Archive for the 'hiusten halkomista' Category

Let’s polkataan

Published on 12/19/2011 in hiusten halkomista. 4 Comments

 

No se tukka. Maltoin odottaa kampaajalle asti. Ehkä ihan hyvä niin, sillä muuten olisin jäänyt paitsi eräästä itselleni varsin oleellista tiedonjyvästä: veitsellä ja saksilla leikkaamisessa on ero. Omassa tukassani se ero näkyy siinä, että veitsellä leikatessa latvat alkavat ajan mittaan sojottaa hallitsemattomina joka suuntaan, ja hiukset näyttävät kuivilta vaikka eivät sitä olekaan. Täsmälleen se ongelma, mistä kärsin ja mikä ajoi minut parturoitavaksi alun alkaenkin. Ainakin näin uunituoreena skarppi polkkani on silkinsileä ja törölatvat vaikuttavat menneen talven lumilta.

Viimeksi viaton veitsellä vai saksilla -kysymys aiheutti kotona ärtyneen purkauksen aiheesta mistämäävoisintietääsehänsekampaajaon. Huoh. No, näillä mennään kunnes taas kyllästytään. Eli vali-valitusta rumasta tukasta luvassa taas noin kahden viikon päästä. Todennäköisesti.

En varmaan muuten ole ainoa, joka rrrrakastaa sitä hiustenpesun yhteydessä tehtävää päähierontaa? Jouduin kampaamopäivän aamuna pesemään hiukseni välttämättömyyden nimissä, mutta nykersin ne huipputiukalle nutturalle ihan vain siksi, että ne olisi pakko pestä kampaajalla uudestaan… koska ihan välttämättä halusin sen päähieronnan XD. Kaikki kampaamot eivät sitä tee, eivätkä kaikki kampaajat osaa, mutta onneksi tämä viimeisin osasi. Makasin kuola suupielestä noruen seitsemännessä taivaassa koko viisi minuuttia. Omalla kohdallani osaava hieronta on melkoinen myyntivaltti, tuonne nimittäin menen melko varmasti uudestaan :D.

Ja hei, tsektsek J.A.P.:in mainio vetoketjukauluksellinen paita! Mustaa parhautta.

Tykkään
8

Hippiaijee

Published on 08/03/2011 in camera obscura, hiusten halkomista and päivän pukineet. 2 Comments

Vähänkö mä oon suosittu. Aamulla kommenttiboksi oli pullollaan oikeinkirjoitukseltaan kehnonlaisia viestejä, joista jokaisessa kehuttiin blogia maasta taivaisiin.  Too right. Osa kommentoijista halusi jostain syystä kovasti tarjota mulle erästä V:llä alkavaa lääkettä, mikä vähän ihmetytti. Lainaakin tyrkytettiin. Sekin saattoi olla vähän kummallista, että kaikki viestit olivat englanniksi ja osa ei liittynyt kommentoitavaan aiheeseen mitenkään. Mutta hei kyllä mä oon niin kosmopoliitisti popular, että. Sille kivalle nigerialaismiehelle pitäs varmaan ainaki vastata.

Aamullisen narsismibuustauksen jälkeen oli aivan pakko tulla tänne kehumaan vähän itseä. Vastahavaitun huulipunafiksaation lisäksi olen nimittäin hämmentävän viehtynyt hiuksiini. Kyllä, tämä tyhmän mittainen, ei-minkään-värinen hamppuläjä on mahtava siksi, koska näen siinä Potentiaalia. Ensi kesänä se on täydellinen, lainehtiva, sotkuinen ja epäkorrekti hippihius. Jos luonto antaa myöten kasvatan etutukankin pois. Tai ainakin pidemmäksi. Ja annan juurikasvun kasvaa, kasvaa, kasvaa. Koin alkuvuodesta epätoivon hetkiä ja ahistusta, mutta nyt tiedän, että tämä toimii juuri näin. Mää tiäsin.

Jos joskus vielä erehdyn haaveksimaan lyhyestä tukasta, saa luvan kanssa tulla piiskaamaan. Kasvatusprosessi, I hate you.

