Puu ja putki

Niin, kuten tuli jo vihjailtuakin, mulla on taas putki päällä. Öhö öhö öö. Postipoika toi tommosen superlaajiksen a.k.a isonenäputken kameraan joitain päiviä sitten, ja se on sittemmin ollut tehokäytössä. Kohtuullisen vinkeä tapaus, tällainen sitkeä aukkomoodikuvaajakin joutui pakon edessä opettelemaan manuaalilla kuvaamista. Vinkeä siksi, koska aukko säädetään objektiivista, tarkennus on manuaali (mii not laiki) ja aika rullataan kamerasta. Mä oon täällä ihan että whoa, man, liikaa liikkuvia osia, brainfry.

Kissoilla on onneksi ollut viime aikoina kivaa, joten niistä sai otettua hieman muunkinlaisia kuvia kuin niitä perinteisiä Luumu-silmät-puolitangossa-nuokkuotoksia. Kivuuden ytimessä on uusi kiipeilypuu, jonka Mies tekaisi purkuhirrestä ja jättiköydestä. Pieni on kaunista ei kuulu Miehen sanavarastoon, kuten ehkä huomaatte. Nyt ymmärrän, miksi meille ei koskaan saanut ostaa semmoista kivaa nirunarulla ja leoparditeddyllä päällystettyä lemmikkikaupan puuta :D.

Puun testailua luvassa. Osa kuvista uudella putkella. En osannut karsia, kärsikää ;D

“Siis pistät vaan huulet näin ja sanot sen: fffffak.”

… eikä Luumulla ollut aavistustakaan, että taivas oli juuri putoamassa hänen niskaansa.

My tree, my mess, my business.

“Eiii, älä tuu niin… lähelle.”

“Kala? Missä? Missä kala? Kala? Kala!”

“Groaaaaaargh!”

Meanwhile in Lazytown…

“Ettäs tiiätte.”

Tykkään
26
Comments
  • obladioblada 03/29/2011 at 09:57

    oon niin tyytyväinen ku löysin sun blogin hellittämään mun kissakaipuuta. meidän vauva kotiutuu vasta kuukauden päästää niin voin katella näitä kuvia ja haaveilla! :)

    • Midinetti 03/29/2011 at 22:17

      Ooo, onnea vauvasta ♥. Pieninä on kissitkin söpöimmillään, mutta kyllä ne aina välillä vanhempanakin innostuu meuhkaamaan. Syynä voi olla vaikkapa uusi kiipeilypuu ;)

  • Heidi 03/29/2011 at 11:40

    Toi kiipeilypuu on tosi hieno! Aika krouvin oloinen, mutta juuri siks todella hyvä. Sitä paitsi voisin kuvitella että kaikki kissat tykkäis paljon enemmän tollasesta tukevasta systeemista, kuin niistä kaupan rimpuloista. Mä luovuin kissojen kiipeilytelineestä, koska se haisi jotenkin pahalla ja vei muutenkin pienissä tiloissa liikaa tilaa. Nyt muijat terppaa kynnet mattoon tai sohvankulmaan… Oon antanut asian tapahtua, koska matto kyllä kestää pientä rapsuttelua ja sohva on niin elähtänyt muutenki (ja pidän siinä joka tapauksessa peitettä päällä.

    • Midinetti 03/29/2011 at 22:21

      Krouvi se on, todellakin :D. Ei mikään pikkusievä. Meidän kaikki puut on olleet omatekosia, mutta silti ne köydet on kuluneet puhki vaikka ovatkin olleet paksua materiaalia. Veikkaan ettei ne kaupan puut olis noiden tehoraapijoiden kyytiä kestäneet montaakaan vuotta. Meillä kynsitään kans mattoja, vaikka yritän kieltää… :P

  • Bemary 03/29/2011 at 13:00

    Vitsi että tommonen kiipeilysysteemi on päheä! Ei mikään perinteinen rimpula, joka kaatuu, jos vähänkään plösömpi (ei vaan siis isoluisempi) katti siitä ponkasee. Meille vastaava ei varmaan vaan kävis, ku koira pitäis sitä jalannostopaikkana, eh.

    • Midinetti 03/30/2011 at 08:32

      Joo, on luumunkestävä puu :D. Kaikki aiemmat on natissu liitoksistaan ku madame on niitä työstäny… Mutta ei ehkä tosiaan koiraperheen valinta, ellei tykkää viehkosta ureanlemusta olohuoneessa ;D

  • Peppi 03/29/2011 at 13:10

    Minkäs merkkinen tuo karvaisempi kaveruksista on? Aivan hurmaavan ihana kisuli :) Kyselen, koska vanhemmilta löytyy aika paljonkin samaa olemusta omaava kissaherra, jonka rotu on mysteeri ja heräsi epäilys, että kyseinen kisuli voisi olla ainakin osaksi samaa rotua kuin teidän peto :)

    • Midinetti 03/30/2011 at 08:41

      Karvaisempi Kaveri (jonka nimi siis on Kaveri :D) on rodultaan ihan tavallinen pitkäkarvanen kotikissa, löytöeläinkodista hankittu. Sitähän sanotaan, että kissa on roduton niin kauan kuin sillä ei ole papereita, mutta jos ei halua hässiä pilkkua niin voihan tuossa nähdä aika monienkin pitkäkarvakissojen piirteitä. Kaverissa on vaan se, että se on tositosi kevyt ja pieni, mikä ei oikein sovi esim. norskin kuvaukseen. Mä en ole päässyt johtopäätökseen siitä, mitä rotua tuossa vois olla jos siinä jotain rotua ois, joten oon pitäny sitä ihan kotoisena maatiaisena vaan :). Turkkilainen angora tai vankissa saattais liipata ulkonäöllisesti läheltä.

