Monthly Archive for April, 2011

Kaksi tämän hetken suosikkia

Published on 04/29/2011 in kosmetiikka. 4 Comments

Tällä hetkellä tykkäyslistani kärkipäässä killuu ripsiväri, johon palaan harharetkien jälkeen aina takaisin. L’Orealin Double Extension Mascarassa on valkoinen pohjustusaine, jota levitetään ripsiin ennen varsinaista ripsiväriä. Pohjustusaineen pitäisi ilmeisesti myös hoitaa ripsiä. FeelUnique on ainakin lokeroinut tuotteen lash treatments-kategorian alle, mikä hämäsi itseäni kun yritin etsiä ripsaria sieltä normaalista ripsarivalikosta.

Ripset eivät mielestäni vaikuta mitenkään dramaattisesti pidemmiltä, mutta ne ovat paljon erotellummat ja siistimmät kuin millään aiemmin testaamallani maskaralla laitettuna. Ja paakuttomat! Subjektiivista tietysti tämäkin, kaikkien räpsyttimet tuskin reagoivat samalla tavalla. (Sivumennen sanoen, en ole koskaan törmännyt oikeasti pidentävään tai tuuhentavaan ripsiväriin. Tämänkin väitetään pidentävän ripsiä 70%. Yep.)

Miinuspuoleksi lasken sen, että kasvojen pesun jälkeen peilistä kurkkaa aina pesukarhu. Jostain syystä ripsari jämähtää pestessä kovin tiukasti kiinni silmänympärysihoon ja vaatii aina tuplapuhdistuksen.

Kahta en vaihda, ja toinen on tämä. Redkenin Anti Snap-hiushoide lupaa ehkäistä rasittuneiden hiusten katkeilemista ja silottaa hiuksen pintaa. Ostin purnukan pahimmassa blondikierteessä, kun suihkun jälkeen päätä koristi yksi valtava rasta ja ritinä vain kuului kun yritin saada harakanpesää kuosiin. Normaalisti en edes yrittäisi harjata hiuksia märkinä, mutta kyllästyin suortuviin, jotka kuivuivat mitä ihmeellisimpiin asentoihin. Muutama painallus Anti Snapia märkiin hiuksiin leviteltynä selvittää ainakin omat hiukseni kuin taikaiskusta. (Aine on erityisen tarpeen niinä päivinä, kun on ensin pessyt hiuksistaan Osiksen hiuspuuteria…)

Tykkään, parempia kuin sata jänistä :).

Loppuun vielä etsintäkuulutus, tunnistatko tämän tuotteen? Äidin hyllyssä kökötti joskus muinoin valkoinen tuubi, joka sisälsi hyvin hienojakoista kuorintavoidetta. Voide levitettiin iholle, annettiin kuivua (!), ja hierottiin sitten pois. Lopputuloksena oli huikean kuulas persikkanassu. Veikkaan, että aine sisälsi salisyylihappoa tai muuta “valkaisevaa”. Kuulostaako tutulta kenenkään korviin? Jos ei, niin suositelkaapas mulle vaihtoehtoisesti jotain muuta supertehokasta, sekaiholle kelpaavaa kuorintatavaraa :).

Tykkään
10

Kihinää ja sihinää, Kim

Published on 04/28/2011 in jotain muuta and päivän pukineet. 0 Comments

Jokakeväinen kihinä. Ärsyttää, jännittää, tylsyttää. Tapahtuis nyt jotain. Ihan mitä vain. Jotain. Räppään kolmea eri mailia auki ja kiinni, joka kerralla toivon että siellä olisi jotain kiinnostavaa. Päivitän Facebookia, Blogilistaa. Ei mitään. Toivon, että tyhjästä tipahtaisi syliin joku projekti tai kiinnostava tarjous, että saisin kääriä hihat ja laittaa hiukset kiinni. Tarttua johonkin. Joko asun kuplassa tai maailma pärjää ilmankin.

Paremman puutteessa järjestelen kangaskasoja (lue: siirtelen niitä paikasta toiseen päämäärättömästi) ja ruopsuttelen pihaa (lue: suunnittelen sitä). Mihinkään ei kuitenkaan voi tarttua siltä varalta, että keksin jotain kivempaa. Ja tekemisen puutteessa syön rystysiäni ja ulisen tylsyyttä kuin pikkulapsi sadepäivänä.

