Archive for the 'shopattua' Category

Page 2 of 4

Kaulakkaat

Published on 01/08/2012 in shopattua. 2 Comments

Joulupukki toi toisen, toisen ostin itse. Toinen on nahkamakkara, toinen muistuttaa erehdyttävästi jotain, mitä väkerreltiin hikisin käsin ala-asteen kässäntunnilla. Kumpikin kääritään kaulaan ja molemmat ovat lajeissaan epätyypillisiä yksilöitä.

COSin nahkamakkarakoru näytti tuotekuvissa todellisuutta hintelämmältä. Kuvittelin saavani juuri ja juuri kaulan ympäri yltävän käädyn, mutta mötkö taipuukin helposti myös vyöksi. En valita. Tykkään ihan mielettömästi korussa piilevästä naamioidun helminauhan estetiikasta. Voin itseasiassa sanoa, että todella harva rihkamakoru on yhtä mieleinen kuin tämä. Jännästi en oikeastaan edes miellä tätä rihkamaksi, koska se on nahkaa. Parasta mitä kympillä saa? Ainakin lähellä. (COSilta kotiutui “yllättäen” taas muutakin… niistä enemmän joku toinen kerta. Alet prkl.)

Pukinkontista löytyi äidin Accessorizesta bongaama hassunhauska pampulahuivi. Se on ihana! Laiskoina päivinä tarvitaan vain taustalle tylsää mustaa, kaulaan pampulat – ja päivä on pelastettu. Tätä ei tosin parane näyttää kissoille… Väännän korkeimman omakätisesti patalapun siitä hännäkkäästä, joka pampulahuivini tuhoaa.

Nahkakoru postitettiin kotiin asemoituna askeettisen viehättävään lakanakangaspussiin. Siitä tuli välittömästi mieleen idyllisiä tuokiokuvia mankeleista ja ulkona kuivuneista pellavalakanoista. Pussukan inspiroimana suihkin seuraavana aamuna ranteisiini vähälle käytölle jäänyttä Estee Lauderin White Linen hajuvettä ja päädyin kyselemään töissä jokaiselta vastaantulevalta työkaverilta, että haisenko liikaa vai ihan liikaa parfyymille. Loppupäivästä sain päänsäryn. Mielikuvat, mankelit, who needs them.

Pussin reunassa on lievästi piilokuttuileva teksti “fulfilment is a tidy drawer”. Pistää miettimään, onko fulfilment pienempi vai yhtäsuuri, jos survoo laatikkoon roinaa useammassa pienessä pussissa, vai jos kenties laittaa koko laatikon sisällön yhteen isoon pussiin. Nimimerkillä mitä on tämä “tidy drawer”, josta puhutte. Oli mitä hyvänsä, sitä ei tullut pussin mukana.

Niin, ja arvatkaa mitä. Ostin uudet kengät ja laitoin vanhat (lue: kohtuullisen uudet moposaapakset) muovipussiin. Kotona Mies oli heittänyt pussin roskikseen, koska sen viereen oli jälkeenpäin asetettu epähuomiossa pari roskapussia. Ehdin pelastaa kengät, mutta mitä opimme tästä? Pussit, ne vasta on perseestä.

Tykkään
7

COS tuli ja tili meni

Published on 12/14/2011 in shopattua and vaatteet. 2 Comments

Hei kaverit. Terkkuja täältä rään keskeltä, ihanamahtava talvi on taas täällä ja sen huomaa ja tuntee nenänahassa. Flunssa, tuo tosinaisen jokapaikanaksessori number one. Housuntaskuista (tai hihansuusta/paidankauluksesta taskuttoman meikäläisen tapauksessa) roikkuvat märät nessut ne vasta ovat jotain, siinä jää ihkuimmatkin it-bägit kakkoseksi. Eikä edes puhuta tästä mun ihanasta viskibassoäänestä, tälle olisi Loirikin kade. (Luumu-kissa puolestaan ei ole kade, vaan kokee saaneensa mukavankuuloista juttuseuraa.)

Jos ei flunssaa adventtina niin onpahan ainakin eräs mahtaisa vaatekappale COSin uutukaisesta nettikaupasta. Joillakin onnekkailla on molemmat, lällispöö.

Jos nyt vallan vakavaksi hiljennytään, niin on tuo COS sitten vain jotain. Kirjauduin sivuille wishlistiä tekemään, ja huomasin useamman tunnin ja yhden auringonlaskun päästä lisänneeni noin 70% koko liikkeen tarjonnasta toiviolistalleni. Että siitä vaan sitten valitsemaan, niinku. Helpotti tosi paljon, niinku. Harvoin käy niin, että voisin vaihtaa koko vaatekaappini suoriltaan yhden puljun tarjontaan. Niinku, prkl.

Mutta tilasin yhden kappaleen jotain tarpeellista *. Jonkin näistä.

