Archive for the 'kissanpäiviä' Category

Kissa ja lehmän kosto

Published on 01/02/2012 in jotain muuta and kissanpäiviä. 2 Comments

Uusi vuosi, uudet kujeet. Ähä, NOT. Luulitte kumminkin.

Löysin kuvakansiosta ihan kohtuullisen vanhan räpsysarjan ja ajattelin julkaista sen perinteisessä vuosi-vaihtuu-on-retrospektiiveilyn-aika- hengessä. Eli joskus viime vuoden elokuussa (?) elämä näytti tältä. Meikäläisen maailmassa kuukaudet ja päivät nyt muutenkin tuntuvat saman mittaisilta, joten sou not, käy tää näinkin. Pihvejä ja silmääiskeviä kissoja. Ja joku outo ikkunasta tunkeva valo, jota ei hetkeen ole näkynyt.

Miehen mielestä parasta on se, kun otetaan lehmä, kääritään se sikaan ja pannaan (=unohdetaan) pannulle.

Sitten se (ne?) syödään ja tehdään tapahtumasta rituaalinomaisesti merkittävä pyyhkimällä rasvaroiskeet korkeastatuksiseen paperiliinaan.

Midinetin mielestä parasta on sotkea kaikkea sipulista, rucolaista, kurpitsansiemenmäistä ja ihanaa sekaisin lautaselle ja lorottaa niskaan balsamicoa. Miehen mielestä kaikki edellämainittu on sikalehmään verrattuna ihan lame.

Kokkailun lomassa oli pakko kuunnella Salattu Suru ja olla hieman melankolinen. (Topissa on jotain samaa kuin allekirjoittaneen isäukossa, muusikkoutta ja cowboynkrakaa myöten.)

Kaverin mielestä parasta on olla Prinsessa ja tuijottaa ihmisiä prinsessamaisen pistävästi. Mahdollisimman korkealta. Mahdollisimman alistavasti.

Yarr. Tai mitä ne merirosvot ny tapaakin sanoa. Prinsessamerirosvot, siis.

Teatraaliset naamanvääntelyt olivat ilmeisesti protesti katonrajassa leijuvalle rasvalaskeumalle, joka otti Hänen Korkeutensa herkkiin näköelimiin. Prinsessuudella on hintansa.

Ettekste nää että mää kärsin?! Menee karsinogeeniä silmiin! Viikset tippuu ja kynsi katkee! Turkki haisee! Hyiii!

Oh noes, aim blaind!11

 

Tykkään
20

Mikki kiipelissä

Published on 12/10/2011 in kissanpäiviä. 4 Comments

Ensimmäinen vapaa viikonloppu miesmuistiin. Ehdin hengähtää jopa sen verran, että muistin päivittäneeni blogia viimeksi ei joitain päiviä, vaan viikkokausia sitten. La-di-da. No, onneksi tapanani ei ole stressata bloginpitoa :D. Viime vuoden radiohiljaisuus ajoittui samoihin aikoihin eli pimenevään vuodeaikaan, joten kai tämä talvihissuilu sitten vain kuuluu omaan rytmiini. Noukänduu.

Kissoilla on emännästä poiketen ollut elämässä jännää enemmän kuin omiin tarpeisiin. Muutama viikko sitten Kaveri parkkeerasi hanurinsa jääkaapin eteen, ja tuijotti sen alaosaa intensiivisen kiinnostuneesti. Sitten paikka ja tuijotus vaihtuivat eteiseen ja sieltä taas takaisin keittiöön. Eräänä iltana apulaisseriffi oli taas passissa keittiön nurkassa, kun uunin alaluukusta (eli sieltä missä säilytetään leivinpeltejä) alkoi lennellä leivinpaperinpaloja hillittömän rapinan säestämänä.

Hiiri.

