Archive for the 'smells like sarkasmi' Category

Grrr, sanoi pantteri

Rakennekynsipostaus odottelee vielä hetken tekijäänsä, dum-di-dum. Huvittaa kuitenkin katkaista tämä hiljaisuus jollain, joten ajattelin jakaa kanssanne uusimman obsessioni.

Nämä.

Ei saa nauraa.

Siis miksi mä haluan nuo? Ne ovat epämääräisen punaiset (jäk), niissä on panttereita (jäk), ja ne ovat… kirjavat. Jäk. (Ja nuo kengät ovat oikein tuplajäk, brhh.)  Kaiken järjen ja logiikan mukaan mun pitäisi, ei edes vihata, vaan suhtautua äärimmäisen välinpitämättömästi näihin. Mutta nöhöy, sen sijaan huomaan bongaavani sieltä täältä linnunkakankirjavia farmarihousuja ja viikaavani niitä mielessäni hellin käsin vaatekaapin hyllylle. Aivan erityisesti näen vaatekaapin hyllyllä kirmaavan villin rivin pieniä panttereita. Koppotikoppoti vain. Tai siis whatever ääntä pantterit nyt pitävätkin.

Siis kuvitelkaa nyt. Moposaappaat, pantterit, ja jokin jäntevärakenteinen musta yläosa. Eikö kuulostakin ihan kaikin tavoin järkevältä? Jos ei panttereita, niin mites sitten sinisiä ruusuja? Anyone? Mä voisin ottaa.

Lopunkin uskottavuuden ( jaa minkä?) menetyksen uhalla paljastan, että katselen viipyvin silmin myös näitä. I shit you not. Järjen valo ei onneksi ole himmennyt niin paljoa, että oikeasti vakavissani edes harkitsisin moisia. Mutta niissä on kukkia. Ja ne ovat niin iloiset. Kattokaa nyt, kiinanruusuja, kolibreja, nallekarhuja, menninkäisiä ja tui tui. Aaaawwwww. Ei mitenkään voisi olla alati kärttyinen jos omistais tommoiset. Sen takia jätän ne kauppaan.

Kaikki kuvat tarjosi www.asos.com.

Ja nyt lääkkeet.

Tykkään
11

Kuin kaksi paitaa

Kuvailin huvikseni COSin ostoksiani. Musta paita on nähty jo, beige odottelee pukeutumisinspiraatiota.

Pidän aika paljon siitä tavasta, millä COS kommunikoi asiakkaan kanssa. Markkinoinnissa käytetään paljon tekstejä. Vaatteet on viikattu siististi pusseihin, joissa lukee pitkät pätkät tarinaa siitä, miten olemme juuri sinun etuasi ajatellen pakanneet tämän juuri näin, ja että palautathan vaatteen tässä samassa pussissa, sillä se säästää luontoa. Ja niin edelleen. Kaulakorussa oli pikkuruinen  lappu, jossa oli teksti I’m real leather ja kangaspussin tekstin tiedättekin jo.

On kuin jokin näkymätön, välittävä persoona pitäisi huolta juuri minusta.

Tulee sellainen tosi spessu olo ♥.

 

Tykkään
3

Top vitonen

Tämän päivän top vitonen satunnaisessa järjestyksessä:

(Eli toisin sanoen koneelta löytyi epämääräinen läjä kategorisoimatonta silppua.)

1. Oliivisaippua. Tuoksuu juuri oikealla tavalla saippualle, eikä edes kuivata ihoa. Saatu Kreikasta tuliaisina.

2. Päivän asu. Juuri sopivan epätarkkana, oudosti rajautuneena asianmukaisen nolona kaikin tavoin. Mutta mä sentään yritin! (Silkkipaita Asos ja byysat Seppälä.)

3. Tuliset jutut. Blairs’in habanerosipukat ovat supertulisia ja äärimmäisen addiktoivia. Poppamiehen napalmivatut (joita purkin kannessa luonnehditaan lempeiksi, god knows why) ovat sitä luokkaa, että niitä kannattaa syödä vain yksi. Tai jos herkkävatsainen haluaa jännitystä seuraavaan päivään, kannattaa vetää koko purkki. Tai kaksi. Vattua, siis.

