From ompelimosta

Tulosta ja ompele

No moro vaan, blogi ja sen seittemänsataa spämmikommenttia. Sen siitä saa kun ei hetkeen päivitä. Tunnenpahan ainakin oloni tooosi suosituksi.

Mä halusin tulla jakamaan teille ompelun ilosanomaa ja mainioita linkkejä ilmaiskaavoihin ja ideoihin. Iso osa näistä on lapsille, mutta ajattelin mä itsellenikin jonkinlaisen ihokkaan surautella jahka löydän käypäistä materiaalia jostain. Itse asiassa ajattelin tekaista tämän nimenomaisen teepparin, malli vaikuttaa mahtavalta:

Elise tee -pattern

Elise

Tämän ja yhdeksän muuta naisten paitakaavaa löydät täältä, KLIK!

Jälkikasvulle ajattelin surautella lakkeja trikoosta ja retropuuvillasta, ja muutaman ihanan nopeatekoisen liivimekonkin ajattelin väsätä. Loistoideoita ja vanhoja 70-luvun kaavoja löytyy blogista nimeltä Kukikkaat kuosit. Tsekkaa erityisesti ompeluohjeet/kaavat-kategoria!

lippa

retrolakki

Arvatkaa kaks kertaa minkä teen ihan ekana…? Kuvat blogista Kukikkaat kuosit

Hullun monta simppeliä lastenkaavaa löytyy myös Small dreamfactoryn sivuilta. Peter Pan- kauluksinen mekko kutkuttelee jotenkin aivan erityisesti.

Sit vaan paperia masiinaan ja sur rur.

Tykkään
5

Aurinko jalkojen alla

20140319-IMG_4197

20140319-IMG_4195

Erilaiset kuteista virkatut matot ovat jo jonkin aikaa olleet kovasti tapetilla lehdissä ja blogeissa. Itsekin haksahdin, sillä keksintöä mainostettiin nopeana ja helppotekoisena. Ja ovathan ne söpöjäkin, pitsiliinan näköiset matot.

“Valmistuu muutamassa illassa”, ne sanoivat. “Jos aloitat tänään, niin mattosi on huomenna valmis” , ne sanoivat. Ne lehdet, siis.

Minun mattoni valmistui neljässä kuukaudessa. Saattaa olla, että siihen meni kauemminkin, sillä en enää muista niitä historian aamuhämäriä jolloin sen aloitin. Varsin elävästi muistan kuitenkin sen mojovan rakon, joka ilmestyi heti ensimmäisenä iltana peukaloon. Sen myötä ajatus “muutamasta illasta” alkoi näyttää toiveajattelulta ja jonkun känsäkätisen peltikouran kirjoittamalta.

Ei meitsin herkkä hipiä hei kestä tommosta.

Ja ne vyyhdit. Oletin naiivina, että kude toimitetaan mulle sellaisen kätsyn muovikelan ympärille rullattuna, että siitä sopii käydä suoraan töihin. No niin varmaan. Paketista ilmestyi kasa mooseksen kokoisia vyyhtejä, jotka piti itse omin käsin kerälle pyörittelemän. Ne eivät suostuneet yhteistyöhön hyvällä eivätkä pahalla. Saattaa olla, että tuli tehtyä muutama ylimääräinen solmu tuohon mattoon.

Ja yksi vyyhti odottaa turhautuneella pirunnyrkkisolmulla yhä kaapissa.

Odottakoon.

20140319-IMG_4194

20140319-IMG_4199

Mutta siinä se nyt on, ja ihan kivana. Ihan aurinkona. Kude on sinapinkeltaista ontelokudetta Päivin kudepuodista ja ohje on täältä. Oli helppotekoinen ja kiva tehdä – valtaosin. Nopeudesta olen eri mieltä.

Matto natsaa hauskasti uutta vanhaa pöytää koristavaan liinaan. Pöytä on ehtaa viiskytlukua ja tykkään sen pitkäjalkaisesta varsamaisuudesta valtavasti.

