Archive for the 'jotain muuta' Category

Page 2 of 3

Second Chancen nettikauppa on auki

Published on 08/16/2011 in huomio!, jotain muuta, second chance and vaatteet. 2 Comments

Iloisia uutisia herkkien painokuvioiden ja mutkattomien, arkeen ja juhlaan käyvien vaatteiden ja asusteiden ystäville! Ekologista muotia vaateteollisuuden ylijäämämateriaaleista tuottava Second Chance on avannut tänään uutukaisen nettikauppansa osoitteessa www.secondchance.fi. Myynnissä on tämän syksyn Yöperhosia-malliston lisäksi sarjaan kuuluvia laukkuja ja pussukoita, tai niin kuin Maija Mirkka itse ihanasti sanovat – asessuaareja.

Jos tuotteita pitäisi kuvata muutamalla sanalla, niin sanoisin että ne ovat ennen muuta helposti lähestyttäviä. Mukavaa, väljää, tyttömäistä ja silti pelkistettyä. Vaatteiden kantavana ideana on kerrostaminen, mikä sopiikin talven pakkasiin. Mekkoja ja tunikoita löytyy monenmuotoiseen vartaloon, mutta yhteistä niille kaikille on alleviivaamaton naisellisuus.

Tuotteista omiksi suosikeiksini nousivat legginssit, joissa on ajatusta. Yllätyin vähän itsekin, sillä olen ollut leggareihin yleisesti ottaen melko kyllästynyt jo pidemmän aikaa. Viehätyin kuitenkin todella paljon orgaanisen perhoskuosin monitulkintaisuudesta – ja noista nilkkojen rypytysnauhoista! Mekkopuolella ihastusta herätti kauan kadoksissa olleen venepääntien paluu, sitä ei nimittäin turhan usein vaatteissa näe ja se jos mikä on sääli. Kolmas suosikki oli niin ikään yllättäen rusetilla koristettu peruspaita. Pikku jujuilla varustettuja perusvaatteita ei voi koskaan olla liikaa, varsinkaan allekirjoittaneen kaapissa, jossa niistä on krooninen huutava pula :D.

Kaikki kuvat lainattu osoitteesta www.secondchance.fi

Tykkään
12

Luin kirjan

Published on 07/31/2011 in jotain muuta and vaatteet. 2 Comments

Ei, vielä ei hatuta, ketuta, potuta, eikä esiinny muutakaan pehmennetyllä kiertoilmaisulla sanottavaa tunnetilaa. Siis sen johdosta, että on hiki 24/7. Luulitte kumminkin. Olen itse asiassa aika varma, että jostain päin pihaa löytyy edelleen lumikinoksia jos tarpeeksi tarkkaan etsii, että paista nyt vaan kun kerran aloitit. Valitan sitten vähän myöhemmin, vaikka joulukuussa jos silloin vielä hiestyttää.

Hikoilu hidastaa kellotaajuutta aika kivasti. Jos ei jaksa lopsauttaa evääkään, on keksittävä mahdollisimman paikallaanpysyviä harrasteita, kuten jätskin syöminen tai alati haastava ja uutuudenviehätyksessään pistämätön makoilu. Kuuman läppärin hautomisen sijaan olen kutonut ja sivistänyt itseäni. Kirjastossa eteen tipahtanut printtikirja on ollut rättialan kirjojen kiinnostavinta ja inspiroivinta kärkeä, kerrankin.

Ne perinteiset “Chanelin muotitalon viimeiset 7000-vuotta”- eepokset saavat leukani nyrjähtämään tylsyydestä. Yksikään muotihistorian iso nimi ei jaksa kiinnostaa kokonaisen niteen vertaa. Perustan väitteeni niihin muotihistorian perusteoksiin, joissa esitellään vain itsestäänselvyyksiä ja jätetään jännyydet kokonaan pois. Niistä nimistä jotka taas jaksaisivat napata, ei kirjoiteta kirjoja. Tai ainakaan niitä ei hankita tämän kaupungin kirjastoon.

Bradley Quinnin Textile Designers at the cutting edge läpileikkaa printtisuunnittelijoiden terävintä kärkeä niin vaate- kuin sisustustekstiilienkin aloilta. Kirjan sivuilta löytyy tuttuja, kotimaisiakin nimiä. Selailin ihmetyksestä vaitonaisen kiinnostuksen vallassa läpi uskomattomia kuoseja ja ideoita. Tämä kirja inspiroi ja saa haaveilemaan termokromaattisista, ruumiinlämpöön reagoivista kangasväreistä ja uv-valossa näkyviin tulevista painokuvioista. All Saints myy jo jälkimmäistä, ja jos ei Matti asuisi luottokortissani niin riekale löytyisi jo kaapistakin.

