Archive for the 'kosmetiikka' Category

Oh noes. Menin sitten tilaamaan MiMaxilta rakennekynsien tekemiseen tarvittavan aloituspaketin. Ajattelin siis väkertää itse itselleni akryylikynnet. Kuulostaa hyvältä, eikö…? (Not.) Veikkauksia kehiin, tuleeko lopputulos olemaan

a) katastrååf

b) tomi traktori on kaverini- lapiokynnet

vai

c) itkuparkuyää?

Veikkaan ensimmäistä. Optimistina tyydyn myös b-vaihtoehtoon.

Kynteni ovat aina olleet mallia käytän-raapimiseenkin-apuvälinettä, eli mulla ei ole kynsiä. Ne katkeavat välittömästi tai taittuvat oikein mukavasti kynsipedin puolelta mitä kummallisimmissa tilanteissa. Niin kuin vaikka paitaa pukiessa. Tai hengittäessä.

Aiemmin kynnettömyyden tuskan kanssani jakanut ystäväni J esitteli joulunpyhinä uusia akryylikynsiään, ja jossain aivosolujeni välissä synapsi löi kipinää. Minä kans. Mulle ja. Luonteelleni uskollisena siellä kipinöi myös kitupiikkeys ja rajaton, egomaaninen luotto omiin kykyihin. Verraton yhdistelmä, voin kertoa. Ilman sitä elämä olisi paljon tylsempää.

Että sitten kun olen pilannut kynteni lopullisesti ja saanut kaikki mahdolliset sienet ja homeet ja itiöt käpäliini, niin saa tulla ilkkumaan. Sitä ennen pyydän kuitenkin nöyrimmästi teitä jakamaan kaikki viisautenne akryylikynsiin liittyen. Antakaa tulla. Erityisen mielellään otan vastaan informaatiota siitä, jos joku kaltaiseni pösilö neroushenkilö on laittanut kynnet onnistuneesti tai vähemmän onnistuneesti itse itselleen. Saa toki myös avautua muuten vain aiheesta kynnet. Tai vain lällätellä ja osoitella.

Ajattelin aloittaa vaatimattomasti ilman tippejä, eli pinnoitan vain oman kynnen akryylimassalla. Joku raja uskaliaisuudellakin :D. Nyt vain odotellaan jännityksellä pakettia kotiin saapuvaksi… iiks.

Kuva: MiMax.

Tunnustan. Minäkin katsoin Ruotsin miljonääriäitejä. Takakireiden svenskimammojen sijaan tykkäsin eniten Maria Montazamista, joka oli jotenkin sympaattisen höppänä tapaus. Maailma tarvitsee enemmän hyväntahtoisen höppänöitä ihmisiä! Ennen Mariaa en edes tajunnut, että johonkin niin kepeään aiheeseen kuin sisustamiseen voi suhtautua niin syvällä pieteetillä. Sitten sain huomata, että on olemassa vielä tupsujen ja taulujen järjestelemistäkin tärkeämpi asia, nimittäin huulipuna. Huulipunan ostaminen on kuulkaa vakava asia.

Olen Marian kanssa täsmälleen samalla linjalla siinä, että huulipunan täytyy tuntua huulilla pehmeältä. Se ei saa tuntua kalvomaiselta tai hiostavalta, eikä se missään nimessä saa olla liian kuivaa. Liian ohuttakaan ei punan sovi olla, vaan juuri sopivan paksua ja hoitavaa. Olen vuosikausia korvannut punat huulikiillolla, koska en ole löytänyt mieleistäni. Nyt olen jo päässyt siihen pisteeseen, että olen löytänyt hyvän merkin. Se on loistava uutinen, sillä se tarkoittaa sitä, että virheostojen määrä rajoittuu korkeintaan ko. merkin koko tarjontaan. Heh. Heh. Höö.

Huulipunan sävyn valinta tuntuu luvalla sanoen rakettitieteeltä. Voi kun kerrankin osuisi kylille silloin, kun marketeissa hyörii meikkineuvojia. Viimeisestä neljästä omin päin valitusta punasta olen 100% tyytyväinen yhteen. Ja sitä ei edes voi kutsua minkään väriseksi, hädin tuskin edes punaksi, koska se on enemmänkin beige. Työkaveria lainatakseni se on huuliruskeaa.

Syytän akuutista värisokeudestani värianalyysejä. Jostain syystä olen kampaajan tuolissa aina lämpimän sävyinen. Sitä iänikuista kullanvaaleeta raitaa ja lämmintä ruskeeta tyrkytetään joka kerta. Vaatekaupassa taas kannetaan nenän eteen aniliinia ja sinistä, koska sähän oot ihan selkeen viilee kesä/talvi. Vuodenaika vain vaihtuu aina ihmisestä riippuen. Kylmääkuumaaeiku. Näistä edellämainituista syistä johtuen värianalyysit ovat minun kirjoissani horoskooppeihin verrattavaa humpuukia. Ja ilmeisesti samoista syistä kaikki punasävyt sitä beigeä lukuun ottamatta tuntuvat sopivan yhtä huonosti.

