Monthly Archive for July, 2010

Naisrambokengät

No kun muut niin mäkin. Ku oli tylsää ja planeetat just oikeessa asennossa. Ku ulkona tulee hiki ja sisällä on vielä toistaseks kivan viilee. Ku haluun vaan esitellä omaa erinomasuuttani ja sitä, että mun popoliinot oiski hienoimmat ever mutta sitä me ei saada koskaan tietää kun en osallistunut nelly.comin kenkäkisaan vaan otin keksinnöstä pelkän screenshotin. Mutta tietäkää, että jos mä oisin osallistunut niin oisin varppina voittanu, koska en tiedä ketään joka ei tykkäis naisrambo-viidakkokengistä ainanäppärällä wedgepohjalla. Sitä (wedgepohjaa, siis) voi vaikka käyttää festareilla pullonavaajana jos ei muuta.

(Vaikka siihen tarkoitukseen sopii toki korko kuin korko, jos vain hallitsee tekniikan. Ja minä – kuten ehkä arvaatte – hallitsen. Nautin pullosta toki vain vaapukkamehua. Ja Sihi-juomaa.)

Behold the naisrambopopo ainanäppärällä geopardiwedgepohjalla. Ja jollain remeleillä.

Tykkään
0

No onkos tullut kesä vai hä

Eksyin kaupungilla Ginan discohelvettiin ja ostin vähän kuusenkoristeita. Halvalla. Sitten ripottelin niitä pihapuihin ja otin taidekuvia. Hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä. Trallal.

Tykkään
0

Korea korento

Varoituksen sana niille, jotka saavat vilunväreitä ötökkäkuvista. Itse inhoan suurinpiirtein kaikkia edes etäisesti hyönteistä muistuttavia otuksia, mutta sudenkorentoihin olen muodostanut omituisen viha/rakkaus -suhteen. Vihaan korennoista lähtevää ääntä ja juoksen kiljuen karkuun aina kun joku niistä yrittää tukkia metriä lähemmäs henkilökohtaista mukavuusaluettani. Silti niiden siipikuvioissa on jotain niin äärimmäisen kiehtovaa, että olen harkinnut jopa sudenkorentoaiheisen tatuoinnin ottamista.

Behold the siipirikko ötiäinen. Brrh. *puist*

Yääk, nyt kutittaa joka paikasta :D.

Tykkään
0

Kuuman kostean minä tunsin Mombasan

Huomioita helteestä:

Nälkä katoaa. Tai oikeammin se muuttuu ny-tarttis-saada-vähä-jotai-pientä-hyvää-näläksi, kun kerran mitään raskasta ja kuumaa ei jaksa syödä.

Yllättävät ilmiöt. Vastaostetusta sipsipussista saattaa avattaessa pelmahtaa ulos raikkaan kylmää ilmaa. Erinomainen syy ostaa lisää sipsiä. Johtopäätös: jos niitä pusseja ostaisi oikein monta ja avaisi kaikki makuuhuoneessa, voisi ehkä nukkua ilman kylmäkallea kainalossa.

Jäätelö viilentää. Koska se on kylmää. Tästä johtuen sitä saa estoitta syödä niin paljon kuin jaksaa ja viilennellä samalla myös alati paisuvaa pötsiä kulhon alla.

Autoilu ja shoppailu rulettavat. Poikkeuksena autoilu ja shoppailu ympäristöissä, joissa ei ole ilmastointia.

Ulos ei kannata mennä. Siellä on ihan yhtä mätänevän kuuma lehmänhenki-ilma kuin sisälläkin.

Kissat laiskistuvat. Entisestään, jos mahdollista. Kuvailisin Luumun ja Kaverin eilistä olomuotoa parhaiten sanalla nestemäinen.

Saunominen ei kiinnosta. Weird. Siis kerrassaan omituista.

25 asteessa melkein palelee. Tästä syystä rohkaistuinkin tänään saunaan lämmittelemään ettei totuus vain unohdu.

Katumus iskee, osa I. Nii. Pitikö mennä vuosi sitten myymään se kiva ja kohtuuhiljainen kattotuuletin. Nii, pitikö, häh. No, ainakin makkarin atmosfääri natsaa kivasti viidakkoverhoihin. Ooolioliooo. (= tarzanhuuto)

Katumus iskee, osa II. Vannoin koko pitkän ja lumisen talven, että jos kesä ei ole vähän helvetin kuuma niin tapahtuu karmeita. Olen nyt käyttänyt koko tahdonvoimani siihen, että en valita lämmöstä, vaan vähän vain kritisoin. Kritisoidessa on ihan sallittua käyttää voimasanoja. Ja vähän uhkailua ja kiristystä. Kostoksi olen heijastanut auringonvaloa peilin avulla takaisin aurinkoon. Kyllä se naantalin-perseen-pallinaama pian lopettaa kun saa ensin vähän maistaa omaa lääkettään. Eho eho.

Tykkään
0

Korvessa

Jaa. Mitähän sitä tekis.

Ei oo edes telkkaria. Jos lähtis vaikka merille, hiuli-hei.

Onks tää niinQ suamen kartta? Onks nää valkoset kohdat jäätä? Missä se “olet tässä”-pallukka on?

Dum-di-dum. Onneks kukaan ei huomaa et mun paita on nurinpäin.

Pahasti vaikuttaa siltä, että blogiin ilmestyy jatkossakin tyylikkäitä mökkieleganssiotoksia, joissa luonnon helmasta humaltunut bloggaaja tönöttää uneliaana kuin raidista saanut paarma paita nurinpäin yllään. Mikään ei voita ulkohuussin ja raemyrskyn kaltaisen hyttyspilven yhdistelmää, paitsi ehkä yömyöhällä kämmenselällä köpöttelevä punkki ja pihalla luikertelevat kärmehet. Ja pakko on rakastaa myös lattialankuilla kirmailevia kusiaisia, jotka rusahtavat rapsakasti jalan alla ja purevat ellei polkaise tarpeeksi nopeasti. Olen eläinystävä ainoastaan kaupungissa, mökillä paras kaverini on liekinheitin.

Mutta on mökkeilyssä hyviäkin puolia. Niinku vaikka… noh. No epäterveellinen ruoka nyt ainakin. Kai se maistuu paremmalta kun  syödessä saa toisella kädellä husia paarmoja, hyttysiä ja helikopterin kokoisia sudenkorentoja kauemmaksi ja mättää samalla toisella kädellä pekoniin käärittyä juustoa naamariin. Öisin mikään ei riemastuta niin kuin korvanjuuresta kuuluva pirteä pininä ja vesi ei juokse kuin rännissä. Ehanaa.

Kesämökki – tuo jokaisen pikkumasokistin taivas. Vielä kun keksisi miksi sinne haluaa mennä kerta toisensa jälkeen. Ellei ota lukuun sitä itsestäänselvyyttä, että siellä ei ole muita ihmisiä.

En ole tosin keksinyt vielä  kumpi on vittumaisempaa, hyttyset vai muut ihmiset. Paha.

Tykkään
0