Archive for the 'muoti' Category

Jotain lainattua

Joskus suuret muotisuunnittelijatkin lainaavat ja inspiroituvat. Välillä vahingossa ja epäsuorasti, välillä tahallaan. Motiivit eivät oikeastaan ole kiinnostavia, vaan viitteet ja tulkinnat. Eleetön lainaaminen sisältää salaisen viestin, jonka vain asiaan perehtyneet osaavat tulkita. Siitä tulee mukava, salaseuramainen tunne. Harrastuneisuus alalla kuin alalla kannattaa.

Minna Parikan Gala-kenkä ja dada-taiteilija Man Rayn Observatory Time, the Lovers-maalaus. Sattumaa? Epäilen. Man Ray kaveerasi mm. Salvador Dalin kanssa, jonka vaimon nimi sattui – kuinka ollakaan – olemaan Gala. Allekirjoittanutkin on luovassa nuoruudessaan tuherrellut huulista oman tauluversionsa, koska rakastui palavasti ajatukseen pilvissä leijuvista huulista. Yläfemma Parikalle.

Junnumpana fanitin kympillä myös Ninja Sarasaloa, jonka Gaultier-kuvat koristivat kollaasimuodostelmassa opiskelijakämppäni seinää. Gaultierkin on Man Raynsa opiskellut, vai mitä luulette? Lainaaminen ei sinänsä yllätä, sillä Ray ansioitui aikanaan mm. muotikuvaajana.

Ninja vs. Noire et Blanche:

Kas tätä tänään, sarjassamme turhaa knoppitietoa esteetikoille :D.

Kuvat: Fashionmodel directory, huuto.net, Man Ray Trust, Minna Parikka Shop

Tykkään
5

Pitsiä, kukkaa, ihanaa!

En ole koko kolmivuotisen bloggailu-uran aikana esitellyt täällä kertaakaan blogin kautta ilmaiseksi saatuja tavaroita. Siihen on syynsä. Ihan ensi alkuun se postilaatikosta tunkeva materia nimittäin hämmensi. Fiilis oli vähän sellainen, että näistä olisi nyt varmaan pakko kirjoittaa jotain, jos meinaa saada lisää ilmaista tavaraa. Yritin kerran, mutta päädyin tuhoamaan koko tekstin. Homma tuntui jotenkin tosi halvalta. Päätin silloin, että en kirjoita koskaan mistään “ihan kivasta”, vaan asioista joista oikeasti pidän ja ja joita pidän arvokkaina. Ystävät kalliit, tuo ihmeen päivä on koittanut :D. Postilaatikossa odotti ihana yllätys noin kuukausi sitten (tästä piti kirjoittaa jo aikaa sitten, mutta lapsiperheessä aika harppoo niin, ettei sitä tajua), ja olen odotellut sopivaa ajankohtaa kuvien ottamiselle ja tekstin näpyttämiselle.

Second Chancen Maija ja Mirkka muistivat minua ihanalla pussukalla, jonka kuosit ja muodot iskevät suoraan hermoon. Olette varmasti huomanneet, että täällä on viime aikoina vilissyt ainakin sisustusjutuissa paljon mummotyynyjä ja pitsiliinoja. Mikään ei siis voisi olla osuvampaa kuin lähettää mummojuttuihin hurahtaneelle pitsiliinalla ja kukkavuorella koristeltu meikkipussukka :D! Ja petroolin sävykin on aivan täydellinen, ei yhtään sellainen perinteinen ketjuliikkeiden suosima tunkkaisenvihervä.

Osuvaksi homman tekee myös se, että kylppärin pöytää koristava (lue: rumentava) meikkikori saa tämän myötä lentävän lähdön, ja pakkaan rakkaat mineraalimeikkini nyt arvoiseensa säilytyspaikkaan. Kori on aivan äärimmäisen huono meikkien säilytyspaikka, koska sinne tulee heiteltyä kaikkea muutakin roskaa ihan vain siksi, koska se on niin helppoa.