Päivän herkkuna toimii eräät vanhahkot Vero Modan housut, jotka ovat niin asialliset, että ovat päätyneet lähinnä työhaastattelukäyttöön tai juhlatilaisuuksiin. Säilön niitä kaapissa sillä verukkeella, että muka oikeasti joskus laittaisin ne johonkin asialliseen juhlatilaisuuteen. Aivan kuin mut olisi joskus nähty juhlissa housut jalassa. (Hmm, kylläpä tuo kuulosti… väärältä.) Kaiken lisäksi housuihin on yhdistetty aivan mahdoton pukeutumisparadoksi: vyötärö on niin matala, että pitkähelmainen paita on enemmän kuin ehdoton, mutta samalla vyötärölle on laitettu esittelemistä suorastaan vaativa kaunis kangasvyö.

Vihoviimeisen niitin vähäkäyttöisyydelle asettaa kuitenkin pesulappu. Kuivapesu. Need I say more?

(pikkupallopaita Vero Moda / meshpallopaita Asos / byysat wanhat ja inasen lyhyet / popot Andiamo)

(Tunnustus: vaihdoin puolenpäivän aikaan housut mattinykäsfarkkuihin, koska en vain kestänyt enää. Liuhulahkeet lensivät kaaressa kirppiskasaan :D)

Tykkään
9

Teehetki

Published on 04/27/2011 in interiööri. 6 Comments

Kahta on maailmassa liian vähän: haudutettua teetä ja räsymattoja. Eilisen herkkuhetken loi joululahjaksi saatu maripannu, joka on päässyt käyttöön aivan liian harvoin. Siinä yhdistyy nuo molemmat: räsyt ja hyvä tee.

Pidän kannun puukahvasta ja kuosista, niissä on jotain niin kovin suomalaista. Kokonaisuudessa tai värimaailmassa yleensäkin on myös jotain sangen koivuisaa. Ei järin kaukana suomalaisuudesta sekään.

Pannun räsykuosi on musta, mitä voisi ajatella modernin kesämökin tyyliin sopivaksi. Itse kuitenkin pidän vahvojen mummolakonnotaatioiden vuoksi enemmän sinivalkeista räsymatoista, sellaisen kun näkeekin niin jo alkaa nenässä tuoksua mäntysuopa ja päässä soida Muistan sua Elaine.

(Olohuoneen pöytä on karkotettu nurkkaan, jottei cliffhanger-taapero halkaise kalloaan siihen.)

Ja jos nyt tarkkoja ollaan, niin mummolassa ei kyllä koskaan hifistelty teellä. Siellä – kuten meilläkään – ei juuri irtoteelaaduilla leveilty. Earl gray viskattiin mukiin reteällä ranneotteella ihan pussissa vaan, joskus harvoin vain räpellettiin teesiivilän kanssa. Kannuja lienee mummo pitänyt hankalina ja turhina. Semmoisina, jotka jäävät käyttämättöminä pölyyntymään jonnekin nurkkaan.

Khm. Taidanpa keittää pannuteetä tänäänkin. Ja ostaa “ööreä” (joksi meillä earl greytä hyväntahtoisesti kutsutaan) irtoversionakin ruokakaappiin.

(Ja Twiningsina, huikkaa sisäinen teenatsi.)

Tykkään
8

Puhu kädelle

Published on 04/26/2011 in vaatteet. 0 Comments

Pääsiäisen kärsimysnäytelmä on omalta osaltani näyttänyt kasalta painaviksi niistettyjä paperimyttyjä. Näytelmän pääosassa patsastellut Mrs. Softembo on ansiokkaasti kuorinut kirsun alias nöösin ylimääräisestä ja osin sangen tarpeellisestakin orvaskedestä. Teetä eli tsaikkaa on nautittu hunajan kera ja onpa viikonloppuun (ja allekirjoittaneeseen) ehtinyt upota puolikas pullo proseccoakin. Se ehti upota niinä strategisina hetkinä ennen flunssanuijan iskemistä, joka tapahtui aika tarkalleen puolikkaan chevreamazonen ja fisupaukun välissä pitkänäperjantaina, josta tulikin odotettua lyhyempi.

Symppaan kovasti sitä lähi-idässä muinoin puuhun hakattua partaäijää, ei nää pääsiäiset oo kivoja kenenkään mielestä. Varsinkaan tämmöiset räkäpääsiäiset, jolloin ei ole syönyt munan munaa. Taaskaan.Vähemmästäkin herää raivokas halu naulata ihmisiä kiinni kakkosneloseen tai kerjätä naapureilta karkkia noidaksi pukeutuneena perjantain bileasussa. Nukkumaan meno iltakymmenen maissa olisi tietysti ollut tilanteena ihan win, ellei aamulla olisi ollut karmea olo flunssapoliittisista syistä. Ikinä ei voi voittaa.