  • Mrs.Marple 03/29/2011 at 13:24

    Kyl sun miehes on täs tapaukses ihan oikeessa, tuo on hieno! Ja todennäköisesti kestävämpi kuin kaupasta hankittu.

    Nyt sitten pistät sen askartelemaan teille muitakin kalusteita? :D

    • Midinetti 03/30/2011 at 08:45

      Joo, on se varmaan oikeassa :). Ja mieshän on jo ansioitunu tossa kalusteiden tekemisessä, meidän tv-taso ja olohuoneen pöytä on ehtaa Mies-disainia. Ja ruokahuoneen pöytä (hirsistä) on in the making. Eivät ole järin hentoisia nekään olemukseltaan ;)

  • Katarimaria 03/30/2011 at 09:08

    Vitsit kun meidän kissatkin rakastais tollaista kiipeilypuuta. Raasuilla on vaan sellainen teddyrimpula ja siitäkin ylin taso ollut hajalla jo vuoden. Nikkaroisin mielelläni niille itse uuden, korkean puun, mutta a) ei ole mitään mistä repiä ilmaisia puupalikoita, b) ei ole sahaa yms. c) vuokraisäntä tuskin ilahtuisi kovin kiinteästä rakennelmasta. Mutta ehkä jonain päivänä. Sitten kymmenen vuoden päästä kun katit on jo niin vanhoja ja raihnaisia ettei ne edes pääse kiipeämään :D

    • Midinetti 04/02/2011 at 22:12

      Meinasin alkaa ehdottelemaan mittaan sahattua puuta puukaupasta, mutta maksaahan se ja kiinnitysjäljetkin varmasti jää. Ei ehkä vuokrakämpän juttuja tämä :(. Hassusti muuten on tuo kymmentä lähentelevä vanhuskin innostunut rytyämään uudessa puussa, vaikkei ylätasolle pääsekään. Luumun koordinaatiokyky ja tasapaino on kiipeilyn suhteen merkittävästi huonontunut toissavuotisen oletetun aivoverenvuodon vuoksi, joten mä olen asiasta tosi mielissäni. Eli ei pidä vanhusta karvoihin katsoman :)

  • C 03/31/2011 at 17:28

    Allekirjoitan viimeisen kuvan sanoman täydellisesti. ^_^

    Ihania kuvia (ja vielä ihanampia kissoja) ja todella hieno kiipeilypuu! Meillä kotona on vaan sellainen kaupasta ostettu, jo kohta hajoamispisteessä oleva… Olisi aika hienoa saada tuollainen parempi, jos vanhemmille tulee tässä piakkoin pikkukissa (mummon adoptoima kissa (nimeltään Kissa, valkoinen söpöläinen joka kuului jollekin toiselle perheelle naapurustossa mutta joka sitten vähitellen adoptoi mummon kodin omakseen) kun sai pennut tässä pari viikkoa sitten ja yksi niistä tulee sitten meille) isomman kissan kaveriksi. Ehkä voisin näyttää näitä kuvia isälle ja vihjata, että eiköhän sellainen onnistu jos aikoinaan hirsipöytäkin onnistui. ;)

    Itse olen kylläkin tällä hetkellä vaihdossa Korfun saarella, eli ikävä on omaa kissaa. Onneksi täältäkin kuitenkin löytyy muutamia kissoja joita rapsutella. :)

    • Midinetti 04/02/2011 at 22:18

      Hihi, iso fanitus Kissa-nimiselle kissalle :D. Jos hirsipöytäkin on kokoon saatu, niin tommonen pylväshän tekeytyy vasemmalla kädellä kahvia juoden, paksua köyttä vaan Motonetista ja hep!

      Ja arvaas oonko nyt ihan himpun kateellinen Korfusta… ulkona tuulee vaakasuoraan ja maa on peilijään peitossa… äyh.

  • haikea 04/05/2011 at 17:31

    Kissa vieköön miten upea! Kelpuuttaisin meillekin tuommosen puun, tuskin karvatassukaan pistäisi pahakseen, vaan vielä en oo saanu suostuteltua isäntää urakkaan. Mitenkä tuon ootta laittaneet kiinni, jos saa udella? :)

    • Midinetti 04/05/2011 at 21:57

      Kiitti :D! Yläpäästä puu on kiinni pitkillä ruuveilla, alaosasta Sikaflexillä (eli jytkyllä liimalla, jonka sai hyvin pursotettua tuolta hirren halkeamasta). Ja tärkeää tietenkin on se, että puu on just oikean mittainen.

  • Post a comment

    Threaded commenting powered by interconnect/it code.