From päivän pukineet

Mekko, kirja ja bloggaaja

20150422-IMG_6254

20150422-IMG_6257

Harvoin tarjolla: bloggaaja itse.

Joitain vuosia sitten taisin pitää tyyliblogia. Kai. En oikein itsekään tiedä, millä nimellä näitä turauksia – menneitä tai nykyisiä – kutsuisi. Tyylibloggaamisesta sain jossain määrin tarpeekseni lasten synnyttyä. Jotenkin kiinnostus kauppojen vaatteisiin itsessään pelkistyi niin pieneen, etten kokenut sitä enää bloggaamisen arvoiseksi asiaksi. Nykyään yritän mahdollisuuksien mukaan vältellä kauppoja, ellei niissä myydä kangasta ;). Ompelumielessä vaatteet kuitenkin kiinnostavat edelleen kovasti, ja sitä puolta haluaisinkin tuoda täällä enemmän esille.

Tämä ikuisesti nolo selfieiden ottaminen ei liioin ole houkutellut. Edellisestä blogiin päätyneestä omakuvasta lienee kohta pari vuotta ja näemmä meikäläisen vuosirenkaat voi laskea nykyään leuoista ;D. Laskinpa myös, että bloggaan jo kahdeksatta vuotta… argh, granny says hi.

Ehkä pikkuhiljaa palaan takaisin juurilleni ja alan taas postata päättömiä kuvia, hahaa!

Släp, asiaan.

20150422-IMG_6269

20150422-IMG_6277
Malli F kirjasta Stylish Dress Book.

Suosikkipuljuni Adlibris jaksaa yllättää kaavakirjatarjonnallaan. (Ei, mulla ei ole mitään sponssisopimusta ko. kaupan kanssa, MUTTA VOISI OLLA ;D, koska tykkään paikasta ihan tosi paljon!) Eräs kaunis päivä klikkailin kolme Yoshiko Tsukiorin kirjaa ostoskoriin naurettavaan reilun kympin kappalehintaan ja ei ole mekkokaavoista ollut pulaa sen jälkeen, voin kertoa. (Varsinkaan kun tällä viikolla kotiutin vielä vastailmestyneen naisten Mekkotehdas-kirjan.)

Tsukiorin vaatemallit ovat helppoja ommeltavia ja mitoitukseltaan sangen anteliaita. Valtaosa malleista on kaavoitettu joustamattomalle kankaalle, mikä on pikkumyymekkoihin mieltyneelle aika kiva juttu. Kivaa on myös se, että kiitos hullun väljyyden, vain aniharvassa kaavassa on riesana vetoketju tai muu rasittava härsvänkylä. Haastavuutta tuo oikean materiaalin valinta, väljyys yhdistettynä vähänkin jäykkään kankaaseen on aika… bääd. Nimimerkillä kokemusta on. Ehkä voisin huumorimielessä esitellä tuon varsin epäonnisen lainapeitteen täälläkin joku kerta.

20150422-IMG_6267

20150422-IMG_6274

20150422-IMG_6265

Mekossa on kauniit halkiot päätiellä ja hihoissa. Ompelin pääntielle hakasen, sillä raskaasti laskeutuva pellavaviskoosi lörpötti halkionreunoista rumasti. Hihoihin olisi pitänyt tehdä solmimisnauhat, mutta ompelin ne vain laiskana kiinni ja laitoin ompelukohdan päälle mustat napit. Harmittamaan jäi se, etten tajunnut tehdä hihan alasaumaan pussisaumaa, sillä saumanvarat irvistelevät tuollaisenaan tosi rumasti sisäpuolelta. Hihan kaarevat reunat on päärmätty kantinkääntäjällä. (Viheliäinen, mutta kätevä kapine. Viheliäinen siksi, koska se on hiiiiiidas.)

Pienikuosisia, kauniita kankaita on tosi vaikea löytää eikä tämäkään ollut ulkonäöltään mikään ihan täydellinen napakymppi. Tuntuma kuitenkin on aika mahtava, tätä laatua kun löytäisi lisää vähän pirteämmässä kuosissa!

20150422-IMG_6283

Ihanaa keväistä keskiviikkoa!

Tykkään
8

Epätalvilomalla

Ei mulla mitään asiaa ole. Ajattelin vain tulla lämäämään eetteriin nämä kylpylämatkalla tylsyyksissäni ottamat housukuvat.

20140226-123310.jpg

20140226-123320.jpg

Nahkahousut ovat olleet ostoslistallani ikuisuuden. Olen ilmeisesti ollut haku päällä aina vääränä sesonkina, sillä housuja ei ole tuntunut olevan tarjolla missään. Noin vuosi sitten yhytin juuri oikean malliset nahkapillit H&M:n Premium Quality mallistosta ja kotiutin ne vankkumattomalla määrätietoisuudella.

Mine, all mine.

Parempia housuja saa hakea. Muusta asustuksesta riippuen ne kelpaavat niin rokkiklubille kuin arkipäiväänkin. Nahkapillit ovat housujen moposaappaat, ne sopivat yhteen ihan kaiken kanssa. Erityisesti ne tykkäävät kaikesta pitsisestä ja pikkukukkaisesta. Ihan niin kuin ne moposaapaksetkin.

(Tai no, nahkasohvien ja lakattujen puupenkkien kanssa yhteensopivuus on vähän niin ja nirinarinirsknarsk näin.)

Tykkään
7

Viva la kreisipänts

90-luvun salihousuvillityksen jälkeen suhteeni kirjaviin housuihin on ollut varsin vaikea, käytännössä olematon. Sitten täkäläiseen vesijohtoveteen lirahti annos LSD:tä.

Kreisipäntsit ovat jee, vaikka lähipiirissä tirskahduksia herättävätkin. Maailmassa nyt on liian vähän naurua muutenkin, joten sou not. Kuvien nimenomaiset yksilöt ovat kaunistaneet kaappia reilun vuoden, mutta sattuneesta syystä ovat jääneet vähälle käytölle tiettyjen isovatsapoliittisten sopivuus/mahtuvuusongelmien vuoksi. Nyt vatsan kadottua aion lähipiirin riemuksi asua tulevan kesän kreisipäntseissä, joita omistan pikalaskennalla neljät. Pionipöksyt ovat kesähousut parhaimmillaan, sillä ne vilkuttavat iloisesti nilkkaa vajaamittaisista lahkeistaan ja ovat muutenkin nahkaconssien bestikset. (Loistavia nuo kuvat, vaikka itse sanonkin. Onkohan tämä koko blogistanian debyytti vetoketju auki poseeraamisessa? Mä vaadin jonkun palkinnon tästä.)

Lämpimin ylisanoin haluaisin puhua myös COSin harmaasta harsopaidasta, mutta hyvää siinä on ainoastaan ulkonäkö ja istuvuus. Hunnunhento kangas on kieltämättä kaunis, mutta taikoi itseensä jo ensipitämällä lankajuoksuja ja lenkkejä, rypyistä nyt puhumattakaan. Meikä rymyää, resuaa ja pölisee kissankarvaa vaikka istuisi patsaana paikallaan, joten ei hyvä. Näyttää tuo paita toki nätiltä kaapissakin, ei sillä :P

Löytyi pari kuvaa viime keväältä, jolloin meno vaati näköjään leskenlehdistä huolimatta sukkia, vaikka oli melkein toukokuu.

Pääsiäinen tulla törisee ja mulla on suklaamuna poikineen tuolla odottamassa kohtaloaan. Olisi julmaa antaa niiden odotella yhtään pidempään, joten adios ja pääsiäistä!

Tykkään
6