From ompelimosta

Lasten mekkotehdas ja Alviina-mekko

20141001-IMG_5372

Olen ommellut lasten Mekkotehdas-kirjasta jo aika monta mekkoa. Tämä pikkukukkainen Alviina on ihana, mutta arvojärjestyksessä kaikista ompelemistani vasta toiseksi lempparein. Se lempparein ansaitsee kyllä ihan oman postauksensa.

Mekon malli on tosi simppeli ja kiva, ja oikeastaan ainoa huono puoli on tuo tosi leveä pääntie, johon hillitty pienentäminenkään ei kovin hyvin tehonnut. Ipanan kasvaessa pääntie on onneksi asettunut paremmin, mutta vastaisuuden varalle kuitenkin muistiin, että iso on – ja kovasti.

Kukaan ei varmaan ylläty kun kerron, että kangas on kirpputorilöytö. Olisin kernaasti tehnyt siitä jotain itselleni, mutta kun mokoma pala oli niin pikkiriikkinen… no, tummahiuksiselle ja -silmäiselle kuopukselle tämä sopii kyllä oikeasti paljon paremmin kuin itselleni. Mutta ihana vaatimaton kuosi ja ohut laskeutuva laatu… voih!

20141001-IMG_5356

Kuvanottohetkellä hihat olivat vielä liian pitkät, ja näköjään vastahakoinen pikku reppupeppu on nuohonnut jostain myös kissankarvaa kyytiin kuvausrekvisiitaksi. En onnistunut ottamaan mekosta yhtään kunnollista kokovartalokuvaa, koska mannekiini ei oikein ollut samalla aaltopituudella kameran kanssa piinaavan äidin kanssa ja suhtautui poseeraamiseen muutenkin melko apeasti.

Tuota rumaa niskanappia olen vähän ihmetellyt näin jälkeenpäin. Tuntuu nimittäin mahdottomalta uskoa, että tuo olminvärinen pylpyrä olisi muka ollut hienointa, mitä kaapista sillä hetkellä on löytynyt :D.

20141001-IMG_5359

20141001-IMG_5374

Mekon helmaan ompelin vanhan pitsinauhan, joka on kai tarkoitettu ennemminkin verhojen tai tyynyjen koristeluun kuin hameenhelmaan, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Tuo ruskea mummokangas halusi kaverikseen jotain yhtä mummoisaa, ja nauhassa sattui olla punaista joka matsasi mekon kukkiin. Ei mitenkään erityisen kestävää nauhaa kylläkään, sitä on korjailtu jo kertaalleen.

Pitsinauha löytyi kirpputorilta kolme euroa maksaneesta laatikosta, joka oli täynnä vanhoja, iskemättömiä Vaasan Pitsitehtaan pitsejä ja nauhoja, sekä käsin virkattuja lakanapitsejä. Joukossa oli myös tämä punaisella koristeltu rimpsunauha. Olin puulla päähän lyöty ja varsin monttuaukisena laatikon löydettyäni, enkä voinut millään ymmärtää, miten joku saattoi vapaaehtoisesti luopua moisista aarteista :D. (Ja nyt kun asia mieleeni juolahti, voisin tehdä siitäkin oman postauksensa.)

20141001-IMG_5355

CRW_3748

Löysin koneelta hassun vanhan kuvan töpselikärsä-Kaverista :D. Sen myötä hyvää viikon alkua itse kullekin!

Tykkään
7

Ideoita äitienpäiväksi

20150508-IMG_6433
Tämmöistä impressionismia kuoriutui kamerasta tänään. Taitaa olla perjantai.

Huh, mikä viikko. Onneksi ulkona lisääntyvä vihreys piristää ja mikä parasta – TGIF – on viikon viimeinen päivä. Sunnuntaina juhlitaan äitejä ja meilläkin on jo joutuisat pikku kätöset piilotelleet yllätyksiä vaatekaappiin.

“Sinne sydänyöpaidan alle ei sitte saa kattoa.”

Selvä. Lupaan, etten katso.

Näitä seuraavia kuitenkin saa katsoa, sillä niiden saaja ei niitä täältä todennäköisesti löydä. (Ja jos löytää niin äiti, mene pois. Ei saa kattoa.)

20150508-IMG_6434

20150508-IMG_6440

Tänä(kin) vuonna paskartelin äidilleni lahjoja omin kätösin. Viime vuonna tein ruusuilla koristellusta vanhasta kahvikupposesta neulatyynyn ja löysin kirpputorilta siihen matsaavan kerrosvadin. Harmi, ettei niistä ole kuvia. Tänä vuonna äiti saa henkäyksenohuen batistitopin ja säilytyshärpättimen sukkapuikoille. Molemmat sinisen sävyyn, sillä se on äidin lempiväri.

Topin kaava on jostain Tsukiorin kirjasta, en nyt tähän hätään muista mistä. Olen tehnyt samalla mallilla äitimuorille jo aiemmin topin mustasta pellavasta, tämä uusi on luonteeltaan vähän hersyvämpi tapaus. Kukkakuvioinen lupiinikangas on ostettu viime vuonna Eurokankaasta, mutta tänä keväänä olen nähnyt siellä punasävyistä vastaavaa. (Mekkotehtailijoille vinkiksi, että tässä on tosi ihana ja laskeutuva kangas kesävaatteisiin!) Vinokantti on leikattu kauan kaapissa hillotusta miesten kauluspaidasta.

