Skuiik. Mulla on tasan viikko aikaa itsesuggestioon ja psyykkaukseen. Olen nimittäin tehnyt jotain ennenkuulumatonta.
Joku saattaa ehkä muistaa, että suhteeni liikuntaan on vähintäänkin etäinen. Rehellinen kutsuisi sitä vihasuhteeksi. Minä kutsun sitä ignooraamiseksi. Liikunta does not exist mun universumissani. Toissavuoden lokakuussa (muistaakseni) hankin crosstrainerin, jolla lätkyttelin iloisen säännöllisesti menemään siihen saakka, kunnes raskausolo ja siihen liittyvä karmea väsymys veivät voiton. En sano sitä kuitenkaan liikunnan harrastamiseksi. Se oli vain välttämätön paha. Se oli iPodin kuuntelua hassussa vispilaitteessa. Mä. En. Harrasta. Liikuntaa.
Paitsi että nyt olen ripustanut itseni kaulakiikkuun, jota myös kuntosalijäsenyydeksi kutsutaan. Köyhdyn hävyttömän summan rahaa joka kuukausi täysin riippumatta siitä, käynkö mä siellä vai en. Nyt vielä naurattaa. Sitten kun kaikki kivat kengät jää kauppaan ja perse leviää sohvalla ei enää naurata. Olen yrittänyt keksiä itselleni jonkun sopivan palkinnon jolla voisin palkita itseni siitä, että saan raahattua ärseeni salille vähintään pari kertaa viikossa puolen vuoden ajan. Tähän mennessä en ole vielä keksinyt sellaista.
Voi vain miettiä, miten paljon ihminen voi inhota liikuntaa, jos siihen ei motivoi edes kuukausimaksu ja puolen vuoden päässä odottava palkinto.
Tällä kertaa olen tosin liikkeellä eri mentaliteetilla kuin aiemmin. Vietän nykyään kaikki päivät kotona. Ihan mikä tahansa tekosyy päästä pois täältä kelpaa. Hell, zumbakin käy. Kyllä, olen aika syvällä. Housunvyötärön yli röllähtänyt mahanahka kannustaa osaltaan myös. Ja perse, joka osuu kävellessä kantapäihin. Missä tahansa muussa elämäntilanteessa koko yritys olisi tuhoontuomittu. Nyt on niin kova tahto päällä, että edes se viisi päivää kestävä au-au-kuolen-salikrapula ei niin (kovasti) pelota.
Tai no, pelottaa se vähän. Taidan aloittaa joogalla tai muulla lällyilyllä.
Ps. Kannattaa jättää metrin turvaväli, jos eksyt mun viereen zumbatunnilla. Muuten voi tulla pakarasta otsaan.
P.p.s Jos näet mut väärinpäin kuntosalilaitteessa, olen siinä tarkoituksella niin.
P.p.p.s. Oli pakko laittaa tämä katergoriaan “pilvilinnat”. For obvious reasons.
Kerro sitten jos löytyy hyvä syy ja jostain motivaatiota käydä salilla. Juuri laskeskelin että, gaad hell, suoraveloituksena meni kuntosalille vuoden ajan yhteensä ihan kunnon ulkomaan matkan verran rahaa…Kävin vuodessa ehkä 5 kertaa, ja nekin ensimmäisen kahden kuukauden aikana. Kun ei kiinnostahuvitamotivoi edes se että maksaa siitä…
Joka kerta kun kävin, palasivat ihanat muistot koululiikunnasta, ja “ihanasta” liikunnanopettajasta, joka yläaste/lukioaikana tappoi viimeisetkin innostuksen rippeet. Kävi jopa mielessä kirjoittaa katkera haukkumakirje, kun kuntopyörää olin polkenut vasta viisi minuuttia…
Hetkinen!!! Testaapa astangajoogaa niin perut puheesi jooga-lällyilystä. Mua niin ahdistaa kun suurin osa ihmisistä ajattelee että kaikki joogat on samanlaisia ja että astangassa (joka on siis rankin joogan laji, voimajooga) käydään rentoutumassa ja lällyilemässä. Okei, on siinä viiden minuutin loppurentoutus sen jälkeen kun ollaan noin 1,5h oltu haastavissa asanoissa hiki silmiä kirveltäen ja kroppa äärimmilleen viritettynä. Mä en jaksa mitään lällyilyä ja astangaa rakastan. Nih!
Anteeksi avautuminen mutta huusin just samasta asiasta äidilleni hetki sitten ja tunteet on vielä pinnassa. Hatha-joogat sun muut on sitten tietty eri asia, niistä en sano mittään… Ja juu, tsemppiä koitokseen, kyllä sä pärjäät. :)
Löysin tieni tänne Nelliinan blogin kommentistasi, ja koukkuun jäin. Sekä tänne että Toukkavaiheeseen. Kirjoitystyylisi on kadehdittava ja aiheuttaa riippuvuutta! I’ll be back.
Juu, kuntosalijäsenyys on kokeiltu. Ei auttanut vuoden pakkojäsenyys. Kaksi ekaa kuukautta jaksoin käydä pari kertaa viikossa (etupäässä sen ihanan turkkilaisen saunan takia joka kuului palveluihin), sen jälkeen maksoin tyhjästä loppuvuoden ennenkuin sain irtisanoa itseni. Ainoa liikunta josta oikeasti pidän on uiminen, siinä ei tule hiki ja silti siinäkin saa itsensä aika väsyneeseen kuntoon kun kunnolla vetelee menemään.
Mä puolestani rakastan liikuntaa (salilla ravaamisesta ja juoksulenkeistä huolimatta perseeni ei roiku mutta tukeva kerros rasvaa sen päältä kyllä löytyy ;)) ja uskon vakaasti siihen, että jokainen rakastaa liikuntaa sitten kun se oma laji löytyy. Mahdollisimman montaa kannattaa kokeilla, jopa niitä joita kohtaan on ennakko-odotuksia, mutta mitään sellaista mikä ei tunnu kivalta tai omalta tai josta ei saa sitä hyvää fiilistä edes jälkeenpäin, ei kannata jatkaa koska ei siellä pitemmän päälle luultavasti tule käytyä.
Ja tän varmaan tiiätkin, mutta lällyköihin auttaa parhaiten ruokavalio – tosin sulla en mitään röllyjä ole kyllä havainnut – liikunta on vain hyvä apuväline kiinteytykseen ja kohottaahan se tietysti kuntoa siinä sivussa :)
Nykyään useimmilla saleilla on loistava tarjonta tuntien suhteen, eli jos painojen kanssa ponnistelu ei houkuta niin tunneilta voi löytyä monta kivaa vaihtoehtoa.
Eikä kaikkea liikuntaa tarvitse tietty kuntosalilla harrastaa – uiminen, sauvakävely, juoksu eivät maksa mitään ja kaikkia voi tehdä porukalla tai yksin. Ulkoilmassa liikkumisesta mulla ainakin mieli virkistyy ja unikin tulee illalla paremmin.
En tiedä enää mikä pointti tässä mun höpinässä oli mutta yritin siis sanoa että etsimällä löytyy se itselle sopiva, mieluinen laju mitä jaksaa harrastaa, ja paljon tsemiä liikunnan aloittamiseen!
Kiitos! Samoja fiiliksiä liikunnasta. Eikä huvita lähteä ees taas etsimään sitä omaa lajia. Onkohan sitä edes!
“perse, joka osuu kävellessä kantapäihin”
Rahhahaa! Loistava vertaus.
Mihin olet kadonnut! Apua!
Kiireiden keskelle :). Toivon mukaan pian helpottaa.