Ei, vielä ei hatuta, ketuta, potuta, eikä esiinny muutakaan pehmennetyllä kiertoilmaisulla sanottavaa tunnetilaa. Siis sen johdosta, että on hiki 24/7. Luulitte kumminkin. Olen itse asiassa aika varma, että jostain päin pihaa löytyy edelleen lumikinoksia jos tarpeeksi tarkkaan etsii, että paista nyt vaan kun kerran aloitit. Valitan sitten vähän myöhemmin, vaikka joulukuussa jos silloin vielä hiestyttää.
Hikoilu hidastaa kellotaajuutta aika kivasti. Jos ei jaksa lopsauttaa evääkään, on keksittävä mahdollisimman paikallaanpysyviä harrasteita, kuten jätskin syöminen tai alati haastava ja uutuudenviehätyksessään pistämätön makoilu. Kuuman läppärin hautomisen sijaan olen kutonut ja sivistänyt itseäni. Kirjastossa eteen tipahtanut printtikirja on ollut rättialan kirjojen kiinnostavinta ja inspiroivinta kärkeä, kerrankin.
Ne perinteiset “Chanelin muotitalon viimeiset 7000-vuotta”- eepokset saavat leukani nyrjähtämään tylsyydestä. Yksikään muotihistorian iso nimi ei jaksa kiinnostaa kokonaisen niteen vertaa. Perustan väitteeni niihin muotihistorian perusteoksiin, joissa esitellään vain itsestäänselvyyksiä ja jätetään jännyydet kokonaan pois. Niistä nimistä jotka taas jaksaisivat napata, ei kirjoiteta kirjoja. Tai ainakaan niitä ei hankita tämän kaupungin kirjastoon.
Bradley Quinnin Textile Designers at the cutting edge läpileikkaa printtisuunnittelijoiden terävintä kärkeä niin vaate- kuin sisustustekstiilienkin aloilta. Kirjan sivuilta löytyy tuttuja, kotimaisiakin nimiä. Selailin ihmetyksestä vaitonaisen kiinnostuksen vallassa läpi uskomattomia kuoseja ja ideoita. Tämä kirja inspiroi ja saa haaveilemaan termokromaattisista, ruumiinlämpöön reagoivista kangasväreistä ja uv-valossa näkyviin tulevista painokuvioista. All Saints myy jo jälkimmäistä, ja jos ei Matti asuisi luottokortissani niin riekale löytyisi jo kaapistakin.
Angel Changin huikeaa mekkoa ei huvittaisi kutsua tilkkutyöksi, koska tilkkuilu tuntuu amatööripuuhastelulta tähän verrattuna. Mistä saisi kilon kärsivällisyyttä ja vastaavat kirjontataidot? Chang on käyttänyt vaatteissaan printtikuvioina mm. stereokuvaa, eli niitä epämääräisiä kuvia, mitä katsotaan silmät ristissä ja yhtäkkiä niistä pomppaa esiin kolmiulotteinen kuvio. Huisaa.
Chang on suunnitellut myös silkkipaidan omaan makuuni. Ihana!
Suunnittelijakaksikko c.neeonin kirkasväriset asut ovat kirjan aatelia ja omia lemppareitani. Kuosit ovat saaneet inspiraationsa mm. Pulp-yhtyeen biiseistä.
Lemppareiden ykkösijaa jakavat myös nämä Claire Toughin mahtavat neuleet. Rrrrakastan! Toughin neuleissa nähdään paljon myös neuleen sekaan kudottua metalliketjua. Nam.
a) Helena Hietasen kuituoptiikkatekstiilit ovat omiaan pohjoisen pimeyteen. b) Karen Nichol on soveltanut vaatteisiin kaunista pitsikirjailua. c) Maija Louekari oli itsestäänselvästi sisustuskankaita edustamassa. d) Johan Carpnerin ihanat, graafiset luontokuviot sopisivat vaikka tauluksi.
Tästä tulee elävästi mieleen lukioaikaiset vihkotöherrykset. Japanilainen Gut’s Dynamite Cabaret on printin takana.
Mesh-kankaalle kirjotut kukat ovat hempeästi rokkia. Kate Goldsworthy on sisustustekstiilisuunnittelija, mutta onnistuu näköjään myös vaatetuskankaiden alalla.
Aivan mahtava kirja, suosittelen lainaamaan tai ostamaan omaksi. Olen uusinut opuksen jo noin neljä kertaa, koska en vain malta palauttaa sitä. Kohta on pakko tehdä tilaus Amazonille :D.
Inspiraatiokin heräsi. Haaveilen kankaasta, josta kuuluisi sen liikkuessa jonkinlaista abstraktia ääntä. Helinää, kilinää, särinää. Ehkä joku romaani alkaa vielä joskus sanoilla hänen maximekkonsa helisi hiljaa tuulessa. Ehkä. Pitää kai kirjoittaa moinen itse :D.
