From ompelimosta

Mekkotehdas aikuisille

20150421-IMG_6240

Huu, se on vihdoin täällä! Olen odottanut aikuisten Mekkotehtaan ilmestymistä kuukausia. Ensin päätin, että toivon tätä äitienpäivä- tai synttärilahjaksi. Sitten totesin, että vähemmällä ja nopeammin pääsee, jos tilaa suosiolla itse :D.

Paketista kuoriutui ihana mintunvihreäselkäinen kirja, nättinä kuin karamelli. Jotkut valveutuneet yksilöt ehkä tietävät, että tämä opus on sarjassaan toinen – ensimmäinen Mekkotehdas oli täynnään ihania, iloisia lastenmekkoja. Lasten kirjassa päällimmäisenä teemana oli värikkyys ja vanhojen, vähän kuluneidenkin kankaiden uusiokäyttö. Kirja oli täynnään kesää ja väriä, ja ihania iloisia lapsia. Aikuisten kirjassa on myös ihana kesä ja upeita kuvia, mutta kankaat ovat rahtusen asiallisempia ja muutenkin meininki on vähän hillitympää. Aluksi ehkä vähän petyin, mutta todennäköisesti tämä tyyli puree keskivertonaiseen paremmin kuin aivan päätön peppipitkätossumeininki :D.

Näistä tykkäsin:

20150421-IMG_6243

Ei välttämättä yllätä, että pidin eniten kirjan yksinkertaisista ja suoralinjaisista malleista. Aino-mekko on kaikessa A-linjaisessa simppeliydessään kaunis ja helposti muokattava malli. Tähän voi helposti lisätä nappilistan eteen tai taakse, sekä kauluksen ja taskuja oman mielen mukaan. Tai sitten voi antaa kankaalle pääosan ja tehdä alkuperäisen mallin mukaan. Tässä mekossa on myös vuori – mistä en itse ajatuksena pidä, hyh – mutta se on helppo jättää pois. Takana on piilovetoketju.

20150421-IMG_6244 20150421-IMG_6245

Inger-mekko näyttää ihanan pikkukukkakankaan ansiosta oikealta jokatytön festarimekolta. Tykkään tästä tosi paljon ja olen jo aloittanut ompelemaankin. En tee tätä kuitenkaan ihan yks yhteen mallin kanssa, vaan muokkauksia on luvassa. Näette sitten. Mekon voi tehdä joko puuvillasta tai joustavasta materiaalista, jolloin vetoketjun voi jättää takaa pois. Yläosa vaikuttaa samalta kuin Aino-mekossa.

Ihan kommelluksitta ompelu ei toistaiseksi ole sujunut. Luulin nimittäin, että hihanpyöriöillä on poimutus (koska kaavassa lukee niin!) ja ihmettelin, miksi sitä ei kuvista yhtään huomaa. Rypytysvaraa oli tosi vähän ja hakkimerkit hassussa kohdassa… en jaksanut ihmetellä, koska etukappaleen hakit eivät myöskään kohdanneet syystä tai toisesta (vika minussa, epäilemättä). Yhtä turausta ja monta sadattelua myöhemmin tajuntaan upposi, että hihassa ei olekaan poimutusta niin kuin kaavassa luki, vaan siinä on se hihan istututusta avustava ommel, mikä nyt onkaan nimeltään, argh… mutta termit kuntoon! Hihapyöriön poimuttaminen ja hihan istuttaminen ovat mun mielestä kaksi täysin eri asiaa, eikä niistä voi puhua samoja termejä käyttäen, tai muuten pieniaivoinen meikäkarhu menee vallan sekaisin. Nih :D.

(Ai miten niin pitäisi lukea ompeluohjeet ensin? Tekeekö joku niin?)

