Pitkä harppaus joulukuun pimeydestä elokuun alkuun tuntuu viikoilta. Eräs, jonka elämää mitataan vielä kuukausissa osaa jo sanoa mämmä ja edetä pers eellä lattialla, joskus ehkä puuhun asti. Itse elelen yhä limbossa, välitilassa, joka pikkuhiljaa muuttuu arjeksi. Siinä suhteessa aika kuluu hitaasti. Limbossa on blogikin, mutta se sille sallitaan. On tullut huomattua, että henkilökohtainen oma elämä ja omaperäiset ajatukset ovat blogin suhteen sivuosassa. Tällä hetkellä ei vaan osaa, jos on koskaan niin osannutkaan.
Miehen loma loppui, oma “lomani” jatkuu. En ole sortunut telkkarin päiväsaippuoihin tai tekstaritsätteihin, vaikka kotiäidin kuuluisi kai niin tehdä. Sen sijaan olen kävellyt jalkani rakoille useammilla kengillä ja valokuvannut. Ja valokuvannut. Vihreä näyttää kauniilta linssin läpi, kohta sekin on ruskaa. Sen jälkeen tulee lumi ja sitten erään ikäkin mitataan jo vuosissa.
Tässä kuvasarjassa tiivistyy oma vihreä kesäni, joka on ollut tähänastisista paras.
Aivan upeita kuvia! Osaispa sitä itekin..
Kiitti :D!