Oma ensireaktio oli oksennushyihyiiik varsin perinaiselliseen tyyliin. Sitten sisäinen muurahaisia pelastava kettutyttöni ahistui ajatuksesta, että hiirestä – tuosta yhtäkkiä suloiseksi muuttuneesta pikku pallokorvasta – on päästävä eroon jotenkin. Myrkky oli vaihtoehtona sieltä epämukavimmasta päästä, mutta käytännössä ainoa mahdollisuus. (Miten loukuttaa hiiri joka ei tule sisälle koska kissat? Tai jos tulisikin, niin miten olla loukuttamatta kissoja ja kaksivuotiasta siinä samalla?) Onneksi en joutunut pähkäilemään ongelman parissa kovin kauaa. Kaveri ratkaisi sen ihan omin lupineen.

Kaveri doesen’t sleep, she waits.

Kaveri, sukua Chuck Norrisille. Voi sitä pettyneen maukunan määrää, kun mikki lensikin surmatyön jälkeen häntäotteella ns. kartanolle eikä sillä saanut jäädä leikkimään. Otus ymmärsi kaikkien (paitsi Suuren Metsästäjän) onneksi kuolla nopeasti. Tai sitten Kaveri on vain niin pro. Enihuu, toivottavasti ei aivan hetkeen tällaista iltaviihdettä enää meille.

(Luumun näkökulma hiirenmetsästysepisodiin koostui omien silmäluomien sisäpuolesta. Tuttavaa lainatakseni Luumu on vain niin kovin domestikoitunut. Ei siis laiska tai muuten vain vähän hönö. Ei ollenkaan. Saaliinjaolle madame silti toki raahautui. Allekirjoittanut on tosin melko vakuuttunut siitä, että Luumun mielestä kyseessä oli vain vähän jännemmän hajuinen rapinahiiri.)

 

Tykkään
20

Oho, eiku. Miau.

Published on 09/24/2011 in kissanpäiviä. 10 Comments

Hei rakkaat, muruset, murmelit! Tajusin juuri, että viime päivityksestä on kulunut luvattoman kauan. En mä tahallani. Tuli se uus työpaikka ja vuosisadan väsykiireahistahist ja kyltetiiätte, te ihanat fiksut ihmiset. Ajattelen blogia joka päivä (oikeasti) ja toivon, että tulevaisuudessa saan nipistettyä enemmän aikaa tälle harrasteelle, joka on tullut jäädäkseen ja on tiukassa kuin purkka juuri parturoidussa fledassani. (Olen taas brunette, thank god for that.)

Jos tapanani olisi pyydellä anteeksi niin nyt olisi varmaan tuhannen taalan paikka, mutta koska ei ole, lykkään tähän ääreesti hellyttäviä kisimirrejä. Kattokaa nyt, ihania ärtymystä lievittäviä pöwwöisiä masuja ja tassuja, aaww. (Kuvattuna ihan uuden lasin läpi. Kyllä. Taas. Jotkut ostelee disainlaukkuja, toiset lumoavan valovoimaisia obiskoja…)

Ihanan kissavaa syyslauantaita kaikille ♥!

Tykkään
23

Kissoilta terkkuja

Published on 08/04/2011 in kissanpäiviä. 6 Comments

Luumu sanoo hei:

Kaverin terveiset:

Naurukuolema:

(Tuo juutuupiloota näkyy meikäläiselle pelkkänä mustana lootana… toivottavasti pääsette kuitenkin tiiraamaan hassuja kisuja. Tässä on suora linkki.)

Tykkään
16

Kas, kissa

Published on 06/26/2011 in kissanpäiviä. 0 Comments

En kehtaa tulla sanomaan, että en vieläkään ehdi blogata vaan lusmuilen käivärä suupielestä roikkuen keskellä korpea mokkulan ja sivistyksen ulottumattomissa. Lykkään kissan asialle, se osaa sanoa asiat niin paljon vetoavammin.

Kaksijalkainen pää. Tunnetaan myös nimellä Luumu.

Saanko esitellä, tassut ja niistä kasvava kissa.

Emäntä, määki tahon laiturille grillaamaan!

Tykkään
14