20150421-IMG_6247 20150421-IMG_6248

Ruut-mekossa on kuminauharypytys vyötäröllä ja kiva kirjekuoripääntie. Olkapäällä on koristeena pieni solmittava kaitale. Kuminauhan voi jättää vyötäröltä helposti pois. Itse korvaisin kumpparin irrallisella vyöllä, mutta mä olenkin vyötärösaumavammainen. Valmiit tai kiinteät saumat ovat aina väärässä kohtaa, ja varsinkin selkäpuoli pussittaa itselläni herkästi. Tässä mekossa aavistuksen kiusaa tuo rinnan päällä oleva rypytys, mutta sitä vaikuttaisi olevan sen verran vähän, että se näyttää kivalta. Olen henkisesti allerginen tissirypytyksillekin :D. Näyttää siltä, että tämä malli toimisi myös lyhyenä toppina?

20150421-IMG_6249 20150421-IMG_6250

Vilma-mekko on ehkä vähän toisintoa edellisistä, mutta erona on se, että tämä on tehty trikoosta. Mekossa on kivat trumpetihtavat hihat ja empireleikkaus rinnan alla. Empirelinja – erityisesti rypytettynä – kuuluu jälleen kerran itselläni siihen “suhtaudutaan varauksella” -kategoriaan, mutta kuvassa näyttää oikein kivalta tämäkin.

Kivoja mekkoja oli vielä muutama, mutta tässäpä nämä välittömimmät lempparit.

Jotain miinuksia:

Jotkut malleista vaikuttivat vähän raskausmekkomaisilta. En pitänyt väljistä mekoista, joissa tissirypyt oli asennettu rinnan päälle, mutta nämä ovat makuasioita. Joillekin vartalotyypeille kyseinen yksityiskohta sopii, joistakin se tekee tynnyrin. Jos empireleikkaus ja rinnanpäällysrypyt ovat sun juttu, niin tästä kirjasta niitäkin löytyy.

20150426-IMG_6328

Vaatteiden mitoituksesta en osaa vielä sanoa, sillä oma mekkoni on vielä kesken. Netin puskaradio kertoo mitoituksen olevan väljää, mutta sehän on aina liian väljää, jos joltain kysytään. Oikeasti. Suorastaan ihmettelen tämän kansakunnan ompeleviston (on se sana) hinkua pukeutua joustamattomasta puuvillasta tehtyyn makkarankuoreen :D.

Pieni väljyysvara antaa paljon enemmän sovitusmahdollisuuksia istuvuuden suhteen kuin kittana nakinkuori, ja ensin kannattaakin aina ommella jonkinlainen kokeilukappale, jonka avulla ongelmakohdat saadaan esiin. (Itse käytän tähän ekaan mekkoon 1,50€ maksaneen kirpparilöytökankaan ja teen mahdolliset fiksaukset sitten seuraavaan mekkoon.) Ylimääräiset väljyydet saa pois, mutta puuttuvaa on mahdoton lisätä. Tietysti jos malli on jo kuvankin perusteella puolijoukkueteltta, ei liiasta tilasta parane valittaa. Väljyysvara on yleisesti ottaen ystävä, ainakin kotiompelukaavassa!

Lyhyesti kiteytettynä sanoisin, että tämä on hyvä kirja aloitteleville ompelijoille, koska mallit ovat pääosin helppoja. Edistyneempi ompelija ei ehkä pääse pätemään kinkkisillä teknisillä ratkaisuilla, mutta eihän mekkokaavoja ole koskaan liikaa? Nämä ovat hyviä pohjia omille muokkauksille, monestakin mekosta saa myös tunikan/paidan ihan vain helmaa lyhentämällä. Suosittelen lämpimästi pientä pyrähdystä kirjakauppaan ja katsastamaan loput mallit itse. Kirjasta löytyy mekkoja kaikille vartalotyypeille ja siinä on aika tyhjentävästi selostettu myös erilaisia ompelun työtapoja niille, jotka eivät ole paljoa ommelleet. Ja Krista Keltasen valokuvat ovat upeita!

