Hei kaverit. Terkkuja täältä rään keskeltä, ihanamahtava talvi on taas täällä ja sen huomaa ja tuntee nenänahassa. Flunssa, tuo tosinaisen jokapaikanaksessori number one. Housuntaskuista (tai hihansuusta/paidankauluksesta taskuttoman meikäläisen tapauksessa) roikkuvat märät nessut ne vasta ovat jotain, siinä jää ihkuimmatkin it-bägit kakkoseksi. Eikä edes puhuta tästä mun ihanasta viskibassoäänestä, tälle olisi Loirikin kade. (Luumu-kissa puolestaan ei ole kade, vaan kokee saaneensa mukavankuuloista juttuseuraa.)
Jos ei flunssaa adventtina niin onpahan ainakin eräs mahtaisa vaatekappale COSin uutukaisesta nettikaupasta. Joillakin onnekkailla on molemmat, lällispöö.
Jos nyt vallan vakavaksi hiljennytään, niin on tuo COS sitten vain jotain. Kirjauduin sivuille wishlistiä tekemään, ja huomasin useamman tunnin ja yhden auringonlaskun päästä lisänneeni noin 70% koko liikkeen tarjonnasta toiviolistalleni. Että siitä vaan sitten valitsemaan, niinku. Helpotti tosi paljon, niinku. Harvoin käy niin, että voisin vaihtaa koko vaatekaappini suoriltaan yhden puljun tarjontaan. Niinku, prkl.
Mutta tilasin yhden kappaleen jotain tarpeellista *. Jonkin näistä.
Mitä minimalismin huutomerkkejä, mitä materiaalien liittoja. Mikä nahan hali, silkin silitys ja villan syli. Oi. Tuo ensimmäinen hiekanruskea villakangastakki roikkuu tällä hetkellä eteisessäni. Ainoastaan sen vuoksi talven tulo tuntuu himpun verran anteeksiannettavammalta.
Toimitus oli hidasta kuin etana, luvatun 2-5 päivän sijaan kävin tuijottamassa lasittunein silmin tyhjää postilaatikkoa kahden viikon ajan. Seurantakoodin mukaan pakettini piti Lyypekissä pirskeitä ainakin 4 päivää, toivottavasti oli monta pitkää kylmää ja pari viiniä Wienissäkin. Hintaa takille tuli postikuluineen 181 euroa, mikä on laatuun nähden ehkä himpun yläkantissa. Laatu on hyvä, ei siinä mitään, mutta muihin saman hintaluokan villakangastakkeihin verrattuna vuorikangas on ehkä vähän keskiverto ja villakankaan laatu jäykähkö. Mutta kuten aina, minua on aika vaikea miellyttää sataprosenttisesti oikeastaan – noh – yhtään missään. Tässä tapauksessa design antaa reippaasti anteeksi nuo materiaalien oikeasti hyvin pienet puutteet. Kierros keskustan tylsiökaupoissa vielä oikein sinetöi ostopäätöksen.
Mulla on viimein oma luottovaatemerkki, jei.
*Kirjoitin tämän postauksen oikeasti aika kauan sitten. (Ironista, että jonkinlainen nuha on nytkin…) Sen jälkeen kotiin on nimittäin matkannut eräs toinenkin vaate COSilta. Se on pitkä, merinovillainen, taskullinen ja ihana. Se on maailman mukavin neulemekko. Ei moitteen sanaa. Lööv.
