Oh noes. Menin sitten tilaamaan MiMaxilta rakennekynsien tekemiseen tarvittavan aloituspaketin. Ajattelin siis väkertää itse itselleni akryylikynnet. Kuulostaa hyvältä, eikö…? (Not.) Veikkauksia kehiin, tuleeko lopputulos olemaan
a) katastrååf
b) tomi traktori on kaverini- lapiokynnet
vai
c) itkuparkuyää?
Veikkaan ensimmäistä. Optimistina tyydyn myös b-vaihtoehtoon.
Kynteni ovat aina olleet mallia käytän-raapimiseenkin-apuvälinettä, eli mulla ei ole kynsiä. Ne katkeavat välittömästi tai taittuvat oikein mukavasti kynsipedin puolelta mitä kummallisimmissa tilanteissa. Niin kuin vaikka paitaa pukiessa. Tai hengittäessä.
Aiemmin kynnettömyyden tuskan kanssani jakanut ystäväni J esitteli joulunpyhinä uusia akryylikynsiään, ja jossain aivosolujeni välissä synapsi löi kipinää. Minä kans. Mulle ja. Luonteelleni uskollisena siellä kipinöi myös kitupiikkeys ja rajaton, egomaaninen luotto omiin kykyihin. Verraton yhdistelmä, voin kertoa. Ilman sitä elämä olisi paljon tylsempää.
Että sitten kun olen pilannut kynteni lopullisesti ja saanut kaikki mahdolliset sienet ja homeet ja itiöt käpäliini, niin saa tulla ilkkumaan. Sitä ennen pyydän kuitenkin nöyrimmästi teitä jakamaan kaikki viisautenne akryylikynsiin liittyen. Antakaa tulla. Erityisen mielellään otan vastaan informaatiota siitä, jos joku kaltaiseni pösilö neroushenkilö on laittanut kynnet onnistuneesti tai vähemmän onnistuneesti itse itselleen. Saa toki myös avautua muuten vain aiheesta kynnet. Tai vain lällätellä ja osoitella.
Ajattelin aloittaa vaatimattomasti ilman tippejä, eli pinnoitan vain oman kynnen akryylimassalla. Joku raja uskaliaisuudellakin :D. Nyt vain odotellaan jännityksellä pakettia kotiin saapuvaksi… iiks.
Kuva: MiMax.
Omasta kokemuksestani voin kertoa että minulla pysyivät paremmin muotilla tehdyt kynnet kun tipilliset. Mun kynteni ovat niin tasaiset (eivät kauniin kaarevat yhyy) että tipit oikein istuneet kunnolla. Älä lannistu vaikkei heti onnistuisikaan.
En lannistu, mä olen jääräpää :D. Kattelin kyllä noita muottejakin, mutta ne menee ainakin vielä vähän liian monimutkaiseksi meikäläiselle… tipeillä lähetään, kun niitä tulee tossa paketissa mukana. Mä lähen siitä että jos ei niistä tuu aivan karmeet niin hyvä ;D
rakennekynnet on kyllä tosi nätit jos on hyvin tehty. ja sitten kun on oppinu elämään niitten kanssa, ettei koko ajan töki itteänsä ja muita niillä.. haluan ehdottomasti nähdä sun lopputuloksen. onnea :)
“Hyvin tehty” ja “nätit” on sellasia sanoja jotka ei ehkä sovi tähän mun testailuun ainakaan vielä :D. Mä oon täysin vakuuttunu siitä että ekat kynnet näyttää ihan karmeille, mutta ei se haittaa :D. Elämässä pitää olla haasteita.
Mulla on ollut akryylirakennekynnet vuodesta 2008, enkä aio luopua niistä ennen kun pakotetaan. That’s all I’m going to say.
Paitsi että ompelimiset saattaa ehkä olla haastavampaa aluksi, ennen kuin kynsiä oppii ns. käyttämään. Elä heti sit hermostu! Ja yksikään hintalapputarra ei enää koskaan irtoa helposti :D
Loppukevennyksenä hassu kynsisattumus: kuvittele, että olet synnyttämässä ja projektia on kestänyt n. 15 tuntia. Kiva kätilö on tietty vaihtunut jo aikoja sitten veemäiseen. Olet epiduraalipäissäsi (katetroituna, tipassa, lapsivettä niskassa saakka jne.) hämärän ja kivun rajamailla, kun kätilö äkkiä tarttuu käteesi ja lausuu lohdulliseen ääneen: “No mut hei, ainakin sulla on tosi kivat kynnet!”
Hintalapputarrat, voi yhen kerran! Ei todellakaan irtoo :D. Ja voi apua tota kätilöä, siinä ois ollu lähellä ettei ois saanu kaivaa ottanahastaan niitä kivoja kynsiä, heho. Mutta kyllä mä oon nyt viimeiset 1,5 viikkoo ollu näihin tosi tyytyväinen, koska ne ei oo lohjennu mistään. Esteettinen ulkonäkö on vieläkin sivuseikka, pitää opetella nää käytettävyysjutut eka ;D
Mutta joo, arvaa mitä on ikävä? Raapimista. Näillä ei oo yhtään niin mukava ihotuntuma ku oikeilla kynsillä. Krääh.