Monthly Archive for November, 2010

Saa toivoa!

Hmh, ajattelin vähän kickstartata tätä bloggailua pienellä juttusarjalla. Joulukuu lähestyy ja olen joka vuosi ajatellut, että väsään jonkinlaisen joulukalenterin omaksi ja muidenkin iloksi. Viime vuonna en jaksanut, mutta nyt voisi yrittää. Jotta hommasta ei tulisi liian raskasta ja aikaavievää (sitä aikaa kun ei tällä hetkellä oikeasti taaskaan ole), niin pysytellään ihan vaan valokuvissa.

Eli homman nimi on se, että ehdotelkaa mulle kuvausaiheita joulukuulle. Postaan sitten joka päivä jonkun otoksen tekstillä tai ilman, riippuen siitä miten aikaa on. Ihan kaikkia toiveita en välttämättä toteuta ja omapäisenä saatan lykätä joukkoon jotain, mikä ei ketään kiinnostaisikaan ;). Ja tietysti jos toiveita ei tipu 24 kappaletta, niin sitten nautitaan porukalla tyhjänpäiväisistä risuräpsylähikuvista ja ikikiinnostavista huurteisista pakkasoksista kivalla että jänskällä että erittäin ennennäkemättömällä syväterävyyskikkailulla höystettynä. Joulupalloja unohtamatta. Että nyt kannattaa toivoa, ni.

Ja voipi olla, että tämä ummestunut ruonosuolikin tästä virkistyy, kun joudun bloggaamaan päivittäin. Toivossa on hyvä elää sano lapamato janiieespäin.

Toivokee. Ja ujoimmatkin siellä muistaa, että kommenttiboksiin ei ole pakko laittaa mailiosoitetta tai muitakaan tietoja, vaikka siellä niitä kysytäänkin. (Ja ongelmatilanteissa saa nakata maililla.)

Tykkään
9

Jos Midinetti kaatuu yksin metsässä…

… ja joku näkee, niin saanko mä joululahjaksi hiustenpidennyksen?

No en tasan varmasti. Mutta se mikä on tasan varmaa, on että talouden ja suvun miespuolisille on ostettava jouluksi jotain edes yleisen kohteliaisuuden nimissä. Ettei sitten tarvitse kenekään aattoiltana kalisutella kulmahampaita glögimukin reunaa vasten ja luimistella kuusen takana tuimasti murahdellen. Tai syödä kaikkia hyviä suklaita ja jättää jäljelle vain Budapesteja.

Mutta kun miehille on ihan sikamaisen vaikea ostaa mitään. Varsinkin jos

a. mies asuu vielä kotona

tai

b. miehellä on jo kaikkea

tai

c. mies on luonteeltaan materiasta piittaamaton nuuskamuikkunen.

Vaikeinta on, jos mies on yhdistelmä kaikkea ylläolevaa. Toki voi mennä sieltä missä aita on matalin ja ostaa sukkia, mutta jos on tehnyt niin viimeiset kymmen vuotta, saattaa leimautua joko dementikoksi tai mielikuvituksettomaksi pälliksi. Kotona asuva Mies on helppo lahjottava, koska se osaa sanoa ääneen mitä tahtoo ja mitä ei. Mutta nämä muut pitävät yllä sitä perinteistä vaatimattomuuden auraa emmäämitään-emmäätiiä-nojotainpientä-mutinalla, kun asiasta suoraan kysyy.

“Tahokko t-paidan?”

“Emmäätiiä. No vaikka.”

Aha. Naisten kielellä tää tarkoittais ei. Ota tästäkin ny selvää. Nuuskamuikkuskielellä tuo tarkoittaa, että ihan sama vaikka toisit vanhan rikkinäisen Hankkija-paidan, en huomaisi eroa. Kaikkea omistavan mielestä se tarkoittaa, että osta ny sitte, en käytä kumminkaan. Ja kotona asuvan mielestä käännös kuuluu että osta ny sit, vaikket sä vanha käpy mitää trendikästä osaa kumminkaan valita.

Että osta ny sitte, nii.

Päätin sitten kumminkin siis mennä sieltä missä aita on matalin ja ostaa – sukkia. Ehe heh. Asoksella oli paljon kivaa. Pantone-sukat ja palikkakuosi istuisi kivasti omaankin kaappiin sukkalaatikkoon.

Että hyvää joulua vaan miesväelle toivoo dementikko. (Sukkapostaus, how kewl. Seuraavaksi lupaan postata kalsareista ja pannumyssyistä.)

Ai niin:

Elle, marraskuu 2010

Seitsemän riviäni feiminä. Nimmarit 10 €/kpl, tilaukset maililootaan.

Tykkään
13

Puuta kutittaa

Tykkään
12