Puuteriset mineraalimeikitkään eivät tykkää korisäilytyksestä, vaan valuvat ulos rasiastaan ja pölisevät sitten avattaessa ikävästi. Mistä tulikin mieleeni, että kehun teille muutamaa uutta mineraalituotetta taas maasta taivaisiin heti, kun eräs remonttipoliittinen wc-operaatio on saatu kuvauskelpoiseen päätökseen.

Jos aiemmista merkinnöistä muistatte, on Second Chancen tuotteet tehty tehtaiden ylijäämämateriaaleista. Tivasin tietenkin heti uteliaana myös pitsiliinan alkuperää, ja sain ilokseni kuulla, että liina on kaivettu hyötykäyttöön Mirkan äidin varastoista. Aivan äärimmäisen hauskaa, että tuotteen osasilla on noinkin persoonallisia lähtökohtia. Pussukka on siis tavallaan uusiokäytetty ja tavallaan uusi. Kiitos tytöt, tykkään tästä ihan valtavasti! Tykkään valtavasti myös näistä kuvista, mikäli se ei jo käynyt selväksi :D.

Tästä siis opiksi niille, jotka halajavat tuotteilleen bloginäkyvyyttä ja mainostilaa. Innovatiivista, kaunista ja huolella suunniteltua tavaraa esittelee oikein mielellään. Pussukoita ja muuta Second Chance-tavaraa saa muuten tulevaisuudessa ostaa elokuussa aukeavasta nettikaupasta!

Pussukka: www.secondchance.fi

Tykkään
9

Rikoo on riskillä vartalohaarniska

Kuvat: Topshop

Taitaa olla ensimmäinen kevät pitkiin aikoihin, kun olen oikeasti jaksanut innostua kauppojen vaatevalikoimista edes jossain määrin. Viimevuotinen ihkuihku sorbettivärikakofonia sai allekirjoittaneen suorastaan oksentamaan riemusta ja juoksemaan takinhelma pään päällä takaisin turvalliseen pimeään kotiluolaan. Olen antanut itseni ymmärtää, että tuo pöydälläni lojuva Elloksen katalogi pitää sisällään samaa shittiä. (Mikä ikävä kyllä tarkoittaa sitä, että niitä vauvanperseenvärisiä pillifarkkuja oikeasti ostaakin joku.) Pitänee pyytää Miestä selaamaan siitä kenkäsivut esiin ;D. Taktisista syistä olen myös vältellyt H&M:n ja GT:n nettisivuja… ja välttely todennäköisesti jatkuu vielä hyvän aikaa.

Topshopista on kuitenkin salavihkaa kuoriutunut yksi lempinettikaupoistani. Taidokkaasti runwaylta ripatut cheap-ass-high-street-äleksänder-vängmäiset college/mesh -rytkyt iskevät tajuntaani juuri kuten sopivan keskihintaisten ja keskiluokkaisten pukimien kuuluukin.  Eli kovaa. Miksi suotta ihkuttaa alkuperäisiä, kun ei niihin olisi varaa kuitenkaan. Ne, joilla ei ole varaa kaviaariin ja shamppanjaan, tyytyköön mätitahnaan ja pulloon Törleytä. Vappusima ja hikeentyneet nakitkin käy paremman puutteessa.

Mä olen joka tapauksessa päättänyt raahata kaupasta kotiin muutaman metrin harmaameleerattua kolitsirikoota ja taiteilla siitä vängmäisen paitani kaveriksi jotain vielä vähän vängempää. Truu fäshöndiggari luonnollisesti yhdistäisi vängmäiseen paitaan vängmäiset nahkashortsit, mutta mä vedän moiset epelit jalkaani  vasta tasan siinä vaiheessa, kun muutan Tiroliin. (Never say never…)

En BTW kuollaksenikaan sisäistä tuota Topshopin body armour/vartalohaarniska -luokittelua. Mistä lähtien rikoo ja haarniska ovat olleet edes etäisesti vertailukelpoisia? Vai siinäkö se juju piileekin?

Hyvää aamunjatkoa, lutumussut. Tää menis ny aamupalalle. (Älkää vaan käykö täällä. Siellä on ihan liikaa kivuuksia.)

Tykkään
0