Olen värjännyt hiuksiani kai noin 15 vuotta. Viimeksi taisin nähdä kahta senttiä pidemmän juurikasvun joskus vuonna 2002. Nyt juurikasvu on ehkä seitsemättä senttiä, ja se hämmentää minua. Ihan aidosti olen tähän saakka kuvitellut olevani tummahiuksinen. Siis todella tumma. Mustissakaan hiuksissa en koskaan huomannut mitään kammottavan vaaleaa juurikeskittymää. Olen saanut nenilleni. Oma väri onkin aika vaalea. Ei noin vaalea kuin kuvissa koska kuvankäsittely, mutta luokkaa maantie. Kauheaa, tässähän pitää vallan määritellä identiteetti uudestaan.

 

Rannekoru Pieces, liivi Pieces, mekko H&M.

Maximekoista tulee mieleen teinivuosien kesät. Äiti käytti niitä, minä käytin niitä. Ne olivat jo silloin liian lyhyitä ja kutistuivat pesussa entisestään. Tuttuun tapaan ne ovat edelleen myös liian läpikuultavia, liian lörppänöitä ja muutenkin silkkaa kotimekkomateriaalia. Ennen ensimmäistä pesua sellainen yllään saattaa jopa kehdata käydä kaupassa. Pesun jälkeen se muistuttaa enemmän yöpaitaa.

Suurin vääryys on mitta. On ihan silkkaa pottuilua kutsua maxiksi jotain, joka ei liehu nilkkojen lähelläkään. Ikinä. Missään mallissa. Kyllä minä siltikin pidän maximekoista. Niillä on funktionsa. Ne ovat mukavia. Yöpaitaefekti talttuu liivillä ja rihkamalla.

(On se mahtia laittaa liian monta rahaa hienoihin kuvauskamoihin ja sitten käsitellä kuvat tunnistamattomaksi mössöksi, joka voisi olla tallennettu aivan millä sun lie pierupokkarilla. Duh.)

Tykkään
4

Haaremihame

Published on 01/18/2011 in hiusten halkomista, shopattua and vaatteet. 8 Comments

No kuinka ollakaan, Gregory-niminen hamehan sieltä All Saints-paketista ilmestyi. Mä en tiedä kelle Gregorylle hamonen on suunniteltu, mutta kyllähän tää housuistakin menee jos huolimattomasti katsoo.

All Saintsin sivuilla valistettiin, että hameen kuuluu lököttää lantiolla. En tiedä kuinka alhaalla, mutta itseltäni tuo uhkaa tipahtaa pois ilman vetoketjun avaamistakin. Olisi kiva tietää, ovatko vaatteet mitoitukseltaan yleensäkin suuria, niin tietäisi ensi kerralla tilata suosiosta kymppikoon. Vaikka brittein kokopolitiikka on muutenkin vähän hämärää. Mä olen ollut siinä luulossa että 12 vastaa kokoa 38 ja niin edespäin, mutta Asoksella se taitaa vastata kokoa 40. Ja sit on vielä tuo mun Debenhamsin pyjama josta koko 10 ois tasan varmasti ollut pienenpuoleinen. Ärh. Vaadin standardeja prkl!

Pidän paljon ilmavan kevyestä materiaalista ja hassusta mallista. Olen kaivannut päivittäiseen käyttöön soveltuvaa särmikästä hametta jo kauan, joten tämä tuo arkeenkin palan eksentrisyyttä. Jopa harmaan paidan (joka on sinänsä ihan blaah) seurassa asu näyttää ihan kiinnostavalta. Mä pidän vaatekappaleista, jotka saavat kyseenalaistamaan asioita.

Onko se hame, onko se housut? Niin, niinpä. Oli mikä oli, siinä on ainakin kasvunvaraa. Ja taskut.

Hymy pyllyyn.

Vähän yllätyin siitä, miten vaalealta tuo surkeaksi kynitty kuontalo näyttää näissä kuvissa. Näytän ihan keskiaikaiselta pikkupojalta. Tai Dannylta. Odottelen hartaasti tummemman juurikasvun ilmaantumista ja sitä, että hiuksisto kasvaisi pituutta. On ihan järkyttävä ikävä pitkiä hiuksia. Niin järkyttävä, että olen vakavasti alkanut harkita clip-on -pidennyksiä.Ostoskoriin klikkaamista hidastaa ainoastaan pelko siitä, että näytän pidennysten kanssa siltä kuin niskassa roikkuisi megalomaaninen mullet eli mattinykänen eli niskatukka.

