Monthly Archive for June, 2010

Page 2 of 2

Uusi kamera!

Huu, wheeee, iiih! En ole varma voinko vieläkään uskoa silmiäni, mutta tuossa pöydällä taitaa toden totta pönöttää ihan tuliterä uusi kamerarunko. Hei hei tarkennusongelmat, bai bai poikkeuksesta vakioksi muuttunut tilttailu ja itsekseen sammuminen. Soronoo vaan vanha hopeakuula, talossa on nyt uusi lelu, joka tottelee nimeä Canon EOS 5D Mark II.

No mikä tästä sitten tekee paremman kuin vanhasta 300D:stä?  (Jos nyt siis ei aloiteta siitä, että tämä ei ole kuusi vuotta vanha ