Monthly Archive for December, 2010

Page 2 of 6

22. luukku: Paketinkuoria ja postikortteja

Published on 12/22/2010 in joulu. 4 Comments

Hups. Tämän päivän luukun avaaminen lirvahti iltaan pikkuihmisen vuosibileiden vuoksi. Kakut on nassutettu ja uusien lelujen kera peuhattu. Kiva päivä kaikin puolin, ellei lasketa sitä että ploki oli hetken verran hävöksissä… kukaan ei varmaan huomannut, eihän? Yritän sisäistää, että jouluaatto on jo ylihuomenna, mutta en osaa. Kyllä se viimeistään perjantaina lyö päin lärviä kuin lämmin kinkku ikään. Sillä välin ahistun siitä, että kalenterin luukut käyvät vähiin.

Sain tänään paketoitua viimeiset lahjat. On vähän sääli, etten uskalla paljastaa lahjaideoita täällä, sillä tätä lukee vähän yks sun toinenkin tuttu. Ulkopuolia kelpaa kumminkin esitellä. Olen käärepaperien suhteen rasittavan ronkeli ja saan asteroidin kokoisia näppyjä liian ohuista ja huonolaatuisista joulupapereista. Paperin pitää olla paksua (lue: sellaista josta ei mene peukalo läpi jo paketoidessa) ja mielellään ilman psykedeelisiä väriyhdistelmiä kera kierosilmäisten tonttu-ukkojen ja vasurilla tuherrettujen keinuhevosten. Nämä alla olevat eivät itse asiassa ole joulupaperissa ollenkaan, vaan käytin normaalia lahjapaperia. Jostain syystä puna-valko-sydän-kuosi on varsin minnaparikkamainen mielestäni, ja sitä myöten myös kovin nelliinamainen ;D.

Pannaan nyt pakettikuvia sitten oikein kunnolla kun on taas bandwithia millä paukutella :P.

Olen muistaakseni kerran onnistunut lähettämään joulukortit ennen 15. päivää. Nämä lähtivät kustin kyytiin maanantaina. Korttien alla komistelee olohuoneen pöytäliina, joka oli yksi kalenteriin tulleista kuvausideoista :). (Samaten kuin nuo paketointivermeet. En ole erikseen juuri mainostanut, mitkä ovat toivekuvia ja mitkä eivät.) Liina on äitimuorini tekemä ja vaikka en mikään pitsiliinojen ylin ystävä olekaan, hyväksyn pienen mummoilun näin joulun nimissä. Tällä hetkellä liina tosin sijaitsee mytyssä lattialla, mistä on tullut sen vakiolinpaikka…

Tässä on muuten talouden vanhin joulukoriste. Tonttukranssi killui katossa jo silloin, kun olin itse polvenkorkuinen.

Joulukukka ja enkeli on saatu lahjaksi.

Huomenna ruokaostoille ja sitten voi huokaista. Jei.

Tykkään
7

21. luukku: Hyvän illan resepti

Published on 12/21/2010 in joulu. 0 Comments

Hyvät pikkujoulut muodostuvat…

… glögitarpeista

… tunnelmasta

… kynttilöistä

… lyhdyistä

… porisevasta glögijuomasta

… ja hohtobiljardista :D.

Loppuillasta nähtiin tähtiä.

Tykkään
6

20. luukku: Vauvan varpaat feat. joulupallo

Published on 12/20/2010 in joulu and lapsi. 3 Comments

Tajusin tässä juuri, että joulu on tällä viikolla. Mulle tulee kiire tän kalenterin kanssa, taitaa olla niin etten millään ehdi postata kaikkea mitä suunnittelin :D. Voipi olla että teen jonkun jämäkollaasin kuvista joita jäi yli, pitää katsoa. Mutta sitä ennen behold the beeben pikkuruiset jalat (joilla on otettu jo kolme askelta!) ja joulupallo. Aivan loistoja nämä teidän kuvausideat, ei voi muuta sanoa. Oli ihan hivenen hankalaa saada kekara pysymään housuissaan tuon pallon kanssa muutaman kuvan ottamisen ajan, että kiitti vaan ;D…

Tykkään
9

19. luukku: Joulukeeki

Published on 12/19/2010 in joulu and kulinaristi. 0 Comments

En ole mikään mahtileipuri, mutta innostun aina välillä. Tänä vuonna heittäydyin mummoksi ja leipaisin ehdan viskillä maustetun hedelmäkakun. Tykkäsin itse lopputuloksesta, vaikka lapsena vihasin kaikkea missä oli cocktail-kirsikoita. Mies totesi sveitsinä keekistä, että oli muuten hyvää, mutta nää sattumat on pahoja. Ihan positiivista että noin 20% kakusta oli hyvää. Oishan se nyt ollut kauheaa, jos vallan koko kakku olisi maistunut pahalta.

Vahingosta viisastuneena en säästäkään keekiä vierasvaraksi, vaan syötän kotiväelle. Eipähän tarvitse kenenkään kakoa kahvipöydässä sattumia servetinkulmaan. Ohje on uusimmasta Yhteishyvä-lehdestä.