Mitä minimalismin huutomerkkejä, mitä materiaalien liittoja. Mikä nahan hali, silkin silitys ja villan syli. Oi. Tuo ensimmäinen hiekanruskea villakangastakki roikkuu tällä hetkellä eteisessäni. Ainoastaan sen vuoksi talven tulo tuntuu himpun verran anteeksiannettavammalta.

Toimitus oli hidasta kuin etana, luvatun 2-5 päivän sijaan kävin tuijottamassa lasittunein silmin tyhjää postilaatikkoa kahden viikon ajan. Seurantakoodin mukaan pakettini piti Lyypekissä pirskeitä ainakin 4 päivää, toivottavasti oli monta pitkää kylmää ja pari viiniä Wienissäkin. Hintaa takille tuli postikuluineen 181 euroa, mikä on laatuun nähden ehkä himpun yläkantissa. Laatu on hyvä, ei siinä mitään, mutta muihin saman hintaluokan villakangastakkeihin verrattuna vuorikangas on ehkä vähän keskiverto ja villakankaan laatu jäykähkö. Mutta kuten aina, minua on aika vaikea miellyttää sataprosenttisesti oikeastaan – noh – yhtään missään. Tässä tapauksessa design antaa reippaasti anteeksi nuo materiaalien oikeasti hyvin pienet puutteet. Kierros keskustan tylsiökaupoissa vielä oikein sinetöi ostopäätöksen.

Mulla on viimein oma luottovaatemerkki, jei.

 

*Kirjoitin tämän postauksen oikeasti aika kauan sitten. (Ironista, että jonkinlainen nuha on nytkin…) Sen jälkeen kotiin on nimittäin matkannut eräs toinenkin vaate COSilta. Se on pitkä, merinovillainen, taskullinen ja ihana. Se on maailman mukavin neulemekko. Ei moitteen sanaa. Lööv.

 

Tykkään
4

Huoleton kolmiohelma

Published on 05/12/2011 in päivän pukineet and shopattua. 0 Comments

Hei leikittäskö semmosta leikkii, et tää ois niinku tyyliblogi?

Päätin eilen olla ranskalaisesti chic. Tyyliin kuuluu oleellisesti silkkipaita (check), raitapaita (check), huulipuna (check) ja huoleton nonchalantti asenne (ööh… check?). Sovitaan, että paidan alta kurkkiva vatsanahka ei ole osoitus omistajansa ikuisesta kyvyttömyydestä ostaa sopivanmittaisia t-paitoja, vaan se juuri on sitä nonchalanttia asennetta. Ja käärityt housunlahkeet, ne myös. Nilkatkin tykkäävät auringosta.

Paita on loistolöytö Asoksen alepuolelta. Silkkistä, jännittävää muotoilua. Kesällä halkioista toivon mukaan vilkahtelee pala ruskettunutta kylkisiivua ja pötsiä. Riippuu ihan täysin sääjumalista. Tuulisena päivänä pannaan helmat nuhteeseen vyöllä. Kaveriksi shortsit ja lierihattu. Oi kyllä.

(Selailin hiljattain wanhoja asukuvia ja tuli ihan mieletön ikävä tuota harmaata taustaseinää. Ikävä laimeni varsin nopeasti kun muistin, että kamera vihaa tuota seinää eikä osaa tarkentaa sitä kohden = suttua. Omat niksinsä on myös objektiivin valinnassa, tällä kertaa meni pieleen… vanha koira on unohtanut vanhat temppunsa. Täytyy silti tyksiä harmaasta taustasta!)

Tykkään
6

♥

Published on 04/21/2011 in shopattua. 0 Comments

Postissa odotti paketti, jonka sisällä oli paketti. Se oli suljettu punaisella sydäntarralla, eikä suotta.

Carin Westerin uutiskirjeen inspiroimana hiihtelin merkin nettikauppaan ilmaisten toimituskulujen houkuttelemana. Käyn sivuilla kuolaamassa vähän väliä, erityisesti vintage-osaston aarteet kiehtovat. Sieltä on myös tämä uusin löytö, jonka tarve syntyi kesän Barcelonan-matkasta. Tajusin, että en omista ainuttakaan kaupunkikelpoista bikininpeittomekkoa. Siis sellaista, joka yllä voi hipsiä kaupungin läpi rannalle, joka on helppo riisua ja pukea, ja joka ei huuda “Rätti! Rätti!”, kun sen ohi kulkee fiini ja kosmopoliitti bartseloonalainen.

Olen varmaankin katsonut liikaa Matkoppaita tai jtn, mutta perinteinen suomituristi-look on jotain aivan järkyttävää. On ymmärrettävää, että jos lämpötila on yli +30, haluaa pukeutua kevyesti. Se puolestaan ei ole ymmärrettävää, että halutaan ehdoin tahdoin kulkea ryppyisissä, hikiläikkäisissä puuvillashortseissa ja wifebeaterissa muuallakin kuin turistirannan tai hotellipihan ulkopuolella. Natseilustani huolimatta mulla ei ole tarjota miesväelle ratkaisua hellepukeutumisongelmaan. Tsorppa. Tyydyn jatkossakin mulkoilemaan teitä rumasti. Naisväki taas voi hankkia ranta-asuksi vaikka… noh, miellyttävän puuvillaihokkaan. Vaikka tämmöisen, jossa on ranta-asiaankuuluvasti maalauksellisia naisvartaloprinttejä ja ainakin yksi paljas takapuoli, jos vaikka haluaa pukeutua zona nudistaan mätsäävästi.

