Monthly Archive for March, 2011

Page 2 of 3

Jotain lainattua

Joskus suuret muotisuunnittelijatkin lainaavat ja inspiroituvat. Välillä vahingossa ja epäsuorasti, välillä tahallaan. Motiivit eivät oikeastaan ole kiinnostavia, vaan viitteet ja tulkinnat. Eleetön lainaaminen sisältää salaisen viestin, jonka vain asiaan perehtyneet osaavat tulkita. Siitä tulee mukava, salaseuramainen tunne. Harrastuneisuus alalla kuin alalla kannattaa.

Minna Parikan Gala-kenkä ja dada-taiteilija Man Rayn Observatory Time, the Lovers-maalaus. Sattumaa? Epäilen. Man Ray kaveerasi mm. Salvador Dalin kanssa, jonka vaimon nimi sattui – kuinka ollakaan – olemaan Gala. Allekirjoittanutkin on luovassa nuoruudessaan tuherrellut huulista oman tauluversionsa, koska rakastui palavasti ajatukseen pilvissä leijuvista huulista. Yläfemma Parikalle.

Junnumpana fanitin kympillä myös Ninja Sarasaloa, jonka Gaultier-kuvat koristivat kollaasimuodostelmassa opiskelijakämppäni seinää. Gaultierkin on Man Raynsa opiskellut, vai mitä luulette? Lainaaminen ei sinänsä yllätä, sillä Ray ansioitui aikanaan mm. muotikuvaajana.

Ninja vs. Noire et Blanche:

Kas tätä tänään, sarjassamme turhaa knoppitietoa esteetikoille :D.

Kuvat: Fashionmodel directory, huuto.net, Man Ray Trust, Minna Parikka Shop

Tykkään
5

Pitsiä, kukkaa, ihanaa!

En ole koko kolmivuotisen bloggailu-uran aikana esitellyt täällä kertaakaan blogin kautta ilmaiseksi saatuja tavaroita. Siihen on syynsä. Ihan ensi alkuun se postilaatikosta tunkeva materia nimittäin hämmensi. Fiilis oli vähän sellainen, että näistä olisi nyt varmaan pakko kirjoittaa jotain, jos meinaa saada lisää ilmaista tavaraa. Yritin kerran, mutta päädyin tuhoamaan koko tekstin. Homma tuntui jotenkin tosi halvalta. Päätin silloin, että en kirjoita koskaan mistään “ihan kivasta”, vaan asioista joista oikeasti pidän ja ja joita pidän arvokkaina. Ystävät kalliit, tuo ihmeen päivä on koittanut :D. Postilaatikossa odotti ihana yllätys noin kuukausi sitten (tästä piti kirjoittaa jo aikaa sitten, mutta lapsiperheessä aika harppoo niin, ettei sitä tajua), ja olen odotellut sopivaa ajankohtaa kuvien ottamiselle ja tekstin näpyttämiselle.

Second Chancen Maija ja Mirkka muistivat minua ihanalla pussukalla, jonka kuosit ja muodot iskevät suoraan hermoon. Olette varmasti huomanneet, että täällä on viime aikoina vilissyt ainakin sisustusjutuissa paljon mummotyynyjä ja pitsiliinoja. Mikään ei siis voisi olla osuvampaa kuin lähettää mummojuttuihin hurahtaneelle pitsiliinalla ja kukkavuorella koristeltu meikkipussukka :D! Ja petroolin sävykin on aivan täydellinen, ei yhtään sellainen perinteinen ketjuliikkeiden suosima tunkkaisenvihervä.

Osuvaksi homman tekee myös se, että kylppärin pöytää koristava (lue: rumentava) meikkikori saa tämän myötä lentävän lähdön, ja pakkaan rakkaat mineraalimeikkini nyt arvoiseensa säilytyspaikkaan. Kori on aivan äärimmäisen huono meikkien säilytyspaikka, koska sinne tulee heiteltyä kaikkea muutakin roskaa ihan vain siksi, koska se on niin helppoa.

Puuteriset mineraalimeikitkään eivät tykkää korisäilytyksestä, vaan valuvat ulos rasiastaan ja pölisevät sitten avattaessa ikävästi. Mistä tulikin mieleeni, että kehun teille muutamaa uutta mineraalituotetta taas maasta taivaisiin heti, kun eräs remonttipoliittinen wc-operaatio on saatu kuvauskelpoiseen päätökseen.

