Aurinkoista ja munkikasta vappua teillekin murmelit!
Archive for the 'interiööri' Category
Ei, se ei ole kissa. Tosin olen varma, että jos sillä olisi toteemieläin, olisi se heimoa felidae.
Se on piironki. Tai senkki. Tai lipasto. Mieluiten jompikumpi ensimmäisistä. Piironki on ihanan mummolainen sana. Senkki jotenkin herraskainen ja hupaisa siihen tyyliin, että teki mieli laittaa otsikoksi Sinä senkin. Lipasto taas on sanana ihan suomi-soffa. Eli ihan liian sotka ja muutenkin pas.. masku.
Kuten me kaikki tiedämme, piirongit ovat siitä vekkuleita, että niiden päälle voi kerätä kilkettä ja kaikenlaista yleistä esteettistä turhanpäiväistöä. Sisäosiinsa ne puolestaan ovat eteviä piilottamaan mittavia määriä muovailuvahapurkkeja, cd-levyjä ja leluja. Muun muassa. Niiden lisäksi ne tykkäävät syödä eräpäivänsä ylittäneitä kirjaston kirjoja.
Tyylisuunnaltaan hän on mallia tumma ja koukeroinen. Antiikkiusasteesta ei hajuakaan. Se riittää, että hän on iso ja massiivinen, ja ihan eri tyyliä kuin muut huonekalut. Pinta on juuri sopivasti kulunut, tämän rouvan uurteisiin ei botoxia ruiskita aivan hetkeen. (Vihreää muovailuvahaa voi tosin käyttää hätäpakkelina.)
Tajusin melkein kuvata koko kaapin. Vajaavuutta korvatakseni laitan kaksi kuvaa samasta ovesta. Tadaa. Palataan kokokuvaan sitten, kun saan tuon karvapallon imuroitua kaapin alta. Oho, se olikin Luumu.
Ihastelen aina itseäni pätevämpien sisustajien kauniita kuvia, joissa koriste-esineet on asemoitu kiinnostaviksi ryhmiksi hyllyille kauniisti sävy sävyyn. Sitten koristelen kuitenkin oman asuntoni epäyhteensopivimmilla Kivi-lyhdyillä mitä suinkin löydän, koska harmooniset kombot tekevät oloni merkillisellä tavalla ahistuneeksi. Tulee jotenkin kirppuinen olo ja halu sotkea. Selitän tätä itselleni sillä, että en pidä valmiista asioista. Kun jotain on kesken, tietää elävänsä.
Vihreä kannu on mummon peruja. Se on lempiesineitäni koko talossa ja oivallinen astia hukuttaa keväiset tulppaanit liikaan veteen. (Miksi mä en koskaan muista, että tulppaaneille laitetaan vettä vain pieni liru maljakon pohjalle?)
Valkoinen lyhty taas on oma kontribuutioni maalaisromantiikka-trendille. Olen huvittanut itseäni ajatuksella ällösöpöistä keksipurkeista, joiden kyljissä olisi tekstit sum shit ja moar shit. Koska diggaan maalaisromantiikka-trendistä. Ihan tosi. *blinkblink*
Mutta ei niin pahaa trendiä, etteikö sitä lyhdyn verran sietäisi. (Ja avainkaapin. Ei kuvia.)
Mummopiironkien tapaan on tämänkin päälle kasattu kuvia kehyksissään. Maire-täti ja Einari-setä tosin olivat tapettia jo eläessään.
Ja loppuun mihinkään liittymätön ikkunatupsu. Muistatteko sen svenskien miljonääriäidin, joka ripusteli kalliita tupsuja kotinsa jokaiseen ulokkeeseen? Mä olen aina salaa halunnut olla vähän niin kuin se. Mun tupsu on tosin ihan takussa. Ja ilmainen.
Trevlig söndag!
Sen minkä elokuussa vasta aavisti näkee ja haistaa jo kaikkialla. Puiden ruska on maatuneena maassa ja korkkarikansa lienee ekstaasissa pitkään jatkuneista optimaalisista syysnilkkurikeleistä. Kotokolo on vaihtanut väriä syysmäisempään ja kynttilät löytäneet tiensä huoneisiin. Glögiä en ole vielä maistanut, se tuntuisi väärältä kun ei ole luntakaan vielä.
Mutta se on syksy nyt. Tykkään kyllä. Mukavan hämyisää on.
Sitä mustaa kirpparilöydön muodossa. Loistava materiaali ja erinomainen muunneltava pääntie InWearin mekossa. Miehustan vekki avautuu napista suureksi venepääntieksi. Mukavuusmekko hirveyshenkarilla.
Kun kerran kokeilee silkkiä, ei palaa polyesteriin.
- Vanha kiinalainen sananlasku -
Lämmintä kaapissa. Lumen tultua ylläkin.
Koti syyssisustuu puuesineillä ja bling-blingillä…
…ja klassikkokynttilänjaloilla, joiden meripihkainen väri muuttui vaaleanpunaisen kynttilän myötä tylsästä täydellisen odottamattomaksi.
Keittiö vaihtoi paininjalan polkaisulla oranssista Primaverasta salamyhkeään Kuminaan. Skumppaa kippistävä tätikin tykkää.
Talvi odotelkoon vielä hetken. Tää on hyvä näin.
Ulkona sataa, taivaan paikalla roikkuu joku ruma märkä viltti. Jalkoja särkee. Väsyttää. En lohtushoppaa, lohtusurffaan.
Klaus Haapaniemen satumaisemista tulee hyvä mieli. Olisi niin mukava käpertyä ihanan pupupeiton alle tyynyröykkiöiden täyttämään sohvannurkkaan. Käteen kirja, toiseen teemuki. Musiikiksi seinäkellon tikitystä.
Kuvat lainattu kohteesta Finnish Design Shop.
Katsokaa, tyyny.
Tyyny oli kovin, kovin kyllästynyt elämäänsä olminvärisenä, joten pimppasin sen. Kaapista löytyi juuri passeli ällöpaksu polyäästerihuivi peittämään väärinpäin aseteltujen leipien jättämät rasvatahrat ja liiskaantuneiden rusinoiden jäänteet. Parempi tyynyllä kuin kaulassa, sano Midinetti kun polyesteriä mulkaisi.
Ja mikä olisikaan ihanampaa kuin talvipakkasilla pään vieressä ritisevä tekokuitumöykky ja naamalle leijailevat hiukset. Onneksi ei ole vielä talvi, vaikka jotkut hullut moistakin jo odottavat.
Olin pimppaukseeni ja ylivertaiseen kekseliäisyyteeni ihan ääreesti tyytyväinen, kunnes törmäsin Urban Outfittersin sivuilla tismalleen samaan, mutta astetta kaupallistetumpaan ideaan. Oh sigh. Ilmeisesti kaikki on jo keksitty. Että tosi uniikkia retrofiilistä suoraan seitkytluvulta vaan mullekin.
Paitsi että on mun huivi sentään ihan aidosti ruma. Ja kirpparilta.
