From päivän pukineet

Epätalvilomalla

Ei mulla mitään asiaa ole. Ajattelin vain tulla lämäämään eetteriin nämä kylpylämatkalla tylsyyksissäni ottamat housukuvat.

20140226-123310.jpg

20140226-123320.jpg

Nahkahousut ovat olleet ostoslistallani ikuisuuden. Olen ilmeisesti ollut haku päällä aina vääränä sesonkina, sillä housuja ei ole tuntunut olevan tarjolla missään. Noin vuosi sitten yhytin juuri oikean malliset nahkapillit H&M:n Premium Quality mallistosta ja kotiutin ne vankkumattomalla määrätietoisuudella.

Mine, all mine.

Parempia housuja saa hakea. Muusta asustuksesta riippuen ne kelpaavat niin rokkiklubille kuin arkipäiväänkin. Nahkapillit ovat housujen moposaappaat, ne sopivat yhteen ihan kaiken kanssa. Erityisesti ne tykkäävät kaikesta pitsisestä ja pikkukukkaisesta. Ihan niin kuin ne moposaapaksetkin.

(Tai no, nahkasohvien ja lakattujen puupenkkien kanssa yhteensopivuus on vähän niin ja nirinarinirsknarsk näin.)

Tykkään
7

Viva la kreisipänts

90-luvun salihousuvillityksen jälkeen suhteeni kirjaviin housuihin on ollut varsin vaikea, käytännössä olematon. Sitten täkäläiseen vesijohtoveteen lirahti annos LSD:tä.

Kreisipäntsit ovat jee, vaikka lähipiirissä tirskahduksia herättävätkin. Maailmassa nyt on liian vähän naurua muutenkin, joten sou not. Kuvien nimenomaiset yksilöt ovat kaunistaneet kaappia reilun vuoden, mutta sattuneesta syystä ovat jääneet vähälle käytölle tiettyjen isovatsapoliittisten sopivuus/mahtuvuusongelmien vuoksi. Nyt vatsan kadottua aion lähipiirin riemuksi asua tulevan kesän kreisipäntseissä, joita omistan pikalaskennalla neljät. Pionipöksyt ovat kesähousut parhaimmillaan, sillä ne vilkuttavat iloisesti nilkkaa vajaamittaisista lahkeistaan ja ovat muutenkin nahkaconssien bestikset. (Loistavia nuo kuvat, vaikka itse sanonkin. Onkohan tämä koko blogistanian debyytti vetoketju auki poseeraamisessa? Mä vaadin jonkun palkinnon tästä.)

Lämpimin ylisanoin haluaisin puhua myös COSin harmaasta harsopaidasta, mutta hyvää siinä on ainoastaan ulkonäkö ja istuvuus. Hunnunhento kangas on kieltämättä kaunis, mutta taikoi itseensä jo ensipitämällä lankajuoksuja ja lenkkejä, rypyistä nyt puhumattakaan. Meikä rymyää, resuaa ja pölisee kissankarvaa vaikka istuisi patsaana paikallaan, joten ei hyvä. Näyttää tuo paita toki nätiltä kaapissakin, ei sillä :P

Löytyi pari kuvaa viime keväältä, jolloin meno vaati näköjään leskenlehdistä huolimatta sukkia, vaikka oli melkein toukokuu.

Pääsiäinen tulla törisee ja mulla on suklaamuna poikineen tuolla odottamassa kohtaloaan. Olisi julmaa antaa niiden odotella yhtään pidempään, joten adios ja pääsiäistä!

Tykkään
6

Kapinakalsarit

Yläasteella minulla oli suuri tarve olla erillllainen. Tiedättehän, kun kukaan ei vaan tajuu ja niin pois päin. Sitä suunnatonta erilaisuutta välitettiin vaatteiden ja ratakiskon avulla kanssaeläjien tietoisuuteen ja kärsittiin suunnatonta maailmantuskaa, kun kukaan ei ymmärtänyt. Niin kuin ei tietysti pitänytkään, mutta kuitenkin. World is pain.

Pitkällepä ollaan edetty niistä ajoista ja aikuiseksi kasvettu, kun tajusin aivan hiljattain, että olen yhä edelleen aivan samanlainen. Ehkä toki karvan verran kypsempi, mutta se nuotti siellä jossain pohjalla on edelleen sama.

Siis se, että saan jotain ihan höpötyhmää huvitusta siitä, jos joku ei pidä mun vaatteista.

Tämä selvisi mulle viikonloppuna, kun taas kerran sain kuulla pilke silmäkulmassa heitetyn kommentin siitä, että housuni eivät kenties ole maailman esteettisintä lajia. Duh :D. Tällä kertaa kommentti ei edes tullut oman armaan Miehen suusta, eivätkä jalassa olleet maanmainiot ja pahamaineiset pantterikalsarit, kuten ehkä voisi luulla ;D. (Toki miekkonen oli ehtinyt näistä puheena olevistakin kalsareista mielipiteensä esittää, mutta olen siirtänyt sen sujuvasti päänsisäiseen ignore-kansioon. Blah blah, puhu kädelle, mun pöksyt, pusipusi.) Ei, noottia saivat tällä kertaa äärimukavat salihousukuosiset lörttömuumilegginsit.

Mä olen aivan suvereenisti sitä mieltä, että omistan aivan rikkumattoman täydellisen ja ylimaallisen hyvän tyylitajun. (Hiljaa siellä takana.) Se, että mä vedän jalkaani rumat housut ei ole mikään syy/seuraus-suhde sille, ettenkö tietäisi, mikä on kaunista. Päinvastoin. Maailma vain tarvitsee ärsyttäviä asioita, ilman niitä kaikki olisi tasapaksua ja tylsää. Tai oikeammin sanottuna minä tarvitsen ärsykkeitä. Siksi rumuus. Ja se ikuinen sisäinen teinirebelrebel nyt vaan haluaa, että sitä ei ymmärretä. Jatkossakaan. Ikinä. Menetelmät ovat ehkä vaihtuneet sinisistä hiuksista vähän leimimpään menoon, mutta harrastan mieluusti kapinaa myös kalsareissa.

(Jos ihan rehellisiä ollaan, niin mun mielestä sellainen käsite kuin ruma vaate on aika absurdi. On huonosti istuvia vaatteita ja huonolaatuisia vaatteita, mutta että rumia? Pfft. Riippuu ihan siitä kenen yllä ko. rätti sattuu roikkumaan. Riemunkirjavat kreisipäntsit eivät mun kirjoissa ole rumat ollenkaan, vaan äärimmäisen piristävä lisä muuten monotoniseen vaatekaappiin.)

(Tarkennus edelliseen: rumia kenkiä taas ON. Ja ihan liikaa.)

Toisin sanoen olen varsin huono loukkaantumaan vaatekritiikistä. En jotenkin osaa ajatella asiaa minään itseeni  kohdistuvana hyökkäyksenä. Vaatteethan ovat pelkkä kuori, joka vaihtuu joka päivä. Pukeutumisenvapaus, mikä ihana asia.

 

Tykkään
11