Monthly Archive for March, 2011

Tuikut telkkarit

Tää osti uudet telkkarit. Ainaki kakstuumaset. Ja käänsi takkinsa paksujen, mustien muovikehysten suhteen. Ja luopui laser-leikkaushaaveista taas toistaiseksi. Kuluttamista ja periaatteista luopumista, siinähän onkin jo paljon yhdelle keskiviikolle.

Vannoin joskus, että en koskaan osta muovikehyksiä. Koska ne hiostaa, koska ne on paksut mökkelöt. Koska ne ei ikinä istu mun nenälle vaan valuu ja on kamalat. Koska ja niin kerta, siinä ne nyt on. Ketä tästä nyt syyttäisi? Kaupungin ainoaa prillikauppaa jossa haluttiin palvella, kuun asentoa vai vaikutteille altistumista? Sen mä ainakin tiedän, että kukaan ei enää kaupungilla tunnista mua. Todelliset Clark Kent-lasit.

Myyjän sanoja lainatakseni mut on nyt päivitetty. Ehkä se oli vain kohtelias tapa sanoa, että vanhat rillis oli niin jestydei. Ja niinhän ne olivatkin. Ehkä mä olin alitajuntaisesti jo tekemässä mikkoalataloja, hyvä että joku pysäytti kierteen.

Tärkeintä lienee, että päivityksen uhri tykkää. Paljon. Nämä lasit eivät ole enää se välttämätön paha, joka jätetään kotiin kun halutaan olla edustava. Nämä lasit ovat asuste. Nämä päässä ollaan melkein edustavampia kuin ilman.

No ei nyt sentään, mutta läheltä liippaa.

Kyllä vain rakkaat murmelit, siellä takana todellakin on pallomeri. Meillä joka päivä on yhtä tivolia.

Tykkään
9

Liisa ja kaninkolo

Hypätäkö vai ei?

Tykkään
13

Puu ja putki

Niin, kuten tuli jo vihjailtuakin, mulla on taas putki päällä. Öhö öhö öö. Postipoika toi tommosen superlaajiksen a.k.a isonenäputken kameraan joitain päiviä sitten, ja se on sittemmin ollut tehokäytössä. Kohtuullisen vinkeä tapaus, tällainen sitkeä aukkomoodikuvaajakin joutui pakon edessä opettelemaan manuaalilla kuvaamista. Vinkeä siksi, koska aukko säädetään objektiivista, tarkennus on manuaali (mii not laiki) ja aika rullataan kamerasta. Mä oon täällä ihan että whoa, man, liikaa liikkuvia osia, brainfry.

Kissoilla on onneksi ollut viime aikoina kivaa, joten niistä sai otettua hieman muunkinlaisia kuvia kuin niitä perinteisiä Luumu-silmät-puolitangossa-nuokkuotoksia. Kivuuden ytimessä on uusi kiipeilypuu, jonka Mies tekaisi purkuhirrestä ja jättiköydestä. Pieni on kaunista ei kuulu Miehen sanavarastoon, kuten ehkä huomaatte. Nyt ymmärrän, miksi meille ei koskaan saanut ostaa semmoista kivaa nirunarulla ja leoparditeddyllä päällystettyä lemmikkikaupan puuta :D.

Puun testailua luvassa. Osa kuvista uudella putkella. En osannut karsia, kärsikää ;D

“Siis pistät vaan huulet näin ja sanot sen: fffffak.”

… eikä Luumulla ollut aavistustakaan, että taivas oli juuri putoamassa hänen niskaansa.

My tree, my mess, my business.

“Eiii, älä tuu niin… lähelle.”

“Kala? Missä? Missä kala? Kala? Kala!”

“Groaaaaaargh!”

Meanwhile in Lazytown…

“Ettäs tiiätte.”

Tykkään
26

Narisevia kukkia

Ostin kotiin palan kevättä ja löin sen taivaansiniseen maljakkoon, joka puolestaan päätyi pöydälle ruohonvihreän liinan päälle. Katse hakeutuu päivän mittaan tuon tuostakin tähän keittiön elävään väripilkkuun, ja nyt tuntuu jollain itsepetoksellisella tavalla jo melkein keväältä. Kevääseen kuuluu ilmeisesti myös kotipihaan (tahallaan?) eksyvät hiihtelijäpapparaiset, joita varten alan pian kerätä omaa biojäteämpäriä. Joskohan perunankuorien kaivaminen korvakäytävästä muistuttaisi vähän niiden jokamiesoikeuksien rajoja mieleen, mur. Vaihtoehtoisesti vien keittiön ikkunan alle tuoleja ja alan veloittaa katselemisesta.

Päivän suurena saavutuksena voidaan pitää yli vuoden vintillä pyörineiden vaatteiden roudaamista kirpputorille – vihdoinkin. Olen kuulevinani kirppiksen suunnalta jatkuvaa hentoista kassakoneen kilkettä, ja sen siivittämänä katselen moposaapaskauppoja vähän sillä silmällä. Toivottavasti pettymys ei ole suurensuuri jos pöytä ei tyhjenekään. Hinnoista ei voi ainakaan olla kiinni. Pöydälle päätyi mm. perseenväriset tekonahkahousut (1€), joita olen säilönyt häpeällisen salaisuuden tavoin kaapissani jo pitkän pitkän aikaa kenellekään hiiskumatta. Lupaan syödä ison suklaalevyn, jos joku hullu ne ostaa. Ja jos ei, niin saatte kuvia.

Not.

Tykkään
10

Reippaana

Tykkään
8

Jotain lainattua

Joskus suuret muotisuunnittelijatkin lainaavat ja inspiroituvat. Välillä vahingossa ja epäsuorasti, välillä tahallaan. Motiivit eivät oikeastaan ole kiinnostavia, vaan viitteet ja tulkinnat. Eleetön lainaaminen sisältää salaisen viestin, jonka vain asiaan perehtyneet osaavat tulkita. Siitä tulee mukava, salaseuramainen tunne. Harrastuneisuus alalla kuin alalla kannattaa.

Minna Parikan Gala-kenkä ja dada-taiteilija Man Rayn Observatory Time, the Lovers-maalaus. Sattumaa? Epäilen. Man Ray kaveerasi mm. Salvador Dalin kanssa, jonka vaimon nimi sattui – kuinka ollakaan – olemaan Gala. Allekirjoittanutkin on luovassa nuoruudessaan tuherrellut huulista oman tauluversionsa, koska rakastui palavasti ajatukseen pilvissä leijuvista huulista. Yläfemma Parikalle.

Junnumpana fanitin kympillä myös Ninja Sarasaloa, jonka Gaultier-kuvat koristivat kollaasimuodostelmassa opiskelijakämppäni seinää. Gaultierkin on Man Raynsa opiskellut, vai mitä luulette? Lainaaminen ei sinänsä yllätä, sillä Ray ansioitui aikanaan mm. muotikuvaajana.

Ninja vs. Noire et Blanche:

Kas tätä tänään, sarjassamme turhaa knoppitietoa esteetikoille :D.

Kuvat: Fashionmodel directory, huuto.net, Man Ray Trust, Minna Parikka Shop

Tykkään
6

Pitsiä, kukkaa, ihanaa!

En ole koko kolmivuotisen bloggailu-uran aikana esitellyt täällä kertaakaan blogin kautta ilmaiseksi saatuja tavaroita. Siihen on syynsä. Ihan ensi alkuun se postilaatikosta tunkeva materia nimittäin hämmensi. Fiilis oli vähän sellainen, että näistä olisi nyt varmaan pakko kirjoittaa jotain, jos meinaa saada lisää ilmaista tavaraa. Yritin kerran, mutta päädyin tuhoamaan koko tekstin. Homma tuntui jotenkin tosi halvalta. Päätin silloin, että en kirjoita koskaan mistään “ihan kivasta”, vaan asioista joista oikeasti pidän ja ja joita pidän arvokkaina. Ystävät kalliit, tuo ihmeen päivä on koittanut :D. Postilaatikossa odotti ihana yllätys noin kuukausi sitten (tästä piti kirjoittaa jo aikaa sitten, mutta lapsiperheessä aika harppoo niin, ettei sitä tajua), ja olen odotellut sopivaa ajankohtaa kuvien ottamiselle ja tekstin näpyttämiselle.

Second Chancen Maija ja Mirkka muistivat minua ihanalla pussukalla, jonka kuosit ja muodot iskevät suoraan hermoon. Olette varmasti huomanneet, että täällä on viime aikoina vilissyt ainakin sisustusjutuissa paljon mummotyynyjä ja pitsiliinoja. Mikään ei siis voisi olla osuvampaa kuin lähettää mummojuttuihin hurahtaneelle pitsiliinalla ja kukkavuorella koristeltu meikkipussukka :D! Ja petroolin sävykin on aivan täydellinen, ei yhtään sellainen perinteinen ketjuliikkeiden suosima tunkkaisenvihervä.

Osuvaksi homman tekee myös se, että kylppärin pöytää koristava (lue: rumentava) meikkikori saa tämän myötä lentävän lähdön, ja pakkaan rakkaat mineraalimeikkini nyt arvoiseensa säilytyspaikkaan. Kori on aivan äärimmäisen huono meikkien säilytyspaikka, koska sinne tulee heiteltyä kaikkea muutakin roskaa ihan vain siksi, koska se on niin helppoa.

Puuteriset mineraalimeikitkään eivät tykkää korisäilytyksestä, vaan valuvat ulos rasiastaan ja pölisevät sitten avattaessa ikävästi. Mistä tulikin mieleeni, että kehun teille muutamaa uutta mineraalituotetta taas maasta taivaisiin heti, kun eräs remonttipoliittinen wc-operaatio on saatu kuvauskelpoiseen päätökseen.

Jos aiemmista merkinnöistä muistatte, on Second Chancen tuotteet tehty tehtaiden ylijäämämateriaaleista. Tivasin tietenkin heti uteliaana myös pitsiliinan alkuperää, ja sain ilokseni kuulla, että liina on kaivettu hyötykäyttöön Mirkan äidin varastoista. Aivan äärimmäisen hauskaa, että tuotteen osasilla on noinkin persoonallisia lähtökohtia. Pussukka on siis tavallaan uusiokäytetty ja tavallaan uusi. Kiitos tytöt, tykkään tästä ihan valtavasti! Tykkään valtavasti myös näistä kuvista, mikäli se ei jo käynyt selväksi :D.

Tästä siis opiksi niille, jotka halajavat tuotteilleen bloginäkyvyyttä ja mainostilaa. Innovatiivista, kaunista ja huolella suunniteltua tavaraa esittelee oikein mielellään. Pussukoita ja muuta Second Chance-tavaraa saa muuten tulevaisuudessa ostaa elokuussa aukeavasta nettikaupasta!

Pussukka: www.secondchance.fi

Tykkään
10