Angel Changin huikeaa mekkoa ei huvittaisi kutsua tilkkutyöksi, koska tilkkuilu tuntuu amatööripuuhastelulta tähän verrattuna. Mistä saisi kilon kärsivällisyyttä ja vastaavat kirjontataidot? Chang on käyttänyt vaatteissaan printtikuvioina mm. stereokuvaa, eli niitä epämääräisiä kuvia, mitä katsotaan silmät ristissä ja yhtäkkiä niistä pomppaa esiin kolmiulotteinen kuvio. Huisaa.

Chang on suunnitellut myös silkkipaidan omaan makuuni. Ihana!

Suunnittelijakaksikko c.neeonin kirkasväriset asut ovat kirjan aatelia ja omia lemppareitani. Kuosit  ovat saaneet inspiraationsa mm. Pulp-yhtyeen biiseistä.

Lemppareiden ykkösijaa jakavat myös nämä Claire Toughin mahtavat neuleet. Rrrrakastan! Toughin neuleissa nähdään paljon myös neuleen sekaan kudottua metalliketjua. Nam.


a) Helena Hietasen kuituoptiikkatekstiilit ovat omiaan pohjoisen pimeyteen. b) Karen Nichol on soveltanut vaatteisiin kaunista pitsikirjailua. c) Maija Louekari oli itsestäänselvästi sisustuskankaita edustamassa. d) Johan Carpnerin ihanat, graafiset luontokuviot sopisivat vaikka tauluksi.

Tästä tulee elävästi mieleen lukioaikaiset vihkotöherrykset.  Japanilainen Gut’s Dynamite Cabaret on printin takana.

Mesh-kankaalle kirjotut kukat ovat hempeästi rokkia.  Kate Goldsworthy on sisustustekstiilisuunnittelija, mutta onnistuu näköjään myös vaatetuskankaiden alalla.

Aivan mahtava kirja, suosittelen lainaamaan tai ostamaan omaksi. Olen uusinut opuksen jo noin neljä kertaa, koska en vain malta palauttaa sitä. Kohta on pakko tehdä tilaus Amazonille :D.

Inspiraatiokin heräsi. Haaveilen kankaasta, josta kuuluisi sen liikkuessa jonkinlaista abstraktia ääntä. Helinää, kilinää, särinää. Ehkä joku romaani alkaa vielä joskus sanoilla hänen maximekkonsa helisi hiljaa tuulessa. Ehkä. Pitää kai kirjoittaa moinen itse :D.

Tykkään
7

Puolitoista viikkoa sitten

Published on 05/20/2011 in camera obscura and jotain muuta. 6 Comments

Phuuh. Olo on kuin tyhjentyneellä ilmapallolla. En ole viikon aikana kyennyt ajattelemaan yhtään mitään. Päässä ei pyöri kerrassaan mitään muuta kuin saunova Poika jo viidettä päivää. Ja siinä alkaa olla muutama päivä liikaa. Muuten olen mennyt, tullut ja lentänyt. Vastapainoksi koomannut mummona sohvalla kudin kädessä.

Puolitoista viikkoa sitten olin 29-vuotias, aurinko paistoi kuumasti, pihalla oli monta lumikasaa ja tuomen lehdet vasta pikkuisia nuppuja. Nyt yhtäkkiä olen vuoden vanhempi, tuomessa on kukannuppuja, lumikasat ovat kadonneet ja päässä pyörii maailmanhistorian sinnikkäin korvamato.

Huh. Menen syömään suklaata. Sen jälkeen siivoan tipahdan sohvalle. No rest for the wicked.

Tykkään
11

Kihinää ja sihinää, Kim

Published on 04/28/2011 in jotain muuta and päivän pukineet. 0 Comments

Jokakeväinen kihinä. Ärsyttää, jännittää, tylsyttää. Tapahtuis nyt jotain. Ihan mitä vain. Jotain. Räppään kolmea eri mailia auki ja kiinni, joka kerralla toivon että siellä olisi jotain kiinnostavaa. Päivitän Facebookia, Blogilistaa. Ei mitään. Toivon, että tyhjästä tipahtaisi syliin joku projekti tai kiinnostava tarjous, että saisin kääriä hihat ja laittaa hiukset kiinni. Tarttua johonkin. Joko asun kuplassa tai maailma pärjää ilmankin.

Paremman puutteessa järjestelen kangaskasoja (lue: siirtelen niitä paikasta toiseen päämäärättömästi) ja ruopsuttelen pihaa (lue: suunnittelen sitä). Mihinkään ei kuitenkaan voi tarttua siltä varalta, että keksin jotain kivempaa. Ja tekemisen puutteessa syön rystysiäni ja ulisen tylsyyttä kuin pikkulapsi sadepäivänä.

