Archive for the 'blogi' Category

Bannerikuvia arkistoista

Hahaha :D. Kaivelin tässä huvikseni kuvia kansiosta nimeltä blogin runko ja olin tukehtua omenaan kun törmäsin tähän:

Eih, kuolen. Meinasin joskus muinoin ihan vakavissani laittaa tuon blogin yläbanneriksi ja nyt mietin vain, että miksi hitossa en tehnyt sitä XD. Muistan, että olin niin kahden vaiheilla ja jätin sitten laittamatta, koska en olisi jaksanut niitä sitruunakommentteja, mitä moisen huonon hjyymörin viljely olisi välittömästi tuonut mukanaan. Mikä siinä onkin, että jonkun on aina päästävä huomauttamaan, että tuo nyt ei ole edes luokkaa funny-ha-ha, vaan ihan dorkaa. Joo mä tiedän että on ihan dorkaa, sehän se pointti onkin.

Näitä kultakimpaleita löytyi lisääkin. Mä en ainakaan muista, että mikään näistä kolmesta seuraavasta olisi koskaan päässyt eetteriin. Ainakaan toivottavasti ei.

Uu peipi, pöllin joulukinkulta sukkahousut. Oikeasti mä en liiku tuon näköisenä juuri missään.

Kuka vei mun pään? Onks tää joku piljardiploki? Miten kissat liittyy asiaan?

Hei olen Midi 12-vee ja osaan käyttää Paintia.

Nämä seuraavat ovat olleet käytössä jopa hataran muistini mukaan.

Vuodatuksen (ja koko bloggailu-uran) ensimmäinen banneri ♥

Tuo Seppälän kärpäsrihkama oli ilmeisesti niin hieno, että ansaitsi päästä banneriin...

Tämän kuvan kanssa viihdyin aika kauan, tästä oli jouluversiokin jossa satoi lunta :D

Klitteriä peipi.

Yritys olla tyylikäs, ilmeisesti. Tykkään kyllä vieläkin tuosta kiekurakirjaimesta.

Rihkamakoruteema jatkuu. Kivan raikkaat värit.

Mä sitten jostain kumman syystä sain pitkäksi aikaa tarpeekseni bannerikuvista ja olen pitäytynyt pelkissä tekstivirityksissä noiden jälkeen. Nyt kuitenkin heräsi vastustamaton halu väkerrellä tänne jotain kivaa ja uutta.

Ei, se ei tule olemaan kuva itsestäni pöntöllä ;D. Joku ehdottaa sitä kumminkin.

Tykkään
10

Tiedoksi

Blogissa on ollut tänä iltana käynnissä siivousiltamat. Lyhykäisyydessään homma tarkoittaa sitä, että edellinen blogini Kissankehto on taas luettavissa. Kaikki Kissankehdon aikana julkaistut merkinnät on poistettu täältä, mutta ne ovat edelleen luettavissa tuolla Bloggerin puolella. Linkki löytyy jatkossa tuolta sivupalkista. Kissankehdon juttuja ei voi kommentoida, mutta jos jotain asiaa tulee niin tänne tai mailiin sopii horista.

Syynä moiseen epelehtimiseen on se, että mulla meni niin sanotusti möykky nenään ja koko hermo siihen, että Bloggerista WordPressiin siirretyistä merkinnöistä puuttui jostain syystä kommentit kokonaan. Tai siis olihan niitä joku kolmekymmentä siroteltuna äärimmäisen loogisesti sinne tänne ja tuonne. En tiedä olenko se vain minä, mutta musta vaikutti vain hitusen hämäräperäiselle se, että näytti siltä kuin kukaan ei olisi kommentoinut blogiin parin vuoden aikana ollenkaan. Merkintään, jossa kerroin saaneeni pienen tyttölapsen, oli WordPress päästänyt läpi yhden (1) kommentin. Että how popular am I. Alunperin niitä taisi olla joku 70.

Perfektionistin päätä hajotti myös joukkoon eksyneet tuplapostit, muotoilujen katoaminen ja se, että parin kuukauden merkinnät puuttuivat jostain syystä välistä kokonaan. Lisäksi soppaa sekoitti erinnäiset omista tötöilyistä johtuvat ongelmat, joiden ansiosta mm. luonnoskansio oli aika kiinnostavassa kunnossa. En kerro tarkemmin siinä toivossa, että edes jonkinlainen uskottavuus mun mahtavista tietokonetaidoistani säilyisi.

Mutta siis valtakunnassa kaikki entisellään ja niin eespäin.

Ai niin, hyvää Uutta Vuotta.

Jatkakaa.

Tykkään
6

Toukkavaihe

Tiedoksi lapsellisille ja lapsenmielisille: olen perustanut (ajat sitten) Habitukselle “alablogin”, jossa käsitellään vain ja ainoastaan pikkuvauva-asiaa. Toukkavaihe-blogi sisältää ja tulee sisältämään lapsiaiheista juttua, tyyliä ja yleistä horinaa elämästä pikkunassikan kanssa. Postauksia ei vielä hurjasti ole, mutta eiköhän sinne asiaa kerry ajan mittaan.