20150508-IMG_6444

20150508-IMG_6453

20150508-IMG_6448

Puikkopussin “kaava” on keksitty omasta päästä, mutta vastaavia löytyy netistä lisää nimellä knitting needle case. Joku sauma taisi ommellessa vähän mennä vinoon, mutta eikös tietty kotikutoisuus kuulu äitienpäivän henkeen ;).

20150508-IMG_6451
Itsehän säilytän puikkojani hitusen proosallisemmin. (Suosittelen tosin säilyttimeksi jotain Islayn saarelta kotoisin olevaa purnukkaa, vähentää irvistelyä tyhjennysvaiheessa.)

20150508-IMG_6455

Pieni mainoslause vielä tähän loppuun :). Jos asut pääkaupunkiseudulla, ompelusormi kasvaa otsassa ja lahja äidille on edelleen hankkimatta, niin kannattaa piipahtaa Second Chancen, Kokorun ja Lempivärin pop-up -shopissa Lasipalatsilla! Eilen naamakirjani uutisvirtaan lipui aika huokailuttavia kivuuksia.

(Naamakirjastahan löytyy nykyään myös huikea nettipulitzerin arvoinen by Midinetti-blogi, jos et tiennyt.)

lempivari
Kuva: Lempiväri
Josefiina
Kuva: Second Chance

Jos en sitä ehdi sunnuntaina toivotella niin sanotaan se jo nyt: Ihanaa ja aurinkoista äitienpäivää nykyisille ja tuleville äideille!

Tykkään
6

Mekkotehtaan Inger (with a twist)

20150430-IMG_6402

20150430-IMG_6397

Makuuhuoneessamme on eräs mahtava ominaisuus: siellä on Valo. Ei Ville, vaan se alkuperäinen. Näpsin kuvia ompelimon uusimmasta tulokkaasta, ja käydessäni muokattuja kuvia läpi sain silmilleni hämmentävän monta otosta ylivalottuneesta kainalosta. Yksityiskohtakuvia, muka, kun oikeasti olen vain totaalisen fiksoitunut tuohon pitsiverhojen läpi siivilöityvään valoon. Tai yleensä ajatukseen siitä, että mulla on pitsiverhot ja sininen makkari.

20150430-IMG_6411
Takakappale on näemmä vähän pidempi kuin etukappale.

20150430-IMG_6407

Syyttäisinkö mummokliseistä makkariani tästä mekosta? Olen jo vuosia tehnyt aktiivisesti töitä poistaakseni vaatekaapista kaikki liian “tyttömäiset” asiat, ja nyt ne hiipivät sinne takaisin. Tyttömäisyydellä tarkoitan mm. vyötärörypytystä, jonka lisäksi tässä mekossa on myös kammoamani baby-kaulus ja nappilista. Kammottavia nuo asiat ovat lähinnä siksi, että vaikka pidän niistä kovasti, tuntuvat ne jotenkin valepuvulta. Tai jotenkin tyttömäiset yksityiskohdat tuntuvat korostavan kaikkea epätyttömäistä minussa. Näytän kotiopettajattarelta, vaikka oikeasti mulla on huono huumorintaju ja kiroilen kuin merimies.

Miksi ihmeessä sitten ompelin tämmöisen mekon, varsinkin kun alkuperäisessä kaavassa ei edes ole koko kaulusta ja nappilistaa?

Ehkä se oli tuon kankaan vika.

20150430-IMG_6400
Yritän tässä demota, että tilaa on.

20150430-IMG_6415

Harmaapohjainen ruusukangas löytyi kirpputorilta ja kahden metrin biitti maksoi hurjat 1,50€. Laadultaan tämä on aivan mahtavaa, ihanan ohutta paitapuuvillaa, ja aivan omiaan tämmöiseen mekkoon. Ensivilkaisulla tosin tuomitsin rievun susirumaksi ja nakkasin takaisin hyllyyn. Parikymmentä minuuttia takaraivossa kuuluvaa narinaa kuunneltuani alistuin ja palasin hakemaan sen ostoskoriin. Elämä on :D

Ja koska kankaassa oli tietty varsin vaatimaton fiilis, tuntui luontevalta kaavoittaa siihen fiilikseen sointuva vauvankaulus. Selkäpuolella oleva vetoketju ei napannut, joten päätin korvata sen etunapituksella. Päädyin kuitenkin ompelemaan napit suoraan kiinni kaitaleeseen, sillä mekko menee aivan heittämällä päälle ilman avausmekanismejakin. Vyötäröllä on ylimääräistä väljyyttä ainakin 15-20 cm. Ei haittaa, sillä vyö jeesaa jos siltä tuntuu.

Kuulkaas, kyllä mä pidän tästä mekosta! Kankaan kuvio hillitsee noiden yksityiskohtien erottuvuutta juuri sopivasti ja hillityt, mummon nappikiposta ongitut tinanapit sopivat yleiseen kirjastontätimeininkiin ihan kivasti. Jotenkin näkisin tässä vähän 40-luvun henkeä, sans överit olkapuhvit ja yleinen kostyymisyys.

20150430-IMG_6409

Seuraava mekkoprojekti on jo tulilla, ja se tulee niin ikään pitämään sisällään kirpparikankaan ja Inger-kaavan. Tällä kertaa fiilis tulee kuitenkin olemaan ihan toinen, enkä oikein malttaisi odottaa koltun valmistumista :).

Tykkään
8