Archive for the 'ompelimosta' Category

Lady in mummonpunainen

Make a fish. Eiku wish.

Teinpä tuossa talven sysimustina tunteina itselleni mekon. Kaverilta saatu kangas sai ensialkuun tuomion ällönä, mutta jotenkin se alkoi eräs kaunis päivä huudella kaapissa meikäläisen nimeä. Kangas on aavistuksen läpikuultavaa polyesteriä. Juuri sellaista, mistä kypsään ikään ehtineet rouvat voisivat teettää itselleen paitapuseron tai polvipituisen leningin, ja sitä voisi sitten ylpeydellä mätsätä aviopuolison 80-luvulla ostamaan kaksiriviseen viininpuna- tai metsänhirveysvihreyspukuun. Tämä selittänee ällöfiilikset ;D.

Päätin ottaa ällöä sarvista ja taivutella mummonpunaa bohohippi-suuntaan. Ei siihen tarvittu kuin skarppi venepääntie, suoria linjoja ja letitetty vyöhkö, eli vyöntapainen. Ja no, tottapuhuakseni siihen tarvittaisiin myös pari ruskettunutta säärtä, turkooseja koruja, sandaalit ja konjakinväristä nahkaa. Ja se aurinko, joka on väliaikaisesti muuttanut toiseen aurinkokuntaan. Mutta jos ei välitetä muotoseikoista, niin ei sitten.

(Vaikka turkoosikivisen sormuksen mä kyllä löysin vielä myöhemmin kättä koristamaan.)

Tuli kyllä hetkeksi sellainen joulutonttu eksyksissä -olo, kun puin mekon ylleni keskellä kirkasta kevätpäivää. Psyykkasin kuitenkin itseni uskomaan, että viininpuna on ihan validi väri muutoinkin kuin vain kuusijuhla-aikoina.

Mekon kaava on muklattu jostain valmiskaavasta, joka oli alunperin melkoisen tanttahenkinen muumipaituli. Viillekehihat olivat kaavassa valmiina, mutta särmistin muotoja skarpimmiksi ja hain vähän Cos-henkistä laatikkomaisuutta mekon yleisilmeeseen. Tykkään, että tästä tuli niin kiva, että voisin tekaista vastaavan lyhyillä holkkihihoilla jostain pikkukukkakankaastakin. Hihojen halkiot on suljettu kirpparilta löytyneillä napeilla, joissa on vähän 50-lukufiilistä. Vitkalaukaisimesta loppui kuitenkin patteri kreivin aikaan, joten kuvasaalis jäi vähän köyhäksi ainakin niiden osalta. (Oikeasti, tässä on kaikki onnistuneet eli edes sinnepäin tarkat  kuvat :D. Harvoin menee näin tiukille.)

Lähikuvassa vyöhkö. Väri ei ole sinnepäinkään, photari ei näemmä ymmärrä mummonpunaa.

Kasipallo sanoo: siitä vaan.

Tykkään
8

Eräs polttariasu

Vasemmalta kuuluu lukemisen ääni, oikealta nukkumisen, ja suoraan edestä kirkuvien kakaroiden ja haukkuvien koirien elämöinti. Sijaitsen tällä hetkellä mansen kupeessa eräällä leirintäalueella, johon pysähdyimme hetken mielijohteesta kun ajaminen alkoi tympiä. Huomenna matka jatkuu heti aamunkoitteessa, ja voin kertoa että olen ainakin yhden vuoden tarpeisiin täynnä leirintäalueita ja typeriä karvanaamareita. Tylsyyttä lievittää ainoastaan tämä luokattoman hidas karvanaamarinetti, jota ei voi käyttää yhtäaikaa telkkarin kanssa, koska toinen tai molemmat sekoavat. Valintojen maailma.

Koneelta löytyi kumminkin muutama julkaisematta jäänyt kuva, jotka ajattelin pläjäyttää eetteriin. Tekaisin aika kohtuullisen kauan sitten eräälle kaverille polttariasun, jossa teemana oli kotirouva. Vuosiluvun voitte täydentää itse.

Materiaali on jotain verhoina roikútettua polyestersatiinia. Hankintapaikka kirpputori, kuosi kohtuullisen irstas, muka-valokuvantarkka romantiikkaruusu ja hinta vähän turhan optimistiset 8 euroa. (Tai mistäs mä tiedän jos tuo on jonkun irstasruusu-fanin mielestä superhalpa hinta kahdesta lyhyestä verhopätkästä…) Jättileveä vyökuminauha on niin ikään kirpulta, mutta huomattavasti halvemmalla. Tykkäsin itse polttariasun ideasta, sillä ne sellaiset perinteiset nöyryytysmeiningit ovat omasta mielestäni aika jestydei. Jos voi heittäytyä luvalla överiksi, niin miksi sitä ei tekisi naisellisesti kera hulppeiden tyllien? Ja kangas oli ihan tarkoituksella vähän mauton, koska… noh, polttarit. Ei nyt liian vähällä voi päästää.

Muu juhlaseurue sai rintapielien somisteeksi samasta kankaasta pyöräytetyt rintarossit. Muistelisin hämärästi, että päivä oli osaltani hauska, mutta taisin olla jo iltakymmeneltä kotonani pikkuvauva kainalossa. Että niin hurja meno :D. Ja beebeä käytiin siis moikkailemassa pitkin päivääkin, joten mistään rentouttavista bileistä ei välttämättä omalta osaltani ollut kyse. Imeväiset ja polttarit ovat huono yhtälö.

Mutta olipahan ainakin upea polttarisankari!

Tykkään
6

Ranteet lämpimäks

Osaan kyllä kutoa, mutta äidilleni jään kakkoseksi. Näitä ranteenlämmittimiä on kuulemma kudottu puikot kiharalla, enkä ihmettele yhtään. Kuvista ei kovin hyvin käy ilmi tuon rystysten päälle jäävän osion taidokkuus. “Nyppylät” ovat itse asiassa muutaman silmukan levyisiä solmuja. Älkää kysykö tarkennusta, aivo nyrjähtää ajatuksestakin.

Tarpeeseen tulivat eniveis. Koneella istuessa ranteita paleltaa, varsinkin kun ei näihin nykyajan paitoihin tehdä hihoja ranteisiin saakka. Ja pinkki väri on karkkia sielulle!

Tykkään
6