Päivän herkkuna toimii eräät vanhahkot Vero Modan housut, jotka ovat niin asialliset, että ovat päätyneet lähinnä työhaastattelukäyttöön tai juhlatilaisuuksiin. Säilön niitä kaapissa sillä verukkeella, että muka oikeasti joskus laittaisin ne johonkin asialliseen juhlatilaisuuteen. Aivan kuin mut olisi joskus nähty juhlissa housut jalassa. (Hmm, kylläpä tuo kuulosti… väärältä.) Kaiken lisäksi housuihin on yhdistetty aivan mahdoton pukeutumisparadoksi: vyötärö on niin matala, että pitkähelmainen paita on enemmän kuin ehdoton, mutta samalla vyötärölle on laitettu esittelemistä suorastaan vaativa kaunis kangasvyö.

Vihoviimeisen niitin vähäkäyttöisyydelle asettaa kuitenkin pesulappu. Kuivapesu. Need I say more?

(pikkupallopaita Vero Moda / meshpallopaita Asos / byysat wanhat ja inasen lyhyet / popot Andiamo)

(Tunnustus: vaihdoin puolenpäivän aikaan housut mattinykäsfarkkuihin, koska en vain kestänyt enää. Liuhulahkeet lensivät kaaressa kirppiskasaan :D)

Tykkään
9

Pitsiä, kukkaa, ihanaa!

Published on 03/24/2011 in camera obscura, jotain muuta, muoti and second chance. 10 Comments

En ole koko kolmivuotisen bloggailu-uran aikana esitellyt täällä kertaakaan blogin kautta ilmaiseksi saatuja tavaroita. Siihen on syynsä. Ihan ensi alkuun se postilaatikosta tunkeva materia nimittäin hämmensi. Fiilis oli vähän sellainen, että näistä olisi nyt varmaan pakko kirjoittaa jotain, jos meinaa saada lisää ilmaista tavaraa. Yritin kerran, mutta päädyin tuhoamaan koko tekstin. Homma tuntui jotenkin tosi halvalta. Päätin silloin, että en kirjoita koskaan mistään “ihan kivasta”, vaan asioista joista oikeasti pidän ja ja joita pidän arvokkaina. Ystävät kalliit, tuo ihmeen päivä on koittanut :D. Postilaatikossa odotti ihana yllätys noin kuukausi sitten (tästä piti kirjoittaa jo aikaa sitten, mutta lapsiperheessä aika harppoo niin, ettei sitä tajua), ja olen odotellut sopivaa ajankohtaa kuvien ottamiselle ja tekstin näpyttämiselle.

Second Chancen Maija ja Mirkka muistivat minua ihanalla pussukalla, jonka kuosit ja muodot iskevät suoraan hermoon. Olette varmasti huomanneet, että täällä on viime aikoina vilissyt ainakin sisustusjutuissa paljon mummotyynyjä ja pitsiliinoja. Mikään ei siis voisi olla osuvampaa kuin lähettää mummojuttuihin hurahtaneelle pitsiliinalla ja kukkavuorella koristeltu meikkipussukka :D! Ja petroolin sävykin on aivan täydellinen, ei yhtään sellainen perinteinen ketjuliikkeiden suosima tunkkaisenvihervä.

Osuvaksi homman tekee myös se, että kylppärin pöytää koristava (lue: rumentava) meikkikori saa tämän myötä lentävän lähdön, ja pakkaan rakkaat mineraalimeikkini nyt arvoiseensa säilytyspaikkaan. Kori on aivan äärimmäisen huono meikkien säilytyspaikka, koska sinne tulee heiteltyä kaikkea muutakin roskaa ihan vain siksi, koska se on niin helppoa.

Puuteriset mineraalimeikitkään eivät tykkää korisäilytyksestä, vaan valuvat ulos rasiastaan ja pölisevät sitten avattaessa ikävästi. Mistä tulikin mieleeni, että kehun teille muutamaa uutta mineraalituotetta taas maasta taivaisiin heti, kun eräs remonttipoliittinen wc-operaatio on saatu kuvauskelpoiseen päätökseen.

Jos aiemmista merkinnöistä muistatte, on Second Chancen tuotteet tehty tehtaiden ylijäämämateriaaleista. Tivasin tietenkin heti uteliaana myös pitsiliinan alkuperää, ja sain ilokseni kuulla, että liina on kaivettu hyötykäyttöön Mirkan äidin varastoista. Aivan äärimmäisen hauskaa, että tuotteen osasilla on noinkin persoonallisia lähtökohtia. Pussukka on siis tavallaan uusiokäytetty ja tavallaan uusi. Kiitos tytöt, tykkään tästä ihan valtavasti! Tykkään valtavasti myös näistä kuvista, mikäli se ei jo käynyt selväksi :D.

Tästä siis opiksi niille, jotka halajavat tuotteilleen bloginäkyvyyttä ja mainostilaa. Innovatiivista, kaunista ja huolella suunniteltua tavaraa esittelee oikein mielellään. Pussukoita ja muuta Second Chance-tavaraa saa muuten tulevaisuudessa ostaa elokuussa aukeavasta nettikaupasta!

Pussukka: www.secondchance.fi

Tykkään
9