Postissa odotti paketti, jonka sisällä oli paketti. Se oli suljettu punaisella sydäntarralla, eikä suotta.
Carin Westerin uutiskirjeen inspiroimana hiihtelin merkin nettikauppaan ilmaisten toimituskulujen houkuttelemana. Käyn sivuilla kuolaamassa vähän väliä, erityisesti vintage-osaston aarteet kiehtovat. Sieltä on myös tämä uusin löytö, jonka tarve syntyi kesän Barcelonan-matkasta. Tajusin, että en omista ainuttakaan kaupunkikelpoista bikininpeittomekkoa. Siis sellaista, joka yllä voi hipsiä kaupungin läpi rannalle, joka on helppo riisua ja pukea, ja joka ei huuda “Rätti! Rätti!”, kun sen ohi kulkee fiini ja kosmopoliitti bartseloonalainen.
Olen varmaankin katsonut liikaa Matkoppaita tai jtn, mutta perinteinen suomituristi-look on jotain aivan järkyttävää. On ymmärrettävää, että jos lämpötila on yli +30, haluaa pukeutua kevyesti. Se puolestaan ei ole ymmärrettävää, että halutaan ehdoin tahdoin kulkea ryppyisissä, hikiläikkäisissä puuvillashortseissa ja wifebeaterissa muuallakin kuin turistirannan tai hotellipihan ulkopuolella. Natseilustani huolimatta mulla ei ole tarjota miesväelle ratkaisua hellepukeutumisongelmaan. Tsorppa. Tyydyn jatkossakin mulkoilemaan teitä rumasti. Naisväki taas voi hankkia ranta-asuksi vaikka… noh, miellyttävän puuvillaihokkaan. Vaikka tämmöisen, jossa on ranta-asiaankuuluvasti maalauksellisia naisvartaloprinttejä ja ainakin yksi paljas takapuoli, jos vaikka haluaa pukeutua zona nudistaan mätsäävästi.
Se CW:n uutiskirje tuli kuin tilauksesta. Olin jo ehtinyt mielessäni manata sitä, että kangasvaraston ainoa valkoinen ehdokas oli materiaaliltaan jotain muovisekoitetta ja niin hiostavan oloinen, että se yllä muistuttaisin höyrymakkaraa kotimaan kamarallakin. Tässä mekossa on nikamapuolella mainio rintsikanhihnaikkuna, joka toimii hyvin myös tuuletuspoliittisissa tehtävissä.
Olen tylsäke ja tarjoilen asukuvia vasta huomenissa.
