Joulupukki toi toisen, toisen ostin itse. Toinen on nahkamakkara, toinen muistuttaa erehdyttävästi jotain, mitä väkerreltiin hikisin käsin ala-asteen kässäntunnilla. Kumpikin kääritään kaulaan ja molemmat ovat lajeissaan epätyypillisiä yksilöitä.
COSin nahkamakkarakoru näytti tuotekuvissa todellisuutta hintelämmältä. Kuvittelin saavani juuri ja juuri kaulan ympäri yltävän käädyn, mutta mötkö taipuukin helposti myös vyöksi. En valita. Tykkään ihan mielettömästi korussa piilevästä naamioidun helminauhan estetiikasta. Voin itseasiassa sanoa, että todella harva rihkamakoru on yhtä mieleinen kuin tämä. Jännästi en oikeastaan edes miellä tätä rihkamaksi, koska se on nahkaa. Parasta mitä kympillä saa? Ainakin lähellä. (COSilta kotiutui “yllättäen” taas muutakin… niistä enemmän joku toinen kerta. Alet prkl.)
Pukinkontista löytyi äidin Accessorizesta bongaama hassunhauska pampulahuivi. Se on ihana! Laiskoina päivinä tarvitaan vain taustalle tylsää mustaa, kaulaan pampulat – ja päivä on pelastettu. Tätä ei tosin parane näyttää kissoille… Väännän korkeimman omakätisesti patalapun siitä hännäkkäästä, joka pampulahuivini tuhoaa.
Nahkakoru postitettiin kotiin asemoituna askeettisen viehättävään lakanakangaspussiin. Siitä tuli välittömästi mieleen idyllisiä tuokiokuvia mankeleista ja ulkona kuivuneista pellavalakanoista. Pussukan inspiroimana suihkin seuraavana aamuna ranteisiini vähälle käytölle jäänyttä Estee Lauderin White Linen hajuvettä ja päädyin kyselemään töissä jokaiselta vastaantulevalta työkaverilta, että haisenko liikaa vai ihan liikaa parfyymille. Loppupäivästä sain päänsäryn. Mielikuvat, mankelit, who needs them.
Pussin reunassa on lievästi piilokuttuileva teksti “fulfilment is a tidy drawer”. Pistää miettimään, onko fulfilment pienempi vai yhtäsuuri, jos survoo laatikkoon roinaa useammassa pienessä pussissa, vai jos kenties laittaa koko laatikon sisällön yhteen isoon pussiin. Nimimerkillä mitä on tämä “tidy drawer”, josta puhutte. Oli mitä hyvänsä, sitä ei tullut pussin mukana.
Niin, ja arvatkaa mitä. Ostin uudet kengät ja laitoin vanhat (lue: kohtuullisen uudet moposaapakset) muovipussiin. Kotona Mies oli heittänyt pussin roskikseen, koska sen viereen oli jälkeenpäin asetettu epähuomiossa pari roskapussia. Ehdin pelastaa kengät, mutta mitä opimme tästä? Pussit, ne vasta on perseestä.
Aargh. Mulla hyppäs sydän kurkkuun sun kenkien “melkein-kohtalon” takia. Hyvä että ne pelastui kuitenkin!
Joo eikö :D. Pari tuntia ne ehti jäätyä roskiksessa mutta onneksi tulin miettineeksi kenkiä ennen roska-auton tuloa :D