20150421-IMG_6251

Lyhyesti:

– Kaavoja on 10 naisille (koot 34-46) ja 1 tytöille (koot 98/104-134/140)

– Sisältää myös ompelukaavat ja ohjeet kahteen laukkuun ja meikkipussiin, sekä neuleohjeen pitkiin, melko yksinkertaisiin ranteenlämmittimiin ja kangashuiviin, jossa kiva tupsureuna

– Mukana muutama Teresa Välimäen kesäinen ruokaresepti

 *********

Kannattaa tutustua myös Mekkotehtailijoiden omaan blogiin, josta löytyy lisäkuvia kirjasta ja muuta kivaa. Myös kirjan valokuvaajalla Krista Keltasella on oma kaunis valokuvabloginsa, jossa vierailua suosittelen lämpimästi.

Tykkään
2

Mekko, kirja ja bloggaaja

20150422-IMG_6254

20150422-IMG_6257

Harvoin tarjolla: bloggaaja itse.

Joitain vuosia sitten taisin pitää tyyliblogia. Kai. En oikein itsekään tiedä, millä nimellä näitä turauksia – menneitä tai nykyisiä – kutsuisi. Tyylibloggaamisesta sain jossain määrin tarpeekseni lasten synnyttyä. Jotenkin kiinnostus kauppojen vaatteisiin itsessään pelkistyi niin pieneen, etten kokenut sitä enää bloggaamisen arvoiseksi asiaksi. Nykyään yritän mahdollisuuksien mukaan vältellä kauppoja, ellei niissä myydä kangasta ;). Ompelumielessä vaatteet kuitenkin kiinnostavat edelleen kovasti, ja sitä puolta haluaisinkin tuoda täällä enemmän esille.

Tämä ikuisesti nolo selfieiden ottaminen ei liioin ole houkutellut. Edellisestä blogiin päätyneestä omakuvasta lienee kohta pari vuotta ja näemmä meikäläisen vuosirenkaat voi laskea nykyään leuoista ;D. Laskinpa myös, että bloggaan jo kahdeksatta vuotta… argh, granny says hi.

Ehkä pikkuhiljaa palaan takaisin juurilleni ja alan taas postata päättömiä kuvia, hahaa!

Släp, asiaan.

20150422-IMG_6269

20150422-IMG_6277
Malli F kirjasta Stylish Dress Book.

Suosikkipuljuni Adlibris jaksaa yllättää kaavakirjatarjonnallaan. (Ei, mulla ei ole mitään sponssisopimusta ko. kaupan kanssa, MUTTA VOISI OLLA ;D, koska tykkään paikasta ihan tosi paljon!) Eräs kaunis päivä klikkailin kolme Yoshiko Tsukiorin kirjaa ostoskoriin naurettavaan reilun kympin kappalehintaan ja ei ole mekkokaavoista ollut pulaa sen jälkeen, voin kertoa. (Varsinkaan kun tällä viikolla kotiutin vielä vastailmestyneen naisten Mekkotehdas-kirjan.)

Tsukiorin vaatemallit ovat helppoja ommeltavia ja mitoitukseltaan sangen anteliaita. Valtaosa malleista on kaavoitettu joustamattomalle kankaalle, mikä on pikkumyymekkoihin mieltyneelle aika kiva juttu. Kivaa on myös se, että kiitos hullun väljyyden, vain aniharvassa kaavassa on riesana vetoketju tai muu rasittava härsvänkylä. Haastavuutta tuo oikean materiaalin valinta, väljyys yhdistettynä vähänkin jäykkään kankaaseen on aika… bääd. Nimimerkillä kokemusta on. Ehkä voisin huumorimielessä esitellä tuon varsin epäonnisen lainapeitteen täälläkin joku kerta.

