From päivän pukineet

Pallomekko Tsukiorin tapaan

20150602-IMG_6632

20150602-IMG_6634

Ompelin tämän varsin simppelin pallomekon muistaakseni viime syksynä. Kangas oli alunperin hankittu kellohametta varten, mutta vuosia kaapissa muhittuaan se halusi yhtäkkiä olla jotain muuta. Ei tullut kellohametta, tuli mukavuusmekko. Pituutta tällä on vähän lyhyenlännästi, mutta se toisaalta mahdollistaa kaikenlaiset helman alta pilkottavat liuhuriepulat. Tsukiorin kaavakirjojen kuvissa mekot on aina asustettu kerrostellen, ja tähänkin malliin kerrostaminen sopii. Hyisellä säällä alle passaa hyvin lisälämmikkeeksi pitkähihainen, ohut neulospaita.

Alkuperäiseen malliin kuului taskut, jotka edelleen uskottelen ompelevani kiinni kunhan ehdin. Olisi melkeinpä ehdittävä – tähän mekkoon taskut kuuluvat yhtä tiukasti kuin kollektiivinen narina uuteen hallitusohjelmaan. Taskut on jo leikattukin valmiiksi, ja vieläpä ihan oikeasta paikasta – pitäisi enää jaksaa sopeuttaa ne mekon etumukseen.

Muutokset vain ottavat aikansa, kuten tiedämme.

Sitä odotellessa, kumpparit jalkaan ja ulos nauttimaan ihanan koleista syyspäivistä! Kyllä se talvi sieltä pian tulee.

Tai en mä tiedä mikä muumien Mörkö sieltä on tulossa, mutta ei kesä ainakaan. Ei tällä menolla.

20150602-IMG_6633

Tykkään
11

Mekkotehtaan Inger 2.0

20150528-IMG_6601

Sanoin tuolla aiemmassa postauksessa, että koen rumat kankaat ompelullisina haasteina. Lähtökohtana kuitenkin kai yleensä on, että kankaiden suunnittelija on jotain kaunista ajatellut suunnitellessaan, eikö? En halua uskoa, että kukaan luovan työn tekijä vakavissaan loisi mitään rumaa, ainakaan jos on tarkoitus olla kaupallinen. Kauneus on toki siellä kuuluisassa silmässä, joillakin syvemmällä kuin toisilla.

Tästä päästäänkin sujuvasti taas yhteen kirpparilöytöön. Saanko esitellä: synapsikangas.

En todellakaan tiedä mitä tämä varsin viehättävä (krhm) tyyki yrittää katsojalleen sanoa, mutta minulle se totesi ihan selvästi, että kas tässä pikkupikku hermoimpulssi matkaa hermorataa pitkin pikkupikku synapsiin, kuuluu naps naps kun aivosähkö hyppää synapsista hermosoluun ja matkaa jatkuu taas, trallalaa.

Busy brains. Naps naps. Joo.

Vaikuttaisi siltä, että riepu raukka on maannut kellarissa siitä lähtien kun sen omistaja totesi, että jos tästä vaatteen tekee, saa todennäköisesti zombielauman kimppuunsa.

20150528-IMG_6574
Tarkkasilmäinen huomaa, että hihassa on poikkisauma. Kangas ei ihan meinannut riittää, joten oli pakko kikkailla.

Näytin tänä aamuna kieltämättä vähän zombielta jättimäisine silmäpusseineni, mutta hilauduin silti erittäin harvinaisen auringonpaisteen innostamana ulos kameran kanssa kuvaamaan tätä uusinta Mekkotehtaan Inger-kaavalla tehtyä mekkoa. (Tässä on aika eri meininki kuin siinä aiemmin nähdyssä tyttökirjaleningissä, klik.)

Kaavaa oli luonnollisesti taas pakko muokata, koska aivokangas halusi pinkit napit selkään. Ei auttanut kuin totella. Tein takakappaleelle myös kaksi kolmen sentin muotolaskosta, koska kaava oli vyötäröltä tosi suuri. Kaventamisesta huolimatta tämän voi edelleen pukea pään yli nappeja avaamatta, joten hukkaan meni nekin napinlävet ja äherrys.. :D

Kiva tuli silti, tykkään. All this and brains.

20150528-IMG_6564

20150528-IMG_6573

20150528-IMG_6589

20150528-IMG_6578

20150528-IMG_6567

20150528-IMG_6579

Tunsin itseni myös asiaankuuluvan torveksi horjuessani märällä, möykkyisellä nurmella kaukolaukaisijan kanssa, jonka piipitystä en meinannut lintujen karjumiselta kuulla ollenkaan. Valtaosa kuvista oli luokkaa nymmääkaadun tai mitvit-ottaako-se-kuvaa-täh ja päälle tyhjäsilmäinen pöljötys. Katse alas nyt, varpaat sisään nyt.