Vai johtuisiko koko ongelma alkujaankin siitä beigestä? Mitä jos oudoksun ihan kaikkia värejä siksi, koska ne ovat… noh, värejä?

Oli pakko ostaa Rimmeliä, koska Maybelline Watershinestä oli kaikki kivat sävyt loppu. Ihan ok on tämäkin.

Viimeksi kannoin kaupasta vaaleanpunaisia, kylmiä sävyjä. Tällä kertaa lähdin ostamaan puhtaan punaista mutta kotiuduin oranssin kanssa. Perus. Kotona pälyilin peiliin noin viiden minuutin välein äärimmäisen epäluuloisena. Mutristelin huulia, tuijottelin niitä nenänvartta pitkin. Koko ajan oli sellainen olo kuin olisi ollut jotain ylimääräistä naamassa. Kanansiipi poskessa tai maitoviikset, tai Eiffel-torni. Pikkuhiljaa kuitenkin kasvoin siihen tunteeseen.

Ei se oikeasti noin räikeä ole. Kuvankäsittely ftw.

Että tältä se nyt sitten ilmeisesti vain tuntuu, kun on värikkäät huulet. Kanansiiveltä naamassa. Oranssi saa varovaisen peukun.

Kiitos FeelUniquen kohtuuhintaisten hius- ja lärvikosmetiikkatuotteiden, olen haalinut taas kaappiini loistavia purnukoita. Rivien välistä ja toivottavasti ihan suoraankin on tullut ilmaistua, että olen todella vaikeasti miellytettävä, mitä kaikenmaailman tökötteihin tulee. Mikäli jokin tuote on sarjaa ihan kiva, en innostu siitä yhtään enempää kuin normaalista marketin elvitalista. Eli en kehu, en juuri mainitse, enkä tasan osta uudelleen. Hyvin monet naamarasvat menevät tähän kategoriaan (eli yhtäkään hyvää ei ole tullut vastaan) ja melkein kaikki shampoot ja hoitsikat, hinnasta ja merkistä riippumatta.

Osiksen Dust it-hiuspuuteria mulle suositeltiin erään kaverini toimesta. Se kuulemma antaa hiuksille volyymia ja buustia vähän samaan tapaan kuin tupeeraus. En usko ennen kuin toiseksi todistetaan, joten ei auttanut kuin kokeilla. Nähtyäni putelin FU:ssa reilulla kympillä ei ostamista tarvinnut kauaa harkita. Ja onneksi ei! Suolasirottimen näköinen ja yllättävän pieni purkki hämmensi aluksi, mutta ei pidä antaa ulkonäön hämätä. Ripottelin jauhetta hiusjuuriin tyypillisen skeptisen no-ei-se-kuitenkaan-toimi-asenteeni kera, mutta lo and behold, mikä volyymiräjähdys kuontalossa tapahtui! Jauhe on merkillistä tavaraa. Se on purkista tullessaan hyvin hienojakoista pulveria, mutta muuttuu hiuksissa vahamaiseksi olematta kuitenkaan tahmeaa. Aineosaluettelossa on ensimmäisenä vesi, mikä on hieman hämmentävää, koska kyseessä on kuitenkin kuiva tuote.

Miinuspuoliksi on pakko laskea se, että jouduin hiuksia pestessä vaahdottamaan kuontalon shampoolla kahdesti ennen kuin puuteri irtosi kunnolla, ja jälkikäteen hiukset olivat ennätyksellisen takkuiset. Ei siis ehkä päivittäiseen käyttöön kuitenkaan. Bilekäyttöön ja muihin näyttävyystilanteisiin kuitenkin ihan ehdotonta tavaraa. Sain jopa omat hädin tuskin järkevälle ponnarille yltävät hiukseni möyheälle suttunutturalle, mikä ei ole itsestäänselvyys ollenkaan näin liukkaalla hiuslaadulla. Etuhiuksetkin saavat jo  pikku ripsauksesta kivasti tuuheutta.

Puuteri ei muuten tee ainakaan omista hiuksistani mitenkään huomattavan kiillottomia, toisin kuin voisi nimestä päätellä. Se on myös todella riittoisaa, sillä paljoa ei tarvitse hiuksiin ripsutella, kun on jo volaa parin birgittebardotin ja tuksun verran.

Viis peukkua!

(Edit: Laitoin ainetta hetki sitten vastapestyihin kuiviin hiuksiin, eikä buustaava efekti ollut aivan yhtä raisu kuin lämpösuojien ja hiuslakkojen kanssa. Teho riippuu siis ainakin jonkin verran valmiiksi alla olevista aineistakin.)