20150422-IMG_6267

20150422-IMG_6274

20150422-IMG_6265

Mekossa on kauniit halkiot päätiellä ja hihoissa. Ompelin pääntielle hakasen, sillä raskaasti laskeutuva pellavaviskoosi lörpötti halkionreunoista rumasti. Hihoihin olisi pitänyt tehdä solmimisnauhat, mutta ompelin ne vain laiskana kiinni ja laitoin ompelukohdan päälle mustat napit. Harmittamaan jäi se, etten tajunnut tehdä hihan alasaumaan pussisaumaa, sillä saumanvarat irvistelevät tuollaisenaan tosi rumasti sisäpuolelta. Hihan kaarevat reunat on päärmätty kantinkääntäjällä. (Viheliäinen, mutta kätevä kapine. Viheliäinen siksi, koska se on hiiiiiidas.)

Pienikuosisia, kauniita kankaita on tosi vaikea löytää eikä tämäkään ollut ulkonäöltään mikään ihan täydellinen napakymppi. Tuntuma kuitenkin on aika mahtava, tätä laatua kun löytäisi lisää vähän pirteämmässä kuosissa!

20150422-IMG_6283

Ihanaa keväistä keskiviikkoa!

Tykkään
9

Disketti ja dollari

20150305-IMG_5865

Ostin jokunen vuosi sitten pätkän Verson puodin posliinikoirajoustofroteeta. Yhdessä raportin mittaisessa kangaspätkässä on kaavat ja ompeluohjeet kaikki samassa paketissa – kuinka kätevää :D. Viime aikoina olen törmännyt näihin ompeluraporttikankaisiin enenevissä määrin ja ihan kotimaisena tuotantona jopa, tuntuu että aiemmin näitä näkyi myynnissä lähinnä vintagena. Sisäinen sulovilenini nirskahtelee huikealle leikkuujätteen määrälle, mutta ihan hauska idea kuitenkin ja kiva vaikka lahjaksi (aloittelevalle) ompelevalle ystävälle. Ne poissaksitut ylijäämät voi sitten jemmata johonkin sitä tilkkupeittoa varten, joka ei koskaan valmistu :D.

20150312-IMG_5929

20150312-IMG_5927

Tein molemmille tytöille oman koiran, ja jotta pienempikin erottaisi omansa, laitettiin niille rusetit päähän. Idealle kävi kuitenkin vähän köpösti siinä vaiheessa, kun erehdyin kysymään mielipidettä mihin koristukset asetetaan ja molemmat halusivat sen tietysti väenväkisin samaan paikkaan päälaelle… jep. Salaa ompelin toisen vähän vinompaan, ikään kuin se tässä erottautumiskysymyksessä jotain auttaisi :D. Note to self: terroristien kanssa ei neuvotella.

Ihan söpöt koirat, jos nyt ei oteta lukuun tuota himpun erikoista suuvärkkiä, jollaista en ole koiraeläimellä vielä tähän mennessä nähnyt. Silmissäkin on jotain hivenen psykoottista, ehkä näitä otuksia on inhimillistetty rahtu liikaa :D. Jäin miettimään, että onkohan näiden naamavärkki oikeasti kopioitu jostain tietyistä olemassaolevista posliinikoirista, se nimittäin selittäisi ulkonäköä jonkin verran. Olen vastaavia koirapystejä kirpparilla nähnyt ja niillä on kyllä ollut aivan tavallinen koirannaama, eikä tuommoinen millä on ihmisen silmät ja suu :D.

Ja niin, onko noiden nimet nyt sitten Piskett ja Pollar vai Diskett ja Dollar? Molempi parempi, tai… hmm.

Edit: Ihan pakko tulla korjaamaan, että nyt mäkin näen sen kommenteissa mainitun kiinapalatsikoiramaisuuden, kun oikein vaivoin pinnistelen :D :D. Hahhah, voi elämä! Tuo “leukaviiva” vain on liian hallitseva mun makuun ja vääristää koko homman. No, mä muun muassa näen Rantasipin logossakin pitkäkorvaisen  kauriinpään enkä lintua niin kuin kai pitäisi…  :D

Tykkään
7