tää teidän huone on valmis vasta kello x, mutta täs ois tämmönen hetivalmis spessuhuone…” Juujuu, whatevö.) Oli aamutossua, puolukkashampoota ja kylpytakkia. Ja mustaamakkaraa aamupalalla, ettei ähky vain hellittäisi missään vaiheessa. I approves.

(Tamperelaismiehillä on oletettavasti isot päät, paksut pohkeet ja Napakymppi-kapula käteen integroituna. Kewl.)

Ensi töiksi vedimme Marusekissa lounassushit. (Saattaa olla, että lankesin tässä erään tamperelaisbloggaajan propagandaan… heh heh :D) Oli hyvää, raikasta, ihanaa ja röyh. Sieltä Tuulensuuhun ja käteen maistuva olunen. Sieltä Stokkan Herkun kautta kierien hotellille ja sieltä taas vyöryen illalla Plevnaan.

Jättimäisen maksapihvin* aiheuttamaa tainnutustilaa hyväksikäyttäen mut raahattiin syöminkien jälkeen spektaakkeliin  nimeltä Ale-baari. Olin aika äkeissäni kun viimein sain ryittyä kolesterolit liikkeelle aivotoiminnan tieltä. Siis te toitte mut mihin? Halpaa kaljaa, I geddit, mutta tanssilattialla heiluu pari blingbling-länttifarkkuja Sin with Sebastianin tahtiin. Just shoot me. (Ironiaa. Paikassa on kuulemma ammuskeltu joskus. Taisin todeta, että nou shit, vähemmästäkin iskee trigger happy.)

Ja se vessa. Trauma. Trau-ma.

Koin suoranaisen henkisen ylösnousemuksen, katarsiksen ja positiivisen paskahalvauksen, kun paikallinen Tampere-oppaamme ohjasti  meidät bar punaniskasta Cafe Europaan. Ne kalusteet, se sisustus. Ei vessassa kiemurtelevaa oksunkäryä tai koomasilmäisiä teinejä, ei 15 vuotta vanhaa eurohumppaa ja Crazy Agen farkkuja.

Lasi punkkua ja taivas. Keskiluokkainen, kolmikymppisyyden runtelema ja pilalle hemmoteltu sieluni suorastaan suli kiinni siihen sametilla verhottuun tyylihuonekalusohvaan.

Hotellit, ne vasta on vekkuleita. On bloggaajayhteensopivat hissinovet ja jääpala-automaatteja käytävillä. Sitten niin.

Pullasorsaa naurattaa kun saa katsella muita alaspäin.

Seuraavana aamuna harrastin hotellilla yritteliäästi aamupalabuffet-tetristä ja yritin mahduttaa ainakin yhden joka sorttia voipuneeseen vatsaparkaani. Pari tuntia myöhemmin oli ns. “ehottomasti” tankattava huikean pitkää junamatkaa varten ja tsekattava Roastin muonatarjoilut. Maistui. Midinetti antaa Tampereen syöttö- ja juottoloille (yhtä lukuunottamatta) täyden kympin.

Että eat you later, manse. Ail pi päk.

 

* Tampere tekee ihmiselle kummia. Mä en syö maksaa. En ainakaan ravintolassa. Mutta oli kuulkaa hyvää ja sitä oli paljon! En syö kyllä mustaamakkaraakaan, ikinä, joten kai tossa Ilveksen vesijohtovedessä on jotain epäilyttävää.

 

Ps. Uusi banneri! Ei oo todellista! Aploodit! Torvisoittokunta! Jesus Christ on a stick!

Tykkään
9

Saarimatkailua, pt. 2

Published on 08/10/2011 in camera obscura and tien päällä. 0 Comments

Jatkoa edelliseen. Saarella kököttänyt pikku tupa oli vain aavistuksen viihtyisämpi sisältäpäin. Päivän trendeinä toimivat halkeillut maali ja kivettyneet ikkunahyttyset. Ja pöly. Omalla rustiikilla tavallaan ihan viehkoa.

Viihtyisyyselementtejä pyromaaneille.

Midinetin kengät tutustumassa hyvinkäveltyyn lattiaan.

Merikoira. Sjöhund.

Optimistisen monta naulakkoa. Täällä keskellä ulappaahan on aina ruuhkaa.

Tää on nyt varmaan sitä krakleerausmaalia?

Midinetti Was B…öö,  eiku.