Suurin vääryys on kuitenkin se, että olen koko päivän elänyt maanantaissa, ja nyt onkin tiistai. Tiistai, kaaddämit. Petkuhuiputusta. Universumi on syönyt multa yhden päivän. Se olisi saattanut olla se päivä, jolloin mut valitaan maailman presidentiksi. And now we will never know.

Näiden kaikkien vääryyksien keskellä ajattelin piristää itseäni kauniilla ja aivan liian harvoin käyttöön päätyvillä asioilla. Ja ajattelin tehdä sitä viikon verran. Kottarainen polkaisi blogissaan käyntiin herkkuviikon ja haastoi muutkin kaivamaan käyttöön ne kaikki kaapin perälle säilötyt ihanuudet ja herkut, joita jostain syystä säästelee jotain spesiaalihetkeä varten.

Itselleni kaulakoruista on tullut arjen luksusta. Koruja ei ole tullut käytettyä, koska talouden taaperoikäinen pikkumarakatti roikkuu niissä silmät kiiluen ja kaksin käsin, ja korujen varjeleminen käy työstä sinällään. Kaikenlaisista killukkeista on tullut vähän sellaisia noehkäsittenparinvuodenpäästä-koruja.  Turkoosikivinen Fatiman käsi on äidin tuoma tuliainen jostain etelän maalta, veikkaisin Turkista. Tykkään siitä kuin hullu porosta.

“Joku” oli joskus vuosia sitten siivonnut ko. korun erääseen harvoin käytettyyn ompelurasiaan, ja se samainen “joku” löysi sen sieltä aivan tuhannen solmussa muutama päivä sitten. Saattaa olla, että ompelurasian ääressä päästettiin muutama aikuismaisen hillitty hihkaisu. Uskonnollisena symbolina tämän merkitys on itselleni olematon, mutta kaunis se on koruna silti. Todella harvoin käytettyä luksusta, etten sanoisi.

Tykkään
7

Rumatyhmäpäivä

Published on 04/22/2011 in camera obscura and päivän pukineet. 3 Comments

Rumatyhmäpäivä on käsiteklassikko. Silloin hiukset eivät tottele, naama on lainassa muulilta ja silmälasit näyttävät kekkoselta silleen pahalla tavalla. Varmaan auttaisi jos hymyilisi, ellei rumatyhmäpäivänä näyttäisi hymyillessäänkin aivan känniseltä hyeenalta tai verenhimoiselta klovnilta. Päivän henkeen kuuluu myös hameen helman alle kurkkiva ilkimyskamera.

Rumatyhmäpäivän paradoksi piilee siinä, että silloin haluaisi kernaasti sulautua seinään ja kehon kieli on sen mukaista. Nurkassa nyhjöttävä velton spagetin lähisukulainen saattaisi näyttää vähemmän rumatyhmältä, jos se ei yrittäisi niin kovin intensiivisesti maastoutua sisustuksen sekaan. Tämä nimenomainen päivä oli muuten se sama, jolloin mieli tuntui samalta kuin miltä murjottavan kissan naama näytti.

Ihmismieli on kuitenkin siitä hassu, että se haluaa kompensoida yleistä tyhmyysfiilistä jotenkin. Itse kompensoin hampaitaan ulvovan ja ihan kaikesta kärttyilevän ipanan koettelevuutta vetämällä ylle skarpit vaatteet. Elätän toivoa, että kanssakauppailijat ihastelivat niitä muulinaamani sijaan. Oi muuten autuutta, juuri tällä hetkellä on otollisimmat sukkahousukelit! Kesällä niihin tukehtuu, joten nyt on otettava riemu irti.

Tuo Carin Westerin  ihmispersemekko (hahahaa, anteeksi  XD) on mahtavuutta. Printti on mahtavan epäselko ja toisaalta kovin Da Vinci. Kuvat väittävät mekkoa kovin lyhyeksi, mutta syypää on takamuksen tasolle asetettu kamera. Oikeasti helman mitta on aivan kelpo ja epäirstas tällaisen kohta pyöreitä kolmosia täyttävän tädinkin käytettäväksi. (Blogimaailman reliikki täällä hei. Pitäis varmaan perustaa joku geriatriadays-portaali meille fyysisesti epäteineille.)

Täytyy muuten rakastaa tuon laajakulman vääristävyyttä. Milloin kuvissa on kunnon conehead, milloin jättivarpainen hessuhopo. Tai kuten tässä seuraavassa, ihmeellinen ladonovilantioinen jättiläisnainen. Älkää uskoko kuvia, ne ovat valetta.

Tykkään
15