Voiskai nää rievut henkarillakin kuvata :D.

Tykkään
11

Mekko, kirja ja bloggaaja

20150422-IMG_6254

20150422-IMG_6257

Harvoin tarjolla: bloggaaja itse.

Joitain vuosia sitten taisin pitää tyyliblogia. Kai. En oikein itsekään tiedä, millä nimellä näitä turauksia – menneitä tai nykyisiä – kutsuisi. Tyylibloggaamisesta sain jossain määrin tarpeekseni lasten synnyttyä. Jotenkin kiinnostus kauppojen vaatteisiin itsessään pelkistyi niin pieneen, etten kokenut sitä enää bloggaamisen arvoiseksi asiaksi. Nykyään yritän mahdollisuuksien mukaan vältellä kauppoja, ellei niissä myydä kangasta ;). Ompelumielessä vaatteet kuitenkin kiinnostavat edelleen kovasti, ja sitä puolta haluaisinkin tuoda täällä enemmän esille.

Tämä ikuisesti nolo selfieiden ottaminen ei liioin ole houkutellut. Edellisestä blogiin päätyneestä omakuvasta lienee kohta pari vuotta ja näemmä meikäläisen vuosirenkaat voi laskea nykyään leuoista ;D. Laskinpa myös, että bloggaan jo kahdeksatta vuotta… argh, granny says hi.

Ehkä pikkuhiljaa palaan takaisin juurilleni ja alan taas postata päättömiä kuvia, hahaa!

Släp, asiaan.

20150422-IMG_6269

20150422-IMG_6277
Malli F kirjasta Stylish Dress Book.

Suosikkipuljuni Adlibris jaksaa yllättää kaavakirjatarjonnallaan. (Ei, mulla ei ole mitään sponssisopimusta ko. kaupan kanssa, MUTTA VOISI OLLA ;D, koska tykkään paikasta ihan tosi paljon!) Eräs kaunis päivä klikkailin kolme Yoshiko Tsukiorin kirjaa ostoskoriin naurettavaan reilun kympin kappalehintaan ja ei ole mekkokaavoista ollut pulaa sen jälkeen, voin kertoa. (Varsinkaan kun tällä viikolla kotiutin vielä vastailmestyneen naisten Mekkotehdas-kirjan.)

Tsukiorin vaatemallit ovat helppoja ommeltavia ja mitoitukseltaan sangen anteliaita. Valtaosa malleista on kaavoitettu joustamattomalle kankaalle, mikä on pikkumyymekkoihin mieltyneelle aika kiva juttu. Kivaa on myös se, että kiitos hullun väljyyden, vain aniharvassa kaavassa on riesana vetoketju tai muu rasittava härsvänkylä. Haastavuutta tuo oikean materiaalin valinta, väljyys yhdistettynä vähänkin jäykkään kankaaseen on aika… bääd. Nimimerkillä kokemusta on. Ehkä voisin huumorimielessä esitellä tuon varsin epäonnisen lainapeitteen täälläkin joku kerta.

20150422-IMG_6267

20150422-IMG_6274

20150422-IMG_6265

Mekossa on kauniit halkiot päätiellä ja hihoissa. Ompelin pääntielle hakasen, sillä raskaasti laskeutuva pellavaviskoosi lörpötti halkionreunoista rumasti. Hihoihin olisi pitänyt tehdä solmimisnauhat, mutta ompelin ne vain laiskana kiinni ja laitoin ompelukohdan päälle mustat napit. Harmittamaan jäi se, etten tajunnut tehdä hihan alasaumaan pussisaumaa, sillä saumanvarat irvistelevät tuollaisenaan tosi rumasti sisäpuolelta. Hihan kaarevat reunat on päärmätty kantinkääntäjällä. (Viheliäinen, mutta kätevä kapine. Viheliäinen siksi, koska se on hiiiiiidas.)

Pienikuosisia, kauniita kankaita on tosi vaikea löytää eikä tämäkään ollut ulkonäöltään mikään ihan täydellinen napakymppi. Tuntuma kuitenkin on aika mahtava, tätä laatua kun löytäisi lisää vähän pirteämmässä kuosissa!

20150422-IMG_6283

Ihanaa keväistä keskiviikkoa!

Tykkään
10