Jåå de buurde juurde. Vein muhvinssinkuoren mukanani, kiitostack.

Tykkään
5

Kuin nalli karilla

Published on 07/07/2011 in DIY, päivän pukineet and tien päällä. 6 Comments

Pikainen välimoi täältä jostain. Viime viikonloppuna esittelin Nallikari Campingille kuuminta hottia kesäpukeutumisrintamalla: wanha ysärinaikainen edestä kiinni ommeltu pitsiliivi takapuoli edessä tuo kesään instant-hippimeiningin. On kuulkaa loistavuuden huippu ja täydestä meni, rintamuksen alle köytetyt sitomisnarut olivat kai vielä piste sen kuuluisan kirjaimen päällä. Takakappaleen (eli entisen etukappaleen) hauskuutena on avara ja jyrkkä v-pääntie, joka sukeltaa syvälle selkään. Midi suosittelee ja käskee bongaamaan kirppiksiltä pitsiasioita!

Katsotaan, mistä seuraavalla kerralla huutelen. Kesä on ihanaa aikaa, voi heittäytyä vallan irtolaiseksi. Ja mikä parasta, vielä ei ole ollut liian kuuma vaan Kultakutria lainatakseni juuust right.

Tykkään
5

Brcln ♥

Published on 06/22/2011 in tien päällä. 0 Comments

Hei vaan. Olen ollut kotosalla jo pari päivää, mutta kammoittava yhden tunnin jetlag oli ilmeisesti prosessorille liikaa. Olen melko varma, että sellainen sanonta kuin mitä lyhyempi matka sitä kamalampi väsy on olemassa, ja jos ei ole niin pitäisi olla. Ystävällisin terveisin henkilö, joka käveli parissa päivässä puoli maapalloa, söi toisen puolikkaan ja nukkui kotona tuplaten sen mitä “lomalla”.

Ensi kerralla matkalle lähtiessäni voisin muistaa seuraavat asiat:

* Turistinähtävyyksillä on paljon ihmisiä. Kuulostaa itsestään selvältä, eikö. Niin. Niinhän sitä luulisi.

* Kannattaa ottaa mukaan toisetkin kengät. Kannattaa siitäkin huolimatta (ja erityisesti siksi), että meinaa ostaa kaupungin tyhjäksi kengistä. Silloin nimittäin tulee mitä todennäköisimmin kotiin ilman niitä. (Uusia kenkiä, that is.) Itse asiassa, jos mulla olisi ollut toiset kengät mukanani, olisin ehkä jättänyt ostamatta hillittömän törpöllisen paikallista “herkkua”, joka haisee kissanruoalta ja maistuu friteeratulta läskiltä. Ja-mii.

* Jos lentokoneen vaihdon kanssa on hillitön kiire, saattaa käydä niin, että omaa nimeä kuulutetaan viehättävästi ääntäen juuri sillä hetkellä, kun on vessassa vetämässä housuja jalkaan.

* Järkkäri on liian painava. Sitä raahamalla saa ainoastaan kahden päivän jumilihasmigreenin. Ja sehän on hästii. (Ja ei, en todellakaan hengannut jossain Ramblalla se hyvä kamera kainalossa, vaan ulkoilutin sutturupsuputkea ja  kolisevaa 300 D:tä. Ei kelvannut edes varkaille, hmpf.)

Mutta tuli nähtyä ja koettua. Paikalliset taksit ovat mukavia ja asiallisia. Palvelu on välillä yrmeää ja välillä sydämellistä. Ruoka on välillä pahaa, välillä erinomaista. Rannalla on lämmin, meressä on kivaa ja rannalla kiertelevät water-beer-cocacola-kaupustelijat raivostuttavia. Lokit ovat metrin mittaisia ja undulaatit vihreitä. Ravintolassa saattaa saada pöytäänsä sangriaa rikkinäisessä kannussa, ja se saattaa rikkoutua pöydälle ja kastella kaiken ostoskasseista tuliaisiin ja  yllä oleviin vaatteisiin. De nada.  Tärkeintä on, että kaikki kuitataan naurulla.

Ihanaa on kuitenkin myös kotisohvalla öllöttely ja silkka velttoilu. Julistan tämän postauksen myötä juhannuksen alkaneeksi ja lyön koneen kiinni. Nähdään ensi viikolla vaatelöytöjen, tarkempien epsanjakuulumisten ja juhannusjuttujen parissa!

Tykkään
4