Kuuman kostean minä tunsin Mombasan

Huomioita helteestä:

Nälkä katoaa. Tai oikeammin se muuttuu ny-tarttis-saada-vähä-jotai-pientä-hyvää-näläksi, kun kerran mitään raskasta ja kuumaa ei jaksa syödä.

Yllättävät ilmiöt. Vastaostetusta sipsipussista saattaa avattaessa pelmahtaa ulos raikkaan kylmää ilmaa. Erinomainen syy ostaa lisää sipsiä. Johtopäätös: jos niitä pusseja ostaisi oikein monta ja avaisi kaikki makuuhuoneessa, voisi ehkä nukkua ilman kylmäkallea kainalossa.

Jäätelö viilentää. Koska se on kylmää. Tästä johtuen sitä saa estoitta syödä niin paljon kuin jaksaa ja viilennellä samalla myös alati paisuvaa pötsiä kulhon alla.

Autoilu ja shoppailu rulettavat. Poikkeuksena autoilu ja shoppailu ympäristöissä, joissa ei ole ilmastointia.

Ulos ei kannata mennä. Siellä on ihan yhtä mätänevän kuuma lehmänhenki-ilma kuin sisälläkin.

Kissat laiskistuvat. Entisestään, jos mahdollista. Kuvailisin Luumun ja Kaverin eilistä olomuotoa parhaiten sanalla nestemäinen.

Saunominen ei kiinnosta. Weird. Siis kerrassaan omituista.

25 asteessa melkein palelee. Tästä syystä rohkaistuinkin tänään saunaan lämmittelemään ettei totuus vain unohdu.

Katumus iskee, osa I. Nii. Pitikö mennä vuosi sitten myymään se kiva ja kohtuuhiljainen kattotuuletin. Nii, pitikö, häh. No, ainakin makkarin atmosfääri natsaa kivasti viidakkoverhoihin. Ooolioliooo. (= tarzanhuuto)

Katumus iskee, osa II. Vannoin koko pitkän ja lumisen talven, että jos kesä ei ole vähän helvetin kuuma niin tapahtuu karmeita. Olen nyt käyttänyt koko tahdonvoimani siihen, että en valita lämmöstä, vaan vähän vain kritisoin. Kritisoidessa on ihan sallittua käyttää voimasanoja. Ja vähän uhkailua ja kiristystä. Kostoksi olen heijastanut auringonvaloa peilin avulla takaisin aurinkoon. Kyllä se naantalin-perseen-pallinaama pian lopettaa kun saa ensin vähän maistaa omaa lääkettään. Eho eho.