Monthly Archive for January, 2011

Valittuja paloja All Saintsilta

Published on 01/31/2011 in vaatteet. 0 Comments

All Saintsin tulevan kevät-/kesäkauden lookbook pitää sisällään paljon sellaista, mitä kelpuuttaisin ilomielin yli äyräiden pursuavaan vaatekaappiini. Onneksi katsominen ei maksa mitään, vaikka itseni tuntien liika katsominenkin saattaa joskus johtaa pakkomielteeseen. Tästä syystä katselen tuota toiseksi ylimmäistä kuvaa vähän vähemmän kuin muita. Tai siis yritän. *hakee silmälappuja*

Upeasti leikattua nahkamekkoa tyydyn ihailemaan kaukaa, sillä en keksi moiselle käyttöä. Jos olisin kokkareilla ravaava bilehile haalisin moisen itselleni aivan välittömästi. Tai siis on meilläkin täällä toki kokkareita, mutta ne makaavat keittiön matolla kaurapuuron muodossa.

Upeusmekko. Matta, eläväinen nahka tuo vaatteeseen syvyyttä.

Mää tahon.Tahon. Tuon alla olevan jutun, siis. Yritän selittää itselleni, että näyttäisin tuossa harmaassa Ing-mekossa turvonneelta 300-kiloiselta monsterivalaalta. Yritän myös muistuttaa itseäni siitä, että olen oikeasti lopen kyllästynyt säkkivaatteisiin.

(Mutta kun omistaisin tommoset housutkin jo…)

Ing Sweater Dress. Upea. Upea. *kuol*

Nahkamekko lainaa asennetta verkkoneuletakilta. Kyllä, ottaisin. Herättää pieniä I Know Why No -fiiliksiä

Ottaisin mä nuo saapaksetkin.

En tiedä mitä mieluiten tästä kuvasta lainaisin, mallin hiuksia, neuletta vai laukkua. Tai no oikeastaan en lainaisi mitään, vaan veisin kaiken anteeksi pyytelemättä. Isojen laukkujen ystävänä näkisin, että mulla ja megaväskyllä olisi tosi rattoisaa yhdessä.

Linnunraatoja, anyone? Nokkaeläinten rangoissa on jotain inhaa mutta silti kiehtovaa.

Jos kesällä olisi tiedossa juhlia joihin panostaa, voisin vakavissani harkita ohuenohutta Mea Dress -mekkoa. Arseenväri ei ehkä ole itselleni se kaikkein imartelevin sävy, mutta jonkinlainen musta kaulariekalehärpäke toisi vaatteeseen kivasti ytyä. Tai oikeastaan yhdistäisin tuohon harmaata. Beigeä ja harmaata näkee yhdistettävän ihan liian harvoin. Ehkä vähän outo kombo, mutta juuri sopivasti off omaan makuuni.

Noin. Nyt rullaan kieleni lattialta ja menen maistelemaan keittiöihmeveljeni tekemää pannacottaa.

Tykkään
10

Enää puoli vuotta

Published on 01/29/2011 in camera obscura. 6 Comments

Käy kyllä voimille tämä lumen, loskan, jään ja pimeyden tuijottelu. Mutta ajatelkaas, vuoden parhaimpaan kuukauteen on enää puoli vuotta. Jee ;D.

Eipä tullut ikävä kesää, ei.

Tykkään
9

Lunta. Muun muassa.

Published on 01/28/2011 in asian vierestä and smells like sarkasmi. 2 Comments

Meililootaani kolahti männä päivänä hupispämmi, jossa oli kuva jostain Greenpeacen muutaman vuoden takaisesta “ilmastohiihdosta” tai vastaavasta. Tyypit veti sivakoiden Helsingin lumettomalla katukivetyksellä yllään liivit, joissa oli teksti “lunta, perkele“.

Mä haluaisin lähettää kriinpiissille terkkui:

Tämä omenapuunruippana ulottuu mua oikeasti kainaloon.

Voisin vähän hiekottaa pihaa. Eiku taidan oottaa kevättä sittenkin.

Ripustin vähän lunta kuivumaan. Parempi ilmassa kuin maassa, vai?

Sähköjohdot on sentään paljon esteettisempiä kun niissä on lunta päällä.

Onneksi on maman tekemät lapaset. Nämä kädessä kelpaisi telmiä hangessa, jos harrastaisi moista. Vaihtoehtoinen kuvateksti: Nuff with the snow, perkele.

Tykkään
4

Second Chance Finnish Catwalk-tapahtumassa

Published on 01/26/2011 in huomio! and second chance. 0 Comments

Hei beibsit, jos liikutte viikonloppuna Finnish Catwalk-muotihäppeningissä niin käykäähän kurkistamassa Second Chancen osasto! Itse vietän ensi viikonlopun mökkiolosuhteissa, joten fäshön on musta silloin aika kaukana. Harmi sinänsä, sillä tässä olisi ollut loistosyy pienelle pääkaupunkitripille.

