Olen haaveillut rakennekynsistä koko pienen ikäni. Omat kynteni ovat aina olleet äärimmäisen pehmeät ja liuskoittuvat, enkä ole lukuisista yrityksistä huolimatta saanut niihin kestävyyttä sen kummemmin kynnenkovettajilla kuin kalkkilisilläkään. En varsinaisesti haaveile pitkistä kynsistä, ainoastaan normaalimittaisista. Eniten kaipaan kuitenkin sitä, että kynsilakka ei lohkeaisi pois heti samana päivänä kun sen on laittanut. Kun vaatimustaso on tätä luokkaa, ajattelin että voisin ihan hyvin kokeilla kynsien laittamista itse.
Lähtötilanne. Nakkisormet for teh win. Tässä vaiheessa olen jo karhennellut kynsien pintaa viilalla.
Joten. Härkää sarvista ja vaikeimman kautta, kuten motto kuuluu. Pannaan tilaten paketti akryyliä con oheissälät ja tiirataan pari juutuupivideota. How hard can it be? No aika pirun hard. Ei ne kynsiteknikot ihan turhaan kursseja käy XD. En voi suositella kynsien tekemistä itselle kuin ainoastaan siinä tapauksessa, että aihe oikeasti kiinnostaa ja että on varautunut opiskelemaan asiat kantapään kautta. Ja epäonnistumaan useita kertoja. Onneksi olen harjaantunut hakkaamaan päätäni seinään, joten itselleni tämä on ihan hyvää iltapuhdeharrastelua ;D.
Tippien liimailua. Ihan kiva pituus, jos olisin petolintu. Tai Dracula.
Varoituksen sananen on toki annettava. Näillä aineilla ja välineillä saa aivan varmasti pilattua kyntensä jos ei pidä järkeä kädessä. Hygienia on ensiarvoisen tärkeää ja tarkkuus yleensäkin. Esimerkiksi tippien alle ei saisi jäädä yhtään ilmataskuja. Itselläni toki jäi, koska olen tumpelo ja liima harvinaisen äkäistä tavaraa :D. Ilmataskuihin saattaa kasvaa hometta tai muuta mukavaa kasvustoa, joten älkää tehkö kuten teen, vaan tehkää kuten sanon. (Itse huolsin vikakynnen kuntoon noin viikon sisällä mokailusta. No harm done. Välillä on tosin vaikea vetää rajaa hyvin ja huonosti tehdyn kynnen välille. Tai siis huonon ja vähän vähemmän huonon… ;D)
Mutta niin, edetään omalla vastuulla jos vastaavaan ryhdytään, eiks jepa.
Ehanat.
Itselläni suurin opettelu on ollut akryylimassan annostelussa. Laitan sitä oletusarvoisesti aina liian vähän. Ylimääräiset on kohtuullisen helppo hioa pois, mutta jostain syystä homma ei vielä oikein toimi. Liian vähäinen massamäärä aiheuttaa sen, että kynsi joustaa ja väistämättä lohkeaa.
Toinen iso moka on se, että massaa osuu aina jossain kohdin kynsinauhan päälle. Tätä sattuu erityisesti vasemmalla kädellä tehdessä, kummallista ;D. Sen seurauksena kynsimassan reuna irtoaa omasta kynnestä ja alle pääsee ilmaa. Ei hyvä.
Tässä vaiheessa ei kuitenkaan passaa olla liian kriittinen, koska enhän mä tiedä vielä mistään mitään. Olen ihan puhdas koe-eläin ja koko homma eräänlainen testiprojekti. Voiko pystymetsästä repäisty saada aikaan hienot kynnet? Jos voi, niin kauanko siihen menee?
Testailua. On muuten ihan hirveä käry tuossa akryylinesteessä.
Lyhensin tipit aivan sormenpään tasalle, koska en erityisemmin välitä pitkistä kynsistä. Tai siis mun mittapuulla nuo on jo ihan tarpeeksi pitkät :D.
Ei näin XD. Vähempikin saattaisi riittää…
Plörts vaan. Oli sitten pieni hiominen tuossa kynnessä. Mutta lo and behold, siitä tuli loppujen lopuksi ihan hyvä.
Saattaa olla, että geelikynsien tekeminen olisi ollut helpompaa näin aloittelijan kannalta. Valitsin akryylin, koska se on ilmakovetteista eikä vaadi uv-uunia. Akryylin miinuspuolena on haju, joka on aivan järkyttävä. Uunin kanssa näpeltäminen tuntuu aika pieneltä siinä vaiheessa, kun koko asunto haisee kuolemalta ja päätä särkee koko loppupäivän. Voipi siis olla, että vaihdan menetelmää jossain vaiheessa.
Uv-uuni saattaa mennä hankintaan joka tapauksessa, sillä tavalliset kynsilakat eivät pysy näissä kynsissä. Siinä missä lakka lohkeilee pois luonnonkynneltä, se kuluu pois akryylikynneltä. Että suo siellä vetelä täällä :D. Pistän toivoni uv-lakkoihin. Kaikenlainen kynsitaide ja muu kikkailu saa jäädä odottamaan sitä aikaa, kun näitä näppejä ilkeää kenellekään ylpeänä edes esitellä.
Valmis kalmanvärinen käpälä. Tästä ei voi edetä kuin ylöspäin…
Tipit kuulsivat läpi niin vekkulisti, että peitin koko komeuden mahdollisimman tylsän värisellä lakalla. Yritin vangita kuviin kaikki mahdolliset kuprut ja viat, ja kyllähän nuo tippien kynnykset aika kivasti tuolta morjestaa :D. Että siinä teille kaunistelematon totuus.
Ja käpälä tänään. Hioin huoltokerralla kynnet ihan lyhyiksi, koska se tuntui tässä vaiheessa parhaimmalta ja yksinkertaisimmalta vaihtoehdolta. Kynsissä on läpinäkyvää lakkaa kiiltoa tuomassa, sillä akryyli itsessään ei kiillä mitenkään merkittävästi. Pinta on hieman röpelöinen koska olen aika käsi myös kynsien lakkaamisessa ;D.
Että näin. Tästä lähdetään. Elän toivossa, että kesällä mulla olisi jo ihan nätit kädet :).