Muutoin olen suorastaan hämmentävän tyytyväinen tuohon maantienväriseen sävyyn, josta Mies totesi näppäränä, että tuo sun tukka ei oo kyllä minkään värinen. Ei paskaa, sherlock. Tietyssä valaistuksessa kuontalo on melkein harmaa. (Ei onneksi vihreä – enää.) Viihdyn kuitenkin hiirenharmaassa vallan erinomaisesti, puuttuu vain pituutta ja se juurikasvu. Mä rakastan tummia juurikasvuja.

Sinänsä on hämmentävää ettei mua ahdista moinen välimalliväri. Tähän mennessä mä olen kuvitellut olevani äärimmäisyysihminen, joka on tyytyväinen ainoastaan mustassa, punaisessa tai blondissa tukassa. On pakko myöntää, että musta tai joku tumma aniliini kiehtoisi kyllä, mutta hillitsen itseni ainakin toistaiseksi. Tummassa tukassa on niin vähän värinmuutosmahdollisuuksia jos ei halua vaalentaa. Ja tätä tukkaa jos vielä vaalentaa siirtyy kertaharppauksella Dannysta Kekkoseen.

Ja sehän ei sovi, koska mulla ei ole lookiin soveltuvia silmälaseja.

Tykkään
9

Tukka, mekko ja koru

Published on 05/27/2010 in hiusten halkomista, shoebox and shopattua. 12 Comments

Kato äiti, hampsteriposki.

No, siinä ne nyt sitten ovat. Se Carin Westerin mekko ja se tukka. Mekko tuntuu erittäin omalta ja tukkakin ehkä hetken päästä. En tiedä kiusaako letissä enemmän malli vai väri, mutta jokin siinä haiskahtaa vähän keski-ikäiseltä mun nenääni. Hiukset ovat siis kauttaaltaan melko lyhyet, mutta sivuilla hampsteriposkien takana liuhuu pitemmät huitulat. Sivukuva olisi kieltämättä ehkä hieman valaissut asiaa :D. Kuten huomaatte, vaikka mainostin olevani blondi, niin ei tuo nyt aivan blondi ole. Mustaan kuontaloon tottuneelle muutos on kuitenkin melko dramaattinen. Olen yrittänyt liottaa pisinkeltaiseen vivahtavaa pehkoa hopeashampoossa ja näyttäisi vähän siltä, että aineesta on ollut ainakin aavistuksenomaista hyötyä. (Tai sitten olen hyvä huijaamaan itseäni.) Alistun kuitenkin täydellisesti ajatukseen, että punakkuus ja kellakkuus lähtevät hiuksista ainoastaan saksien kanssa…

Sinänsä huvittavaa, että menin kampaajalle vakaana aikomuksenani vaalentaa hiuksia ainoastaan ihan vähän. No, sain kampaajakseni nuoren naisen, jolla mitä ilmeisimmin oli visio :D. (= “Mä laitan sulle PALJON raitoja!”) Ei visiossa mitään vikaa, mieluummin visio kuin sen näköinen tukka kuin sille ei olisi koskaan mitään tehtykään. Mutta se ihan vähän vaaleampi haave sai kyllä vähän näpeilleen ;D. Eikä se mun haaveksimani mallikaan ihan tuommoinen ollut, mutta olin siitäkin huolimatta vaihteeksi tyytyväinen kampaajani. Outoa. Kokeilunhalu ja rohkeus ilmeisesti vetoavat muhun kampaajissa?

Löysin mustan mekon alle sopivan alusmekon niinkin banaalista paikasta kuin Only, mutta hyvinpä tuo halpa trikooräpsä näyttää asiansa ajavan. Korun bongasin Mekasta ja se taisi olla merkiltään Tapas. Jalassa olevat viime kesän muotibloggarikengät pääsivät ulkoilemaan viime lauantaina ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Asu oli tuolloin itseasiassa sama, mutta mesh-mekon tilalla oli satiininen pikkumusta. Huomaako muuten kukaan tietynlaista vuoropuhelua tuon sovitusnuken ja mekon muotokielen kesken, vai kuvittelenko omiani :D?

Järjenjuoksu on tällä hetkellä vähän heikoissa kantimissa (tai ainahan se on), enkä yhtään muista, mistä muusta mun pitikään täällä höpistä. Se on kuitenkin aivan varmaa, että sitten kun pääsen Ö-kupin meijereistä eroon tulen olemaan one happy camper. On suoranainen fysiikan lakien vastainen ihme, että sain itseni survottua tuohon meshiseen makkarankuoreen näyttämättä joulukinkulta :D.