Second Chance on kahden nuoren ja lahjakkaan naisen luotsaama vaatemerkki, jonka vaatteet on valmistettu eettisiä arvoja kunnioittaen suomalaisessa perheyrityksessä. Materiaaleina käytetään laadukkaita teollisuuden ylijäämäneuloksia, jotka on neulottu ja värjätty Suomessa. Malliston  viehättävät, orgaaniset painokuosit saavat inspiraationsa elämän pienistä, mieleenpainuvista hetkistä. Käy tutustumassa osoitteessa www.secondchance.fi

Olette sydämellisesti tervetulleita tutustumaan uuteen ja persoonalliseen
naistenvaatemallistoon nimeltä Second Chance. Meidät löytää Finnish
Catwalk-tapahtumasta Helsingin Vanhalta Ylioppilastalolta 28-29.1.2011,
musiikkisali, osasto C2, sekä Designer Show-näytöksistä, jossa meillä on oma
sisääntulo.

Tervetuloa tutustumaan mallistoomme, sen tarinaan ja suunnittelijoihin
paikanpäälle. Olemme molemmat suunnittelijat messuosastollamme sekä
perjantaina, että lauantaina koko päivän.

Oheisessa liitteessä lisää mallistostamme.

Ystävällisin terveisin,

Maija Nuppula ja Mirkka Maaninka

www.secondchance.fi

www.finnishcatwalk.fi

Klikkaa isommaksi!

Aiempaa tarinointia Second Chancesta löytyy täältä.

Tykkään
5

Entinen liikunnanvihaaja tilittää, osa XIV

Published on 01/25/2011 in asian vierestä and Minä Itse. 4 Comments

Jos luulitte, että syksyllä alkanut kuntoprojekti on jo kokenut mahalaskun ja koko yritys vaiettu hiljaiseksi, luulitte väärin. Minä juNppaan yhä, risti seinään!

Olin kyllä aloittaessani itsekin varustautunut siihen, että joudun vuodenvaihteen tuntumassa keksimään läjän selityksiä, miksi homma ei enää napeksi. Mutta ei, kissa ei repinyt salikorttiani (se on pahvia, vuokrattu kun on), en ole kehittänyt polvi-slash-muu-oleellinen-liikuntaraaja-vammaa, en ole tiputtanut pumppitankoa päähäni ja saanut muistinmenetystä, en ole liukastunut suihkussa saippuaa poimiessani ja niin edelleen.

Päinvastoin, olen edistynyt. Pilatekset ja muut “pehmoilut” jäivät unholaan siinä vaiheessa, kun loppusyksyn epämääräinen saliruuhka sai allekirjoittaneen pimahtamaan kahteen peräkkäiseen ei mahu, täynnä -ilmoitukseen vastaanottotiskillä. Pitäkää pilateksenne pullansyöjät, minä menen BodyPumpiin. Ja niin menin.

Aluksi kärsin jokaisen pitkän minuutin oikein korkeimman kautta, mutta parin käynnin jälkeen helpotti. Muistelen vieläkin lämmöllä sitä yhtä torstaita, jolloin en saanut käsiä koukkuun kivan kickback-kidutuksen jälkeen. Ja oli vielä karkkipäivä, eli jokainen suupala yhtä tuskaa :D. Olen aika ylpeä itsestäni siitäkin huolimatta, että nitkutan edelleen niillä pienimmillä suositeltavilla painoilla.

Viiden kuukauden junppapunppailun tuloksena voidaan merkille panna seuraavaa:

- Jumppaajan pohkeisiin on ilmestynyt lihaksien näköiset möykyt, jotka näkyvät kivasti varvistaessa. Toisessa pohkeessa on myös puolikkaan kämmenen kokoinen mustelma, ilmestynyt mystisestä lokaatiosta jumppaajan huomaamatta. Syyttävä sormi osoittaa pumppitankoa.

- Jumppaajan ryhti on kokenut oikenemisen. Se joululaulussa laulettu “… ja koukkuselkä suortuu ja kaik on mielissään” viittaa siis mitä ilmeisimmin laulun päähenkilön viitisen kuukautta sitten aloittamaan liikuntaharrastukseen.

- Jumppaajan etureidet ovat kokeneet oudon muodonmuutoksen. Ne eivät enää ole aivan litteät.

- Jumppaajan perse on piristynyt. Iloinen perse, parempi mieli, vai mitessemeni.

Vastoin kaikkia oletuksia olen oppinut pitämään askelkyykyistä ja tykkään hurjasti kaikista allienkuritusmuuvseista. Vastapainoksi olen keskittänyt kaiken vihaamisenergiani kaikkiin mahdollisiin olkalihasvitkutuksiin. Mä en ole aiemminkaan kaivannut olkalihaksia, en tee niillä vieläkään mitään. Ja olisin pärjännyt vallan hyvin ilman tietoa siitä, että en myöskään jaksa tehdä niillä mitään.

Seuraava etappini kuntoilurintamalla on kuntosalilaitteiden selättäminen. Olen jo varannut jumppakassiin kasan vanhoja Cosmoja, joita voin purkkaa paukutellen lueskella sisäreisilätkyttimessä.

Oikeasti en lue Cosmoa edes pakolla ja thighmasterin sijasta ajattelin tehdä tuttavuutta lähinnä jalkaprässiin. (Muun muassa. Ulkoreidentäjääkin saatan ujosti mulkaista.) Ihan vain siksi, koska perse ei voi koskaan olla liian iloinen.

Tykkään
10