Tilasin sitten 14 säkkiä kun arvelin ettei vähempi riittäisi.

Lempeä my ass.

4. Lindexin rinkulahuivi. Sopivasti inkaa ja meininkiä. Istuu kuin humppa hanuriin.

5. Eminemikarkit. Pähkinöillä. Vain paatuneet kerettiläiset syövät niitä sieluttomia versioita.

 

Päivän party pooper puolestaan oli BonBonin camouflage hämäys- niminen karkkipussi. Paskan nimen lisäksi sisältö oli myös enemmän tai vähemmän hämäävästi paskaa. Olisi pitänyt uskoa nimeä. Pahat karkit ovat vähän kuin Linkin Park ja vähäsuolaiset sipsit. Niistä tulee vihaiseksi.

Tykkään
9

Pimppaa mun tyyny

Katsokaa, tyyny.

Tyyny oli kovin, kovin kyllästynyt elämäänsä olminvärisenä, joten pimppasin sen. Kaapista löytyi juuri passeli ällöpaksu polyäästerihuivi peittämään väärinpäin aseteltujen leipien jättämät rasvatahrat ja liiskaantuneiden rusinoiden jäänteet. Parempi tyynyllä kuin kaulassa, sano Midinetti kun polyesteriä mulkaisi.

Ja mikä olisikaan ihanampaa kuin talvipakkasilla pään vieressä ritisevä tekokuitumöykky ja naamalle leijailevat hiukset. Onneksi ei ole vielä talvi, vaikka jotkut hullut moistakin jo odottavat.

Olin pimppaukseeni ja ylivertaiseen kekseliäisyyteeni ihan ääreesti tyytyväinen, kunnes törmäsin Urban Outfittersin sivuilla tismalleen samaan, mutta astetta kaupallistetumpaan ideaan. Oh sigh. Ilmeisesti kaikki on jo keksitty. Että tosi uniikkia retrofiilistä suoraan seitkytluvulta vaan mullekin.

Paitsi että on mun huivi sentään ihan aidosti ruma. Ja kirpparilta.

Tykkään
13

Kesän jälkeen ehkä sateista ja matalaa…

… mutta mitä sillon väliä on satumainen lauantai. Sanoi herra Putro monta vuotta sitten. Satumainen tuskin, mutta aurinkoinen enihuu.

Ja se taas tarkoittaa ikkunanpesua ja työn raskaan raadantaa, ainakin allekirjoittaneen osalta. Poikkeuksellisesti sen vastapainoksi on kuitenkin luvassa slow foodia omassa keittiössä ja suupielien ylösnostelua jossain miellyttävässä lokaatiossa. Eläköön tympiöaskareiden vastakohdat eli randomit ja odottamattomat virkistäytymishetket. Ja eläköön toimivat mummo-lapsenlapsi-suhteet. Erityisesti ne.

Eläköön myös keväällä löytyneelle ikisuosikilleni Proseccolle ja tuuhealle timjamipuskalle, joka tuoksuu keittiössä.

Kuvat ovat toukokuulta, mutta saattaa olla että suljen silmät elokuun valolta ja maahan (nyt jo!) leijailevilta lehdiltä  ja pistän tänään vispaten yhtä letkeästi. Vispailuun on nimittäin syytä, sillä ikkunat ovat olleet ulkopuolelta pesemättä remontista saakka. Ja ne jotka tietävät koska remontti oli, tietävät. Jalkapuoleksi selitykseksi tarjoan sitä, että aukkunat on ulkoa pestävä tikkailla seisten. Ei kovin hauskaa, nimimerkillä 12 pikkuruutua ja kolme isoa per reikä (plus sisäikkunat, förstås) sekä jaloissa hyörivä irmapetteri. Viissataakuus ikkunaa. Seliseli.

Tää on sitä ihanaa boheemiutta, kyl te tiiätte.

Sitä samaa, minkä ansiosta parvekkeella on vieläkin siniset jouluvalot.

Tykkään
6