Archive for the 'camera obscura' Category

Kuin kaksi paitaa

Published on 01/13/2012 in camera obscura, shopattua, smells like sarkasmi and vaatteet. 0 Comments

Kuvailin huvikseni COSin ostoksiani. Musta paita on nähty jo, beige odottelee pukeutumisinspiraatiota.

Pidän aika paljon siitä tavasta, millä COS kommunikoi asiakkaan kanssa. Markkinoinnissa käytetään paljon tekstejä. Vaatteet on viikattu siististi pusseihin, joissa lukee pitkät pätkät tarinaa siitä, miten olemme juuri sinun etuasi ajatellen pakanneet tämän juuri näin, ja että palautathan vaatteen tässä samassa pussissa, sillä se säästää luontoa. Ja niin edelleen. Kaulakorussa oli pikkuruinen  lappu, jossa oli teksti I’m real leather ja kangaspussin tekstin tiedättekin jo.

On kuin jokin näkymätön, välittävä persoona pitäisi huolta juuri minusta.

Tulee sellainen tosi spessu olo ♥.

 

Tykkään
3

Valoja pimeässä

Published on 08/31/2011 in camera obscura. 2 Comments

No niin. Tunnustan, en sitten malttanut olla lauantaina härväämättä kameralla vähän enemmänkin. Ympärillä vellova sysipimeys suorastaan vaati leikkimään valotusajalla ja tarkennuksilla. Vaati, as in piti kurkusta ja uhkaili. Valopiirtely lampun avustuksella on varmaan ensimmäisiä asioita joita järkkärikuvaaja testaa, ja jos ei ole niin buu ;D. Osa kuvista on parin viikon takaa, mutta pimeää oli silloinkin.

Note to self ensi kertaa varten: jos valolla yrittää piirtää sydäntä kameraa liikuttamalla, sydän piirtyy kuvaan väärinpäin. Ensi kerralla voisi pysähtyä pään raapimisen ja hessuhopomaisten hämmästysäänten tuottamisen sijaan vaikka miettimään, mistä kiikastaa. Kvanttifysiikka for teh win.

Oikeasti maailma näytti lähinnä mustalta ja huuruiselta. Kostealla ilmalla sellainenkin hifistelyesine kuin linssinsuoja olisi varmaan ihan pop.

Tykkään
6

Siirtymä

Published on 08/30/2011 in camera obscura. 4 Comments

Syksyt ja keväät ovat siirtymäaikoja. Silloin uudistetaan vaatekaappia, ostetaan kalentereita, käydään kampaajalla ja siirrytään kesätilasta syystilaan. Jotkut tekevät edellämainittuja, toiset taas ottavat elämäänsä uusia elementtejä, kuten (uuden) työn ja työmatkaan vielä uudemman etapin – hoitotädin. Arkeni heittää häränpyllyä mutta pahaksi en pane. Kotona kökkiminen on hauskaa rajallisen ajan ja se raja meni jo aikapäiviä sitten. Otan syksyn innolla vastaan, vaikken suostukaan kuulemaan sitä kirottua t-sanaa vielä pitkään aikaan.

Lauantain huumaava hellekeli toimi leppeänä laskuna syksyyn. Yö oli pimeä ja lämmin, eli elokuuta parhaimmillaan. Kosteus oli niin läpitunkevaa, että kameran objektiivikin meni aivan huuruun. Makasin laiturilla vatsallani ja annoin hyttysten pistää ja sulkimen laulaa. Eläköön tekniikka, käsivaralla pimeässä kuvaaminen ei ole koskaan ollut näin mukavaa.

Muiden suussa päivä kulki nimellä saarikauden päättäjäiset tai venetsialaiset. Itse kutsun sitä viimeiseksi kesäpäiväksi. Jollain lähes sentimentaalisella tasolla tästä alkaa aivan uusi ajanjakso omassa elämässäni. Siirtymät ovat harvoin näin suoraviivaisia.

(Ja sen saarikausi päättyi, kenen päättyi. Itse suunnittelin moikkaavani merikotkaa vielä toistamiseen ennen syysviimoja.)

Tykkään
11

Hei hei, heinäkuu

Published on 08/22/2011 in camera obscura. 2 Comments

Elokuun pimenevät illat ovat kieltämättä tunnelmallisia, mutta heinäkuuta ei silti voita mikään. Kirpeät ensipakkaset, narskuva hanki, sulavat lumet ja puiden hiirenkorvat jäävät kirkkaasti kakkoseksi (tai satakakkoseksi) kuukausista leppoisimmalle. Minä rakastan heinäkuuta ja ikävöin sitä hartaasti nyt jo.

Oma pihanurmi, heinäkuun valo, lämmin ilta. Siinä mantra jota hoen sormet korvissa heti, kun joku tulee mainitsemaan sanat pakkanen ja pimeys. Heinäkuu on Midinetin happy place.

Tykkään
10

Kesän jälkeen ehkä sateista ja matalaa…

Published on 08/13/2011 in camera obscura, päivän pukineet and smells like sarkasmi. 0 Comments

… mutta mitä sillon väliä on satumainen lauantai. Sanoi herra Putro monta vuotta sitten. Satumainen tuskin, mutta aurinkoinen enihuu.

Ja se taas tarkoittaa ikkunanpesua ja työn raskaan raadantaa, ainakin allekirjoittaneen osalta. Poikkeuksellisesti sen vastapainoksi on kuitenkin luvassa slow foodia omassa keittiössä ja suupielien ylösnostelua jossain miellyttävässä lokaatiossa. Eläköön tympiöaskareiden vastakohdat eli randomit ja odottamattomat virkistäytymishetket. Ja eläköön toimivat mummo-lapsenlapsi-suhteet. Erityisesti ne.

Eläköön myös keväällä löytyneelle ikisuosikilleni Proseccolle ja tuuhealle timjamipuskalle, joka tuoksuu keittiössä.

Kuvat ovat toukokuulta, mutta saattaa olla että suljen silmät elokuun valolta ja maahan (nyt jo!) leijailevilta lehdiltä  ja pistän tänään vispaten yhtä letkeästi. Vispailuun on nimittäin syytä, sillä ikkunat ovat olleet ulkopuolelta pesemättä remontista saakka. Ja ne jotka tietävät koska remontti oli, tietävät. Jalkapuoleksi selitykseksi tarjoan sitä, että aukkunat on ulkoa pestävä tikkailla seisten. Ei kovin hauskaa, nimimerkillä 12 pikkuruutua ja kolme isoa per reikä (plus sisäikkunat, förstås) sekä jaloissa hyörivä irmapetteri. Viissataakuus ikkunaa. Seliseli.

Tää on sitä ihanaa boheemiutta, kyl te tiiätte.

Sitä samaa, minkä ansiosta parvekkeella on vieläkin siniset jouluvalot.

Tykkään
6