Archive for the 'päivän pukineet' Category

Epätalvilomalla

Ei mulla mitään asiaa ole. Ajattelin vain tulla lämäämään eetteriin nämä kylpylämatkalla tylsyyksissäni ottamat housukuvat.

20140226-123310.jpg

20140226-123320.jpg

Nahkahousut ovat olleet ostoslistallani ikuisuuden. Olen ilmeisesti ollut haku päällä aina vääränä sesonkina, sillä housuja ei ole tuntunut olevan tarjolla missään. Noin vuosi sitten yhytin juuri oikean malliset nahkapillit H&M:n Premium Quality mallistosta ja kotiutin ne vankkumattomalla määrätietoisuudella.

Mine, all mine.

Parempia housuja saa hakea. Muusta asustuksesta riippuen ne kelpaavat niin rokkiklubille kuin arkipäiväänkin. Nahkapillit ovat housujen moposaappaat, ne sopivat yhteen ihan kaiken kanssa. Erityisesti ne tykkäävät kaikesta pitsisestä ja pikkukukkaisesta. Ihan niin kuin ne moposaapaksetkin.

(Tai no, nahkasohvien ja lakattujen puupenkkien kanssa yhteensopivuus on vähän niin ja nirinarinirsknarsk näin.)

Tykkään
7

Viva la kreisipänts

90-luvun salihousuvillityksen jälkeen suhteeni kirjaviin housuihin on ollut varsin vaikea, käytännössä olematon. Sitten täkäläiseen vesijohtoveteen lirahti annos LSD:tä.

Kreisipäntsit ovat jee, vaikka lähipiirissä tirskahduksia herättävätkin. Maailmassa nyt on liian vähän naurua muutenkin, joten sou not. Kuvien nimenomaiset yksilöt ovat kaunistaneet kaappia reilun vuoden, mutta sattuneesta syystä ovat jääneet vähälle käytölle tiettyjen isovatsapoliittisten sopivuus/mahtuvuusongelmien vuoksi. Nyt vatsan kadottua aion lähipiirin riemuksi asua tulevan kesän kreisipäntseissä, joita omistan pikalaskennalla neljät. Pionipöksyt ovat kesähousut parhaimmillaan, sillä ne vilkuttavat iloisesti nilkkaa vajaamittaisista lahkeistaan ja ovat muutenkin nahkaconssien bestikset. (Loistavia nuo kuvat, vaikka itse sanonkin. Onkohan tämä koko blogistanian debyytti vetoketju auki poseeraamisessa? Mä vaadin jonkun palkinnon tästä.)

Lämpimin ylisanoin haluaisin puhua myös COSin harmaasta harsopaidasta, mutta hyvää siinä on ainoastaan ulkonäkö ja istuvuus. Hunnunhento kangas on kieltämättä kaunis, mutta taikoi itseensä jo ensipitämällä lankajuoksuja ja lenkkejä, rypyistä nyt puhumattakaan. Meikä rymyää, resuaa ja pölisee kissankarvaa vaikka istuisi patsaana paikallaan, joten ei hyvä. Näyttää tuo paita toki nätiltä kaapissakin, ei sillä :P

Löytyi pari kuvaa viime keväältä, jolloin meno vaati näköjään leskenlehdistä huolimatta sukkia, vaikka oli melkein toukokuu.

Pääsiäinen tulla törisee ja mulla on suklaamuna poikineen tuolla odottamassa kohtaloaan. Olisi julmaa antaa niiden odotella yhtään pidempään, joten adios ja pääsiäistä!

Tykkään
6

Kapinakalsarit

Yläasteella minulla oli suuri tarve olla erillllainen. Tiedättehän, kun kukaan ei vaan tajuu ja niin pois päin. Sitä suunnatonta erilaisuutta välitettiin vaatteiden ja ratakiskon avulla kanssaeläjien tietoisuuteen ja kärsittiin suunnatonta maailmantuskaa, kun kukaan ei ymmärtänyt. Niin kuin ei tietysti pitänytkään, mutta kuitenkin. World is pain.

Pitkällepä ollaan edetty niistä ajoista ja aikuiseksi kasvettu, kun tajusin aivan hiljattain, että olen yhä edelleen aivan samanlainen. Ehkä toki karvan verran kypsempi, mutta se nuotti siellä jossain pohjalla on edelleen sama.

Siis se, että saan jotain ihan höpötyhmää huvitusta siitä, jos joku ei pidä mun vaatteista.

Tämä selvisi mulle viikonloppuna, kun taas kerran sain kuulla pilke silmäkulmassa heitetyn kommentin siitä, että housuni eivät kenties ole maailman esteettisintä lajia. Duh :D. Tällä kertaa kommentti ei edes tullut oman armaan Miehen suusta, eivätkä jalassa olleet maanmainiot ja pahamaineiset pantterikalsarit, kuten ehkä voisi luulla ;D. (Toki miekkonen oli ehtinyt näistä puheena olevistakin kalsareista mielipiteensä esittää, mutta olen siirtänyt sen sujuvasti päänsisäiseen ignore-kansioon. Blah blah, puhu kädelle, mun pöksyt, pusipusi.) Ei, noottia saivat tällä kertaa äärimukavat salihousukuosiset lörttömuumilegginsit.

Mä olen aivan suvereenisti sitä mieltä, että omistan aivan rikkumattoman täydellisen ja ylimaallisen hyvän tyylitajun. (Hiljaa siellä takana.) Se, että mä vedän jalkaani rumat housut ei ole mikään syy/seuraus-suhde sille, ettenkö tietäisi, mikä on kaunista. Päinvastoin. Maailma vain tarvitsee ärsyttäviä asioita, ilman niitä kaikki olisi tasapaksua ja tylsää. Tai oikeammin sanottuna minä tarvitsen ärsykkeitä. Siksi rumuus. Ja se ikuinen sisäinen teinirebelrebel nyt vaan haluaa, että sitä ei ymmärretä. Jatkossakaan. Ikinä. Menetelmät ovat ehkä vaihtuneet sinisistä hiuksista vähän leimimpään menoon, mutta harrastan mieluusti kapinaa myös kalsareissa.

(Jos ihan rehellisiä ollaan, niin mun mielestä sellainen käsite kuin ruma vaate on aika absurdi. On huonosti istuvia vaatteita ja huonolaatuisia vaatteita, mutta että rumia? Pfft. Riippuu ihan siitä kenen yllä ko. rätti sattuu roikkumaan. Riemunkirjavat kreisipäntsit eivät mun kirjoissa ole rumat ollenkaan, vaan äärimmäisen piristävä lisä muuten monotoniseen vaatekaappiin.)

(Tarkennus edelliseen: rumia kenkiä taas ON. Ja ihan liikaa.)

Toisin sanoen olen varsin huono loukkaantumaan vaatekritiikistä. En jotenkin osaa ajatella asiaa minään itseeni  kohdistuvana hyökkäyksenä. Vaatteethan ovat pelkkä kuori, joka vaihtuu joka päivä. Pukeutumisenvapaus, mikä ihana asia.

 

Tykkään
11

She said “I’ll throw myself away, They’re just photos after all”

Oli tarkoitus omistaa postaus jalassani oleville kummallisille, verkkarin mallisille roikkohaaraisille “juhlahousuille” jotka pelastin joskus vitosella KappAhlin rekiltä, mutta kohtalo päätti, että nyt käsitellään vähemmän housua ja enemmän friikin vihreyden keskellä tuimana kököttävää Midinettiä.

Ihmeelliset ovat kuvankäsittelyn tiet. Alat tehdä sitä samaa mitä aina ennenkin ja päädytkin miettimään, että mennäänköhän nyt aivan pers eellä neonvihreään mehtään. No mehtässä ollaan ja niin syvällä, että kitalaessa tuntuu pihlajanmarjan vieno aromi ja silmissä kirveltää.

Sitä on vaan pakko rakastaa. Kuvankäsittelyä. Krispiä kontrastia ja sävyjä, jotka ilmestyvät tyhjästä. Joskus on hyvä säätää namiskaa vähän liikaa ja vetää överiksi, ihan vähäsen.

Tyylikkyys. Mitä se on.

 

 

 

Tykkään
7

Perjantai, tuo valepukuinen maanantai

Kun elämä antaa sitruunoita, tee limonaatia heitä niillä ohikulkijoita. Niinhän se vanha viisaus meni. Voisin lanseerata uuden, paremman viisauden: kun elämä antaa sitruunoita, heitä ne hevonpeehen ja leivo pullaa. Tai itseasiassa, jos olet laiska kuten meikä, älä edes leivo pullaa vaan osta kaupasta epäterveellisimmät tortilla-ainekset mitä löydät ja hukuta ne ja huolesi reiluun saavilliseen leppeää naga jolokia-kastiketta. Tuhri kernaasti tapettikuosinen mekkosi majoneesiin ja juustokastikkeeseen ja sovi itsesi kanssa, että yhtenä päivänä vuodesta saa olla idioottimaisuuksia väärien ihmisten kuullen laukova käytöstavaton juntti ja että asiasta nolostuminen on vain merkki siitä, että et ole täysin toivoton aasi. Ainakaan toivottavasti.

Jos kuulit tänään itsestäsi ikävän kommentin, se olin todennäköisesti minä ja olen asiasta aidosti pahoillani. Olen typerien letkautusten kuningatar ja tunkisin jalan polvea myöten suuhuni, jos vain taipuisin niin paljon.

Itsetutkiskelun ja säännöllisten voi-tsiisah-mä-olen-tyhmä-naamapalmujen tutkimattomasta viidakosta terveisiä. Täällä on hikistä ja vähän veemäistä.

Tykkään
8

Kitkerät paljetit

Omistan hurjan paljon kivoja vaatteita. Tuntuu hassulta, että joka päivä töihin lähtiessä saan pukea ylleni jotain, mistä ihan oikeasti pidän. Tämä asia ei ole ollut alkuunkaan itsestäänselviö tähänastisessa elämässäni. Harva se päivä ärsyynnyn siitä, etten ole muistanut ikuistaa jotain kivaa komboa muistikortille ja lähes yhtä usein päätän tehdä parannuksen.

No nyt, nyt sitten parannuin vähän ja otin ne kuvat. Itselleni uskollisena turasin kumminkin, ja menin ja otin ne kuvat läskipäivänä (TM). Kiilutoppi ja kimonotakki olivat tosi jees siihen saakka, kunnes kinnasin farkkurotsin niiden ylle ja tunsin oloni kunnon rasvachorizoksi liian pienessä kuoressa. Farkut saivat kiittää onneaan että menivät kiinni, koska muuten olisin raastanut rikki loputkin vuodessa hajonneista Nudieistani. Joku muumuu tai burkha olisi natsannut päivän fiilikseen kuin vohveli kermaan.

Kaikkien näiden ylenpalttisten  fiilisten jälkeen mulle jäi vähän paska fiilis näistä vaatteista. Sellainen, että se on nyt tän paljettitopin vika, että mä tein superrasvaista ja herkullista kinkkujuustopiirakkaa ja vedin siitä puolet napaani ykkösellä. Tuli syötyä vähän huonosti ja nyt turvottaa vituttaa. Tai jotain. Ja tämähän on siis ihan nurinkurista, koska viaton toppiparka huljuu yllä kuin perunasäkki.

Ja ei tartte sanoa mitään, mää tiedän. Mulla on läskiä eniten korvien välissä. Mutta se tunne. Se on vaan se tunne. Kyl te tiiätte.

Kun turvottaa, puoli kiloa karkkia auttaa. Jugurtit on nössöille.

Tykkään
15

Lady in mummonpunainen

Make a fish. Eiku wish.

Teinpä tuossa talven sysimustina tunteina itselleni mekon. Kaverilta saatu kangas sai ensialkuun tuomion ällönä, mutta jotenkin se alkoi eräs kaunis päivä huudella kaapissa meikäläisen nimeä. Kangas on aavistuksen läpikuultavaa polyesteriä. Juuri sellaista, mistä kypsään ikään ehtineet rouvat voisivat teettää itselleen paitapuseron tai polvipituisen leningin, ja sitä voisi sitten ylpeydellä mätsätä aviopuolison 80-luvulla ostamaan kaksiriviseen viininpuna- tai metsänhirveysvihreyspukuun. Tämä selittänee ällöfiilikset ;D.

Päätin ottaa ällöä sarvista ja taivutella mummonpunaa bohohippi-suuntaan. Ei siihen tarvittu kuin skarppi venepääntie, suoria linjoja ja letitetty vyöhkö, eli vyöntapainen. Ja no, tottapuhuakseni siihen tarvittaisiin myös pari ruskettunutta säärtä, turkooseja koruja, sandaalit ja konjakinväristä nahkaa. Ja se aurinko, joka on väliaikaisesti muuttanut toiseen aurinkokuntaan. Mutta jos ei välitetä muotoseikoista, niin ei sitten.

(Vaikka turkoosikivisen sormuksen mä kyllä löysin vielä myöhemmin kättä koristamaan.)

Tuli kyllä hetkeksi sellainen joulutonttu eksyksissä -olo, kun puin mekon ylleni keskellä kirkasta kevätpäivää. Psyykkasin kuitenkin itseni uskomaan, että viininpuna on ihan validi väri muutoinkin kuin vain kuusijuhla-aikoina.

Mekon kaava on muklattu jostain valmiskaavasta, joka oli alunperin melkoisen tanttahenkinen muumipaituli. Viillekehihat olivat kaavassa valmiina, mutta särmistin muotoja skarpimmiksi ja hain vähän Cos-henkistä laatikkomaisuutta mekon yleisilmeeseen. Tykkään, että tästä tuli niin kiva, että voisin tekaista vastaavan lyhyillä holkkihihoilla jostain pikkukukkakankaastakin. Hihojen halkiot on suljettu kirpparilta löytyneillä napeilla, joissa on vähän 50-lukufiilistä. Vitkalaukaisimesta loppui kuitenkin patteri kreivin aikaan, joten kuvasaalis jäi vähän köyhäksi ainakin niiden osalta. (Oikeasti, tässä on kaikki onnistuneet eli edes sinnepäin tarkat  kuvat :D. Harvoin menee näin tiukille.)

Lähikuvassa vyöhkö. Väri ei ole sinnepäinkään, photari ei näemmä ymmärrä mummonpunaa.

Kasipallo sanoo: siitä vaan.

Tykkään
8