1 paketti (65 g) sukaattia

1 paketti (65 g) sokeroituja punaisia kirsikoita

1 paketti (65 g) appelsiininkuoripaloja

1 dl rusinoita

1 dl pilkottuja kuivattuja luumuja

1 dl mantelirouhetta

2 dl omenamehua tai rommia tai viskiä

200 g margariinia

1 dl fariinisokeria

3 kananmunaa

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl kanelia

Heitä ainekset ikkunasta ja juo viski. Ei vaineskaan.

Voitele ja korppujauhota yksi iso noin 2 litran kakkuvuoka tai kolme noin 0,6 l vuokaa. Sekoita kulhossa pieniksi pilkotut kuivatut hedelmät, mantelirouhe ja omenamehu tai alkoholi. Anna maustua puolisen tuntia.

Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokerit. Lisää munat yksitellen vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuorotellen hedelmäseoksen kanssa. Sekoita kevyesti nostellen tasaiseksi taikinaksi. Jaa taikina tasaisesti vuokiin.

Paista 175-asteisessa uunin alaosassa 45 minuuttia–tunti kakun koosta riippuen tai kunnes kakku irtoaa vuoan reunoista. Anna jäähtyä hetki vuoassa. Kumoa kakku ritilälle jäähtymään.

Lopputulos oli siis ihan oikeasti hyvää, vaikka tämä toiseksi viimenen (!) pullanpala näyttääkin säälittävän kuivalta ja nuutuneelta köntiltä. Ehkä siihen on syynsä etten ole ruokabloggaaja.

Tykkään
9

18. luukku: Liekin pitimiä

Published on 12/18/2010 in interiööri and joulu. 10 Comments

Tämä joulu on monessa suhteessa poikkeuksellinen. Olen aiempina vuosina tehnyt itse piparkakkutaikinan, sillä kaupan valmiit mössöt maistuvat kammottavilta. Tänä vuonna en jaksa, vaan ostan pippurikakkuni valmiina.

Toissavuonna meillä oli oikea kuusi, joka oli ihana. Viime vuonna en ehtinyt kunnolla edes miettimään kuusta, kun jo löysin itseni laitokselta vääntämästä jeesuslasta beebeä. Pääsin kotiin aattona ja olo oli halju ilman joulupuuta. Mies taikoi tuolloin jostain jemmasta muovikuusen joka ajoi asiansa,  mutta moista häväistystä ei minun olohuoneeseeni enää kanneta. Tänä vuonna aion suosiolla säästää itseni ei saa koskea-kieltorumbalta ja jättää kuusen ihailun mummolareissuille. Eli ei kuustakaan.

Joululaatikot (lanttu ja porkkana) ovat vielä ehkä-listalla, sillä niiden tekeminen on niin hävyttömän helppoa, että en tiedä kehtaanko jättää tekemättä. Plus että rakastan lanttulaatikkoa. Sitä on varmaankin vielä pakko tehdä.

Tämä joulu on siis kaikin puolin epäperinteinen, sillä haluan viettää joulunajan rauhassa ilman ylimääräistä stressiä. Perinteisten joulujuttujen puutteessa olen kuitenkin yrittänyt tuoda kotiin joulua muilla tavoilla. Lähinnä valoilla ja kynttilöillä.

Pentik-poro menee kategoriaan beeben paras lahja. Tunnustan, että beeben mielipidettä ei kysytty. Olen tähän asti potenut syvää epäluuloa Pentikin sarvipäätä kohtaan, mutta kun se lapsen lahjapaketista viime vuonna ilmestyi, sulin. Poro on ihastuttavan teräksinen ja painava, mutta silti pehmeä. Se muistuttaa omista Lapin juurista.

Laitoin kasan joulupalloja lasihurrikaaniin ja luulin olevani omaperäinen. Viikkoa myöhemmin luin jostain, että joulupallojen laittaminen maljakkoon on trendikästä. Huoh.

Kas niin. Kun puhutaan allekirjoittaneen suosikkiesineistä, ei voi välttyä Iittalalta. Olen ehkä hivenen tylsä, mutta kaunein tuikkulyhtyni on ehdottomasti Kivi-lyhty. En panisi pahakseni vaikka saisin joka vuosi lahjaksi uuden Kiven.

Ja sitten esine, joka minun mielestäni ei huuda joulua, mutta on itselleni ehdoton joulun tuoja. Hopeinen kynttelikkö tuo mieleen sen yhden musta-valkoelokuvan, missä humalainen hovimestari tarjoilee talon rouvan mielikuvitusvieraille ruokaa ja juomaa, ja kompastelee lattialla olevaan karhuntaljaan. "Same procedure as last year?" Ah, se nauratti lapsena. Illallinen yhdelle taisi olla pätkän nimi. (Toinen ehdoton joulufiiliksen luoja on vasta paketista otettujen steariinikynttilöiden tuoksu.)

Tykkään
5