(Kuva Carin Wester)

Se CW:n uutiskirje tuli kuin tilauksesta. Olin jo ehtinyt mielessäni manata sitä, että kangasvaraston ainoa valkoinen ehdokas oli materiaaliltaan jotain muovisekoitetta ja niin hiostavan oloinen, että se yllä muistuttaisin höyrymakkaraa kotimaan kamarallakin. Tässä mekossa on nikamapuolella mainio rintsikanhihnaikkuna, joka toimii hyvin myös tuuletuspoliittisissa tehtävissä.

Olen tylsäke ja tarjoilen asukuvia vasta huomenissa.

Tykkään
6

Kanelia kans

Published on 04/01/2011 in kissanpäiviä and shopattua. 8 Comments

Sallikaa mun vielä liekehtiä uusista laseistani. Nämä ovat nimittäin vallankumouksellisinta sitten pillifarkkumuodin, ainakin oman ulkonäköni muutoksien kannalta. Olen viimeiset 10 vuotta jumittanut samanlaisessa tummanruskeassa, suorakaiteen mallisessa hillityssä pokamallissa, joten olo on oikeasti kuin kasvojenkohotuksessa käyneellä. Tiedän, että lapseni tulee nauramaan kippurassa valokuvilleni teini-iässä, mutta sehän kuuluu asiaan.

Koko silmälasien ostoprosessi oli oikeastaan aika hupaisa. En olisi millään halunnut ostaa uusia, sillä vihaan silmälasien ostamista ja sovittelua aivan ää-rim-mäi-sen paljon. Ja vihaan sitä, että en koskaan ole onnistunut ostamaan halpoja laseja. Yritin muuttaa tapojani tilaamalla ensin netistä kuusi kappaletta cheap-ass sovituskehyksiä, mutta vihasin jokaista paria enemmän tai vähemmän. Sitten kiersin läpi kaupungin perusnissenit ja revin hiuksia päästäni kun kukaan ei tullut edes kysymään mitä olin vailla. Joo kiitti, muuten vaan seison täällä peukku perseessäni, moro vaan. Specsaversilla taas ei ollut mitään nikkeliallergiselle, joten niillekin sai ojentaa tunkkia. Menin sitten viimeisenä oljenkortena kalliiseen pikkupuotiin ja kas, oho. Lasit.

Miestä lainatakseni kolmet yksien hinnalla vai yhet kolmien hinnalla, tough call. No, ainakin mulla on lasit. Edelliset alkoivat olla siinä kunnossa, että toinen sanka sojotti suuntaa Venäjälle ja toinen Ruotsiin. Ja ne tippuivat päästä, jos katsoi alas. Nice. Hyvä syy kulkea nenä pystyssä.

Sattui sitten käydä niin, että kiikutin kotiin ehdat Kanelit. Ja olen oi-niin-tyytyväinen, vaikka nolostelinkin logopussia marketin kassajonossa niin paljon, että ensin ruttasin sen käsilaukkuun ja sitten kukkaroa kaivaessa leväytin koko komeuden vahingossa lattialle. Mokomassa kikkareessa on niin lyhyet kantokahvatkin, että sitä piti roikotella suoran käden päässä kuin gorilla rystysiään. Rillimyyjän reaktioista päätellen mun olisi tosin pitänyt lirkkiä riemusta housuihini ihan vain siksi koska sain käteeni paperikassin, jossa luki nimi.

En mä tiedä mikä mulla on näitä logojuttuja vastaan. Joku typerä keskiluokkaisuuden mörkö ilmeisesti ryömii alitajunnasta aina välillä. Tai vähintääkin teki mieli selitellä vastaantulijoille, että ei nää lasit oikeesti ollu ees paljoo kalliimmat ku mulla keskimäärin yleensä. Kell’ onni on ja niin edelleen. Oikeasti mä en edes ole yhtään merkkivastainen. Jos pussissa olisi lukenut vaikka Carin Wester, olisin ollut vain pollea. Onneksi lasien logo on ihan hillitty, paljon prameampiakin möllyköitä sovittelin.

Ai niin. Tuota koteloa mulle ihkutettiin kaupassa moninaisin sanakääntein. No onhan se hieno. Siinä on tuo perinteinen laukuista tuttu Chanel-ruututikkauskin. Mutta nahkaa se ei ole nähnytkään. Siitä pieni miinus.

Kaveri hyväksyy myös:

Tykkään
8