Tykkään
0

Hiusvärituumailua

Published on 05/05/2010 in hiusten halkomista. 8 Comments

Ongelma. I haz ongelma. Toukokuu on buukattu täyteen menoja, mutta kuontalo näyttää siirappitynnyriin pudonneen ja sen jälkeen hiekassa kieriskelleen mesimäyrän turkilta. Ei naamassakaan kehumista ole, viikon kestänyt kevätflunssa unohti viedä silmäpussit mukanaan lähtiessään. Vaikka mesimäyrät ovatkin äksyydessään mitä söpöimpiä, ei äksy bloggaaja ruman kuontalon alla ole lainkaan söpö näky. Tarttis tehrä jotain.

Mistä päästäänkin siihen, mitä oikein tarttis tehrä. Haluan luonnollisesti tehdä hiuksilleni jotain mahdollisimman vaikeasti saavutettavaa, hankalaa ja semimahdotonta useastakin syystä. Viihdyin pari vuotta mustatukkaisena. Marraskuussa olin punapää. Helmikuussa olin porkkanapää. Sitten kyllästyin, heitin vaalennusvärin niskaan x2, sen päälle tummanvaalean värin, ja olen nyt maantienväripää kuparisella vivahteella. Ja olo on ihan tapetti. Blah. Kaikki hiuksia (itse) värjänneet tietänevät, että blondauksen tekeminen punavärin päälle on eräs venäläisen ruletin muoto. Itse en ole koskaan arkaillut blondipurkkiin tarttumista, mutta tunnustan järkyttyneeni nähtyäni tämänkertaisen väriarvonnan tuloksen. Onneksi tavoittenani oli ainoastaan vaalentaa omaa väriä parilla asteella ja päästä eroon porkkanaväristä, bozo the clown ei nimittäin ole hiusvärilempparieni ykkössijalla…

No, that said, hiushaaveistani tekee mahdottoman juurikin tuo hetken mielijohteesta päähän lätkäisty punasävy. Haluaisin nimittäin hiukset, joissa pohjasävy olisi lähellä omaa luonnollista hiusväriäni, mikä on tuhkaisa keskiruskea. Tähän haluaisin kevennykseksi tuhkaisia raitoja siten, että kuontalo näyttäisi luonnollisen auringonpolttamalta. Tavoitteena olisi siis klassinen, värjäämättömän näköinen “supermallitukka”.  Tuhka ja punasävy eivät vain oikein sovi samaan yhtälöön. Krääh. Asiaa ei juuri auta se, ettei kupari pue meikäläistä värinä sitten ollenkaan. Kuparia tästä kuontalosta nimittäin todennäköisesti läpi pukkaa, mikäli tähän raitoja laittaa.

Ja haluaisin niin ikään eroon tästä ylikasvaneesta etuviistopolkasta. Malli on ihan kiva, mutta jos kaksi eri kampaajaa ei onnistunut leikkaamaan tupeesta tarpeeksi keveää, on ehkä aika luovuttaa ja vaihtaa mallia. Paksun tukan huono puoli on siinä, että se näyttää helposti peruukilta… :P.  Haussa olisi särmikäs malli, joka toisi vähän edgeä neutraaliin väriin. Mutta mikä malli, se jää nähtäväksi. Tähän mennessä olen ehtinyt ahistua ainoastaan täydellisen värimallikuvan etsimisessä.

Luvassa taitaa olla pitkä projekti, mikäli mielin saada edes etäisesti tämän väriset hiukset…

… varsinkin kun neutraali ja luonnollisen näköinen tukka ei niinsanoakseni ole mun juttu oikeastaan ollenkaan. Tähän asti vitiblondina tai mustapinkkinä viihtyneenä (viime vuonna yritin minimoida värjäystarpeet viihtymällä tummanruskeassa)  en oikein usko tähän projektiin aivan niin kovasti kuin pitäisi ;D. Olen aivan satavarma, että toffeisen kesätukan sijasta kampaamosta kotiutuukin tuo viimeisen kuvan  emoteini – taas kerran XD.

(Kuvien lähteet taisivat nyt kadota… yritän metsästää ne jostain.)

Tykkään
0