Jos aiemmista merkinnöistä muistatte, on Second Chancen tuotteet tehty tehtaiden ylijäämämateriaaleista. Tivasin tietenkin heti uteliaana myös pitsiliinan alkuperää, ja sain ilokseni kuulla, että liina on kaivettu hyötykäyttöön Mirkan äidin varastoista. Aivan äärimmäisen hauskaa, että tuotteen osasilla on noinkin persoonallisia lähtökohtia. Pussukka on siis tavallaan uusiokäytetty ja tavallaan uusi. Kiitos tytöt, tykkään tästä ihan valtavasti! Tykkään valtavasti myös näistä kuvista, mikäli se ei jo käynyt selväksi :D.

Tästä siis opiksi niille, jotka halajavat tuotteilleen bloginäkyvyyttä ja mainostilaa. Innovatiivista, kaunista ja huolella suunniteltua tavaraa esittelee oikein mielellään. Pussukoita ja muuta Second Chance-tavaraa saa muuten tulevaisuudessa ostaa elokuussa aukeavasta nettikaupasta!

Pussukka: www.secondchance.fi

Tykkään
9

Sniik piik

Kissoilla ja ihmisillä on uusia leluja. Joulupukki tuli aikaisin tänä vuonna.

Tykkään
13

Mutta kumpi tuli ensin?

Hmm, kevät keikkuen kinkkaa, mutta elo on siitä huolimatta ollut viime aikoina hivenen raskasta. Mies kotoilee isäkuukauttaan ja kickstarttaa remonttia tauon jälkeen, itse haaveilen sisustuksellisista asioista ja ompeluajasta. Lapsi tekee omaa työtään ja valvottaa öisin hammastehtaan ylösajon vuoksi. Toissayönä heräsin noin n kertaa surkeaan “amma, amma”-huutoon. (Amma = hammas.) Väsyilystä huolimatta jaksan innostua odottamattomista asioista, kuten pitsiliinoista ja pääsiäisestä.

(Oikeasti, en tiedä mikä mua vaivaa. Ostin viime markettikierroksella kukkopillin. Siis kukkopillin. Kohta varmasti ilmottaudun tanhukurssille tai otan permanentin. Tai jtn.)

Olen todennäköisesti vetänyt liikaa joditabletteja tai sitonut foliohatun liian tiukalle (eläköön ajankohtaiset ja ontuvat vitsit), mutta nämä Pentikin munakulhot tuntuvat tällä hetkellä jotenkin niin kovin vetoavilta. Siis kana, jonka sisään saa munia. Aww. Kuinka kierolla tavalla lutusta.  Ja vieläpä poRsliinimuneja! Aww.

(Aww. Siis nyt hei oikeesti, say aww one more goddamn time…)

Kuvat: Pentik

Jos nyt jollain voin perustella oudon pääsiäiskrääsähimoni niin sillä, että en voi sietää niitä perinteisiä vinkuravänkyröitä hullupään näköisiä piipunrassitipuja, joilla silmät sojottavat joka ilmansuuntaan ja jotka kestävät tasan yhden vuoden edes kohtuullisen semijärkevän näköisinä. Koska on hyvin todennäköistä, että taloudessamme tullaan jatkossa viettämään pääsiäistä muillakin tavoilla kuin vain ruuvamalla ovikello irti, on ehkä aivan perusteltua tehdä joitain aikaa kestäviä hankintoja. Suklaamunat not being part of it.

Ensi kaupunkikierroksella kaappaan siis todennäköisesti Pentikiltä kainalooni sekä kanan, että sen munat. Kukkopilli ja mummoliinat onkin jo omasta takaa. Tarvitaan enää rai-rai-ruohoa lokerovatiin ja pajunkisuja maljakkoon. Höyhenkoristeet aiheuttavat vilunväreitä, joten ne jätän muille. Ai miksikö? No höyhenet on hei niinQ kanan tukkaa. Hyi.

Tykkään
7

Luumu-tädin harrikka

Luumu on kova mimmi. Siinä missä muut kissat kulkevat tassunelivedolla, kulkee MC-Plummon Plasto-Davidsonilla. Kuten kaikki tietävät, pitää ajopeli katsastaa ennen käyttöönottoa:

*renkaiden potkintaa*

Tää *kihnutikihnuti* on nyt *kihnutikihnuti* virallisesti mun.

Mutta kuinkas tätä nyt ajettiinkaan? Ei fan, eihän mulla oo peukkuja eikä sormet muutenkaan yllä sarvien ympäri. Sitäpaitsi musta tuntuu, että joku on unohtanu laittaa tähän moottorin. Hei, jossain haisee ruoka.

***

(Me ollaan kisujen ja ihmisten kanssa täällä vähän niinkuin talvilomatunnelmissa, joten postaustahti pysynee repaleisena vielä hetken. Tälleen niinku baitevei, ja silleen niinku :D)

Tykkään
15