Lisään höpinät jossain vaiheessa Blogilistalle siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa vauvahöpinät myös suoraan luukkuun kannettuna.

Ja itse lokihan löytyypi täältä, KLIK.

Tykkään
0

V niin kuin vihreä

Pitkä harppaus joulukuun pimeydestä elokuun alkuun tuntuu viikoilta. Eräs, jonka elämää mitataan vielä kuukausissa osaa jo sanoa mämmä ja edetä pers eellä lattialla, joskus ehkä puuhun asti. Itse elelen yhä limbossa, välitilassa, joka pikkuhiljaa muuttuu arjeksi. Siinä suhteessa aika kuluu hitaasti. Limbossa on blogikin, mutta se sille sallitaan. On tullut huomattua, että henkilökohtainen oma elämä ja omaperäiset ajatukset ovat blogin suhteen sivuosassa. Tällä hetkellä ei vaan osaa, jos on koskaan niin osannutkaan.

Miehen loma loppui, oma “lomani” jatkuu. En ole sortunut telkkarin päiväsaippuoihin tai tekstaritsätteihin, vaikka kotiäidin kuuluisi kai niin tehdä. Sen sijaan olen kävellyt jalkani rakoille useammilla kengillä ja valokuvannut. Ja valokuvannut. Vihreä näyttää kauniilta linssin läpi, kohta sekin on ruskaa. Sen jälkeen tulee lumi ja sitten erään ikäkin mitataan jo vuosissa.

Tässä kuvasarjassa tiivistyy oma vihreä kesäni, joka on ollut tähänastisista paras.

Tykkään
0

Yksi kissa ja kasa mustaa pitsiä

Hölmömpi voisi luulla, että valitsen hyvinkin tarkkaan blogissa julkaistavat kuvat. Pyh ;D. Tällä kertaa eetteriin pääsivät ne, jotka olivat edes jollain tavalla tarkkoja. Muinaisia Suosikin kirjeenvaihtoilmoituksia lainatakseni foto ois kiva ylläri, mutta uusi kamera vielä kivempi. Kaivoin aamulla kaapista edelliseltä kirppisreissulta mukaan tarttuneen röyhelöhameen ja hyräilin tipi-tiitä, kuvitelkaa. Aamulla olo oli nimittäin vielä kovin keväinen. Aurinko-mokoma ei sitten suvainnutkaan näyttäytyä ja keväisyys katosi varsin nopeasti kuin räntähiutale lätäkköön. Joku saattaa bongata kuvasta hameen lisäksi pistävästi töllöttävän mörrimöykyn ja sen astetta vaaleamman tupeen.

Mä tiedän, mä olen niiin kuvauksellinen. Olette vain kateellisia.

Kissamau on vanha Onlyn teeppari.

Kengät Bronx.

Taidekuva.

Palatakseni tuohon ensimmäiseen lauseeseen, mulla ON kyllä kriteerejä kuvien julkaisemisen suhteen. Jonkinasteisen tarkkuuden lisäksi mä vaadin kuvilta – tai oikeammin itseltäni – neutraaliutta. En luonnollisestikaan halua tuoda esiin negatiivisia asioita itsestäni, mutten tahdo olla luonnottoman hajutonkaan. Itseään on todella vaikea kuvata objektiivisesti, ja aina välillä huomaan jättäneeni julkaisematta juuri ne inhimillisimmät ja normaaleimmat kuvat (joskus olosuhteiden pakosta, kuten tänään). Eniten mua kuitenkin hidastaa ihmisten yleinen taipumus tehdä analyysejä bloggaajan painosta tai kropasta. Mua itseäni se ei haittaa koska pidän itsestäni (kuinkas muutenkaan ;D), mutta mä en halua olla mallina kenellekään sen kummemmin hyvässä kuin pahassakaan. Kumpikin ahdistaa.

Olen monesti myös miettinyt, miten kummallista omien kuvien postaaminen nettiin loppujen lopuksi on. Valtaosa ihmisistä assosioi tämän puhtaaksi narsismiksi, mitä se omasta mielestäni ei ole. Itsekeskeisyyttä toki jossain määrin. Oletanhan mä, että edes jotakuta kiinnostaa nämä jutut ;). Mutta väitän, että valtaosa bloggaajista ei laita itsestään omakuvia nettiin siksi, koska ovat mielestään tappavan kauniita (muutamaa iiviliä poikkeusta lukuunottamatta ;D), vaan siksi, koska ovat sinuja itsensä kanssa.

Tänään on hyvä päivä olla sitä. Olkaa tekin.

Ps. Ulkoasu tulee vaihtumaan lähiaikoina lopulliseen muotoonsa. Täällä on ilmassa pientä karhuveljeni koodaa -fiilistä.

Tykkään
0