From February 2011

Epätervehdys

Ostin tässä hiljan Vero Modasta hameen, joka yllä koen näyttäväni mainoskatalogitytöltä. Tai ehkä paremminkin jonkin tervehenkisen tyttökirjan siveältä päähenkilöltä. Jalkaan vain matalakantaiset, järkevät nauhakengät ja kainaloon nauhalla sidottu kirjakasa. Ja käteen omena. Ei unohdeta omenaa.

Tarvitseeko edes sanoa, etten harrasta juuri mitään tervehenkistä? Järkevistä kengistä puhumattakaan. Omena päivässä ehkä pitää lääkärin loitolla, mutta vain jos sitä käyttää heittoaseena.

Pitkän mustaharmaan kauden jälkeen punavalkoraidallinen paita ja sininen hame tuntuu suorastaan silmiä särkevältä yhdistelmältä. Alati lisääntyvä valo kuitenkin vaatii väriä. Ja sinivalkopunainen nyt sattuu olemaan yksi hienoimmista yhdistelmistä mitä on. Olen nitissyt aiemmin vaatemakuni jakomielisyydestä. Se on muun muassa sitä, että rakastaa monokromaattisuutta aivan yhtä palavasti kuin perusvärejä. Samaten kuin avantgardistista siluettia ja sitä tavallisen normaalia.

Yhdessä elämänvaiheessa käytin lähes poikkeuksetta aina hametta. Hame ja pitkävartiset nahkasaappaat. Satoi, paistoi tai tuiskusi. Metsässä tai kaupungissa, aina hame. Välillä olin aistivinani ihmisten kommenteista jopa pieniä piikkejä jatkuvaa yksilahkeisuutta kohtaan, mutta kuittasin ne mielikuvituksen tuotteiksi. Mitä kummallista hameissa nyt on?

Mikään vaatekappale maailmassa ei ole niin mukava kuin hame. Hyvien sukkahousujen kanssa olo on kuin mukavimmassa löhöasussa. On suorastaan ihme, että miehet eivät ole omineet hametta omaan käyttöönsä. Oikeasti. Hame rulaa.

Ajatukset hameen epäkäytännöllisyydestä ja ylipukeutumisen vaaroista ovat ihan täyttä potaskaa. Hame päällä voi vallan mainosti pyöräillä, juosta bussia kiinni ja rämpiä metsässä. Ei mitään ongelmaa. Talvella hame on aivan yhtä lämmin kuin housut, jos osaa valita sukkahousunsa oikein. Kyse on enemmän asenteesta.

Olen ajautunut viime vuosina pillifarkkuleiriin niin tiukasti, että hameet ovat jääneet oudosti vähän taka-alalle. Jostain syystä myös kauppojen hametarjonta on hillinnyt niiden käyttöintoa. Rekeillä roikkuu tylsyyttä toisen perään. Tämän näennäisen tyttökirjallis-asiallisen ja rymytessäkin rypyttömän vekkihameen (sekä armaan Gregoryn) ansiosta kuitenkin muistin taas, miten hauskaa ja mukavaa on olla lahkeeton.

Siitäkin huolimatta, että näyttää epäilyttävän tervehenkiselle kullanmurulle. Jääpähän yllätysmomentti.

Tykkään
10

Itäistä valoa

Huomasin kietoneeni liuhukeneuleen tänään varsin avantgardistisesti kaulaani. Yritin dokumentoida, mutta kuvista tuli huttua. Siitä se ajatus sitten lähti.

Tykkään
9

Boheemi rapsodia

En ole koskaan oikein ymmärtänyt sisustuslehtien tai -blogien päälle. Tykkään kyllä lukea niitä, ei siinä mitään, mutta kaikenlainen samaistuminen esiteltäviin kohteisiin on jäänyt uupumaan. Olen otaksunut, että olen vain niin kertakaikkisen mauton ja tyylitön sisustaja, että kukaan ei osaa koota minua inspiroivia sisustuksia. En pane yhtään pahakseni vaikka näin olisikin, varsinkin jos tyylittömyyden voi kuitata sanalla boheemi.

Nykymuodin mukainen valkoinen maalaisromantiikka on karuimmillaan ihan jees, mutta normaalissa hörhelövolyymissaan iso yök. Minimalismista tykkään kyllä, mutta en liian. Retroilukin on liiallisuuksiin mennessään tylsää. Olen sisustajana samanlainen mahdottomuus kuin pukeutujanakin: tykkään vähän ja kaikesta.

Suurin syy siihen, miksi muiden kokoamat sisustukset eivät napeksi, on kerroksellisuuden puute. Haluan, että kodissa näkyy elämisen kerroksia. Eri ikäisiä tavaroita, eri tyylisiä tavaroita. Liika homogeenisuus haukotuttaa. Näen kodin paikkana, johon ei ole hankittu tavaroita, vaan ne ovat kerääntyneet sinne.Tämä tuntuu olevan kaikkien sisustusjulkaisujen ongelmana.

Ja mitä eniten kaipaan, on väri. Kaipaan räiskyvän värisiä seiniä ja seinäkoristeita.

Netin ihmemaata kuokkiessani tajusin, että sisustuskuvien ei tarvitse olla yksi yhteen oman maun kanssa. Niistä voi poimia omat suosikkiasiansa ja nauttia lopuista nätin kuvan  muodossa. En haluaisi asua pyörien päällä kulkevassa kotterossa tai muovihelmillä kuorrutetussa kitsch-helvetissä, mutta voin nauttia niistä otetuista kuvista. Ja haaveilla loputtomista pinoista isoäidinneliötyynyjä ja muita asioita.

(Mörökölli periköön ihmiset, jotka skannaavat kuvia nettiin kärpäsenkakan kokoisina.)

Kuvat täältä, täältä, täältä,ja täältä.

Tykkään
6