20140319-IMG_4188

20140319-IMG_4190

20140319-IMG_4191

Tykkään
9

Uudet pielukset

20140319-IMG_4187

Olen tällä hetkellä tuskallisen tietoinen siitä, että ihmisanatomiaan kuuluu kaksi käsivarren ojentajalihasta. Sunnuntaina testattu BodyPumpin uusi ohjelma potkii alleissa aika kivasti. Kyllä, edelleen – tiedostan vallan hyvin että on jo keskiviikko. Se uusi ohjelma on hirveä. H i r v e ä . Terkuin ihminen, jonka käsilihasten paikalla on tankoparsaa – sitä tölkkiversiota. Jollain tavalla vähän hävetti eilen, en tiedä miksi, mutta istuin sohvalla syömässä Snickers-patukkaa enkä saanut kättä suuhun asti kurkottelematta ja irvistelemättä. Jotenkin siinä tilanteessa oli kummallista sarkasmia. Hmm. Pitää ens kerralla ottaa ensin särkylääke että saa suklaat suuhun mukavasti.

Silloin kun ojentajat olivat vielä toimintakunnossa, surautin blogissakin vilahtaneista kankaista tyynynpäällisiä. Pompulanauha ei ollut ehkä ommeltavuuden suhteen mikään suuri lemppari, mutta ihan somat näistä tuli. Olkoonkin, että ompelin ensin toisen tyynyn vetoketjun paikalleen jotenkin niin nolosti, etten voi käsittää. Tokikaan en voinut taipua purkamaan yhtään enempää kuin oli pakko, mikä johti entistä typerämpiin hankaluuksiin.

Tyhmyys ja itsepäisyys, loistoyhdistelmä. Just add Snickers-bar.

Pompulanauhalle miinuspiste myös siitä, että näen sieluni silmin miten se imee magneetin lailla koko asunnon kaverinkarvat itseensä ja näyttää ennen pitkää maatuskan ja kapisen hyeenan rakkauslapselta. Huolestuttaa vähän, miten Mies sitten erottaa meidät toisistaan.

20140319-IMG_4205

20140319-IMG_4203

20140319-IMG_4201

Näitä kuvia ottaessa tuli tehtyä sellainen huomio, että laitan blogiin lähes aina pelkkiä lähikuvia asioista. Toki syynä on usein objektiivi ja se, etten vain pääse kohteista kauemmas, mutta monesti syynä on myös tietty “ujous”. Jotenkin olen ajatellut, että koti ei ole koskaan tarpeeksi siisti, tarpeeksi nätti ja tarpeeksi valmis ollakseen edukseen. On ihan väärät sohvat ja ruokapöytä ja keittiön tasotkin tyhmät ja väliaikaiseksi tarkoitetut. Vasta nyt viime kuukausina olen sisustusblogien lukemisen myötä ymmärtänyt, että eivät ne muidenkaan kodit täydellisiä ole ja juuri se on niissä mukavaa ja kiinnostavaa.

Peruutin siis kuvia ottaessani muutaman askeleen (no, aika monta askelta) ja kaappasin olkkarista mukaan laajemman palan. Siellä näkyy nurkassa pikkuitiöiden romuloota ja inhoamani värjäytyneet entisenvalkoiset möhlösohvat. Lapsilla ei ole omaa huonetta – vielä – joten romukopan sijainti on vakio vielä kotvan aikaa. Sohvat taas on tarkoitus vaihtaa mustiin ja nahkaisiin yksilöihin, joissa on kepeät korkeat jalat. Sitku.

20140319-IMG_4186

Semmottista täällä tänään. Olen ollut sisustuspoliittisella käsityörintamalla aktiivinen muutenkin, jatkoa seuraa siis jossain vaiheessa. Nyt menen uittamaan allini napalmissa/lämpögeelissä, mikäli pääsen sohvalta ylös. Reipas painojen lisäys kyykyissä teki tehtävänsä myös etureisiin.

Tykkään
9