Aitoa karvaa. Äänitehosteet. Aktivoituu säilyketölkin avaamisen äänestä. Hakeutuu lämmitetyille paikoille. Protestoi siirrettäessä. Sis. 4 kpl integroitua viisipiikkistä tapetin-/sohvanraaputinta. Kantokahva takaosassa. Voi käyttää myös hattuna.
Hoito-ohjeet: Käsinpesu. Saa silittää.
Perjantain kunniaksi viikon takaista. Pyörä ja Vitriini-rasia ovat lahjoja. Tykkään. Niiden lisäksi sain pahvilirpakkeen, joka oikeuttaa yhteen naamavärkin puunaukseen Day Spassa. Saattaa käydä niin, että näiden silmäpussien kanssa jos paikalle eksyn, saavat varata hoitopöydän viereen myös hiomakoneen, ruohonleikkurin, jesseteippiä ja pari pyykkipoikaa. Nimimerkeillä “uni, mitä se on” ja “voiko naaman muka pestä muullakin kuin vedellä?”. Toisin sanoen tykkään, ja näytinkö mä häh niin vanhalle häh ite ootte.
Mutta on juhliminen sentään hei mukavaa. Poksuviiniä ja vaahtiksia ja kaikkee.
(Ps. Tsemppasin ja vastasin rästikommentteihin. Mähän oon ihan liekeissä, go me :D)
Terkkuja from the abyss. Loppumattomat tylsyysasiat ja hammas-relaatioinen yövalvominen ovat olleet viime aikoina ns. tapetilla. Onneksi niiden ohella on saanut vähän sheikata buutia ja vastaanottaa lahjoja. Ja syödä liikaa ja epäterveellisesti. Kahtena viikonloppuna. Näin tekevät toki vain kaltaiseni hyötymaksimoinnin ekspertit. Kahdelle viikonlopulle jaettu syntymäpäivä on kaksinkertainen, samaten kuin arse kaiken tämän syömisen jälkeen. Mutta hei, onpahan mitä ravistella.
Epämääräisen rimpulat konjakkilasit ovat jääneet käyttämättä, mutta keksin niille hiljattain paljon runollisemman funktion. Pihalta poimitut parvitulppaanit ja etelänkevätesikot eivät ota nokkiinsa tiimarilaadusta yhtä paljon kuin minä. Lemmikkikuvioinen liina on vanhaa Finlaysonia äidin kaapista. Silittämättömyys on tavaramerkki ja kuten kaikki laiskuuteen pohjautuvat asiat, sekin on ihanan boheemia.
Äitienpäiväruusut olivat vielä kohtuullisessa kunnossa reilu viikko sitten. Leijuin ilmeisesti niiden vuoksi vaaleanpunaisissa fiiliksissä, koska nappasin kaupasta mukaan imelimmät ja hyacinthbucketmaisimmat kahviservietit mitä löysin. Kissoja, ruusuja ja lemmikkejä. Kuinka sattuikaan.
Juhlan kunniaksi lasiin pääsi jouluna lahjaksi saatu chianti. Ei saanut sukkia pyörimään jaloissa tai makunystyröitä räjähtämään, mutta kelpasi hyvän keskustelun höysteeksi. Kaverina särvitty patonki con höystöt jouti esteettisyyssyistä kuvausevakkoon.
Nyt sopii vielä kysyä, mitä voi odottaa äitienpäivän, kaksien synttäreiden ja ensi viikonloppuisten ystävän valmistujaisten jälkeen? Ehkäpä meillä asuvan miehen synttäpäivää ja sen jälkeen parin viikon päässä odottelevaa Espanjan matkaa. Lainaan ja toistan itseäni: no rest for the wicked. Vieläkään.
En tosin pane pahakseni tällä kertaa. Vatsan mielipidettä ei kysytä.
(Ps. Kiitos ihanat kivoista kommenteista! Vastaamisessa kestää vielä tovi, mutta se ei johdu siitä ettenkö arvostaisi. Kirjainten laittaminen peräkkäin saattaa joskus olla yllättävän haastavaa.)
Phuuh. Olo on kuin tyhjentyneellä ilmapallolla. En ole viikon aikana kyennyt ajattelemaan yhtään mitään. Päässä ei pyöri kerrassaan mitään muuta kuin saunova Poika jo viidettä päivää. Ja siinä alkaa olla muutama päivä liikaa. Muuten olen mennyt, tullut ja lentänyt. Vastapainoksi koomannut mummona sohvalla kudin kädessä.
Puolitoista viikkoa sitten olin 29-vuotias, aurinko paistoi kuumasti, pihalla oli monta lumikasaa ja tuomen lehdet vasta pikkuisia nuppuja. Nyt yhtäkkiä olen vuoden vanhempi, tuomessa on kukannuppuja, lumikasat ovat kadonneet ja päässä pyörii maailmanhistorian sinnikkäin korvamato.
Huh. Menen syömään suklaata. Sen jälkeen siivoan tipahdan sohvalle. No rest for the wicked.
Mutta on tuo neitoperhonen kyllä aika jännittävä epeli. Se tuijottaa takaisin.
