Archive for the 'shoebox' Category

Mitä pienet edellä

Olen suvereenisti hyväksikäyttänyt äitini vaatekaappia koko sen ajan kun asuin kotona. Mamman kammottavat kasarikaavut naurattivat silloin, nykyään himoitsen niitä itselleni ja kiristelen hampaitani äidin trendihoksottimille ja kummalliselle päätökselle pitää omat vaatteet omassa eikä tyttären vaatekaapissa. Oi vääryyttä.

Paritkin porkkanamalliset nahkahousut odottaisivat siellä lahkeet kiharalla onnellista uutta omistajaansa, mutta tiedän kysymättäkin niiden olevan “käytössä” jos erehdyn asiasta viattomasti kysymään. As if. Mammaparalla tosin ei olisi vaatteita lainkaan, jos meikäläisen pyynnöt olisivat joka kerta kaikuneet kuuleville korville. Että ymmärrän, vaikkakin vastahakoisesti. Annan anteeksi myös sillä verukkeella, että lapsuus/teinivuosina silppusin useammankin äidin vaatteen tuikitärkeäksi barbinvaatteeksi tai biletopiksi tai joksikin muuksi epäonnistuneeksi tekeleeksi. Olin oikea frankenstein ompelukoneen kanssa. En mäkään mulle mitään antaisi :D.

Niin. Mutta mitäs sitten tehdään, kun haluaa aivan niinku välttämättä lainata jotain oman kaksivuotiaan tyttärensä garderobista? Tulee fysiikan lait vastaan.

Pakon edessä ostetaan omat. Odotahan vaan tyllerö, kun kasvat isoksi… niin hankin munalukon omaan vaatekaappiini.

Sopivasti sirot ja epä-äijät maiharimalliset nauhakengät, joita metsästin kissojen ja koirien kanssa. Kohtalo heitti viimeiset Vagabondit nenäni eteen juuri oikeassa koossa, ja taisin miettiä kokonaiset kaksi ja puoli minuuttia ostopäätöstä. Hyvät ovat. Vaikka nuo henkkiksen minimallit vetävät kyllä kaikki sympatiapisteet kotiin :D.

Tykkään
10

Troikka

Niitä on kolme ja kuusi, ne ovat mustia mutta keskenään eri värisiä. Ne ottavat kantaa ja kasvavat korkoa. Ja ne ovat nahkaa.

Kyse on loppukesän ja alkusyksyn kenkähankinnoistani. Huomasin töiden alkaessa, etten omista ainuttakaan matalaa, mustaa kenkäparia. Melko fataalia helpon aamupukeutumisen kannalta. Vanha tuttavani aamuäreys ja sen pikkuserkku nimeltä pukeutumiskriisi ovat taas jokapäiväisiä vieraitani. Vierailuja helpottaa aivan huomattavasti se seikka, että kaapista löytyy muutakin jalkaanpantavaa kuin likaiset ennenvalkoiset tennarit ja kolme paria puhkipotkittuja kesäläpsyjä.

Mahtavinta on kuitenkin se, että prätkäsaapakset. Mulla on prätkäsaapakset! Mokkaiset robinhood-hipsutuskengät ovat luonnollinen jatkumo ruskeille vastaaville jotka jo omistan ja korolliset mokkakipittimet nyt vain olivat niin söpöt (ja halvat, vitosella kirppikseltä), mutta prätkäsaapakset, ne ovat ultimaagista parhautta.

Koska:

a. Ne ovat nahkaa. Kaikki parhaat asiat (niin kuin vaikka kivat ihmiset ja kissat) ovat ulkopuolelta nahkaa.

b. Ne käyvät ihan kaikkeen. Siis aina körttiläisten pyhäkoltusta festarihoron vaatetukseen. Hääpuvun ja aamupuuron kanssa. Kyltetiiätte. Ne jalassa voi vaikka nostaa perunoita maasta ja potkia kiviä ja ne vain tykkäävät siitä.

c. Niin saatana.

(Ei nyt puututa siihen, että imagolliselta kannalta prätkäsaappaat istuvat habitukseeni yhtä hyvin kuin pitkä makkaraperunoilta haiseva pelotteluparta.)

Bullboxer, Hush Puppies (käyttämätöntä 2handia), jotkut Mekan popot.

Sangen kenkäisä syksyni ei kuitenkaan ole ollut silkkaa prätkäsaappaissa tanssimista. Tilasin popot eräästä suurehkosta nettikaupasta (jonka nimeä en pettymysten vuoksi enää tässä blogissa ääneen sano) ja odotin niitä ennakkotiedoista poiketen mukavat kaksi kuukautta. Kerta ei ollut ensimmäinen. Note to eräs iso e-kirjaimella alkava nettikauppa: asiakkaat (eli minä)  eivät pidä viivytyksistä. Eivätkä siitä, että tavarat hajoavat käsiin, sitäkin on sattunut. Toinen kenkäpettymys tuli Eccolta, jonka muuten mukavat avokkaat osoittautuivat työkäytössä aivan infernaalisen hirveiksi. Kalliillakaan ei ilmeisesti saa hyvää.

Mutta hei prätkäsaappaat, got to love them vai kuinka? Tykkäysnappi on tuossa alapuolella ;D

(Ps. Totaalinen offtopic, mutta wtf-fiilis on niin vahva että pakko avautua. Kävin viikolla sittarissa ja näin kokonaisen käytävällisen joulukoristeita. Joulukoristeita. Lokakuun alussa. Whooot?)

Tykkään
16

23. luukku: Lempparikengät

Hah hah haa. Huomenna on aatto eikä mulla ole hajuakaan mitä laitan kalenterikuvaksi. Voisin postata kuvan omasta siniseksi jäätyneestä lärvistäni ellei tuo absoluuttista nollaa lähentelevä “ihanan raikas talvi-ilma” katoa sitä ennen. Mä ihan oikeasti ärsyynnyn harvasta asiasta yhtä paljon kuin ihmisistä, jotka ihkuttavat kammottavimpia paskakelejä mitä maailmasta löytyy. Täytyy olla jotain vikaa tyypissä, jonka mielestä -25 on “ihanan raikasta” ja että viiksikarvoihin asti ulottuva lumikinos on “niinku tosi tunnelmallinen”. Täytyy olla vikaa, pahasti. Pesismailasta semmosille. Vastapainoksi myös höyrykeittimenkuuman intiaanikesän ihkutus on ihan yhtä berberistä. +35 astetta on varmaan tosi kiva, jos on kalttausta odottava tomaatti.

Harva asia kohottaa tunnelmaa siinä vaiheessa, kun kyntää hangessa päälakea myöten. Kivat kengät kuitenkin piristävät, vaikkei niitä hangesta kukaan näekään. Piikkikorkojen avulla on hyvä pureutua jäätikköön ja mukavan napakka varsi estää kivasti lumen tunkeutumisen kenkien sisään. Se taas estää välillisen kivasti mua murhaamasta kivasti tuota lumikinosta ja sen ihkuttajia. Kivat kengät voivat näyttää esmes tältä:

Mustat nahkasaappaat on ostettu vuonna X liikkeestä X ja ne ovat merkkiä X.* Kutsun näitä köyhän naisen parikoiksi, sillä näissä on pyöreä kärki ja ne ovat nahkaa. Määritelmä on hyvin löyhä, kuten huomaatte XD. Parasta näissä popoksissa on mahtava istuvuus ja juuri sopivan napakka varsi. Yleensä kaikissa saappaissa on varsi mallia kumisaapas, mutta nämä oikeasti istuvat. Jos nyt jotain näihin kaipaisin, niin ikkipikkistä platoa päkiän alle. En ole megaplatojen ystävä, mutta pieni noste ei tekisi pahaa. Mitä kauempana jäästä sen parempi. Korkoa on just soppelisti X senttiä*, minkä vuoksi kohoan majakkana ylemmäksi kuin noin 89% kanssaeläjistä. Näkeepähän ruuhkassa ainakin kauemmas kuin muut.

Nyt taidan iskeä köyhänparikat jalkaan ja mennä ruokakauppaan tallomaan ihmisiä piikkikorolla varpaille. Varokaa, mä olen täynnä suklaata ja vaarallinen.

*X = eivoimuistaa.

Tykkään
7

T niin kuin tunnelma

Eilinen vihreä sarja oli osa isompaa kuvasettiä. Voisin kuvitella, että valokuviin – kuten kaikkiin muuhunkin – pätee kohtuus. Itse revin puhkivaalennettuja hamppuhiuksiani joka kerta kun törmään blogipostiin, joka sisältää noin viisikymmentä valokuvaa peräjälkeen. Oli hienoja tai ei, liikaa on liikaa. Määrä syö laatua. Parempi siis pakkosyöttää pienissä erissä ;).

Sama muuten pätee asukuviin. Jos kuva ei anna mitään uutta, se kannattaa jättää julkaisematta ja luottaa niiden muiden kuvien ilmaisuvoimaan. Tai sitten ei. Kaltaiseni visuaalinarkki on vaikea miellytettävä. Joskus kuvissa näkee itse jotain mitä muut eivät välttämättä näe, ja se tekee julkaisemisesta ja karsimisesta vaikeaa.

En btw ole muuttamassa blogia kuvablogiksi ;). Nämä kuvat vain ovat kertyneet kesän aikana koneelle julkaisua odottamaan. Pakko on myös todeta, että pyöristetyt kulmat eivät tulleet jäädäkseen.

Tykkään
1

Naisrambokengät

No kun muut niin mäkin. Ku oli tylsää ja planeetat just oikeessa asennossa. Ku ulkona tulee hiki ja sisällä on vielä toistaseks kivan viilee. Ku haluun vaan esitellä omaa erinomasuuttani ja sitä, että mun popoliinot oiski hienoimmat ever mutta sitä me ei saada koskaan tietää kun en osallistunut nelly.comin kenkäkisaan vaan otin keksinnöstä pelkän screenshotin. Mutta tietäkää, että jos mä oisin osallistunut niin oisin varppina voittanu, koska en tiedä ketään joka ei tykkäis naisrambo-viidakkokengistä ainanäppärällä wedgepohjalla. Sitä (wedgepohjaa, siis) voi vaikka käyttää festareilla pullonavaajana jos ei muuta.

(Vaikka siihen tarkoitukseen sopii toki korko kuin korko, jos vain hallitsee tekniikan. Ja minä – kuten ehkä arvaatte – hallitsen. Nautin pullosta toki vain vaapukkamehua. Ja Sihi-juomaa.)

Behold the naisrambopopo ainanäppärällä geopardiwedgepohjalla. Ja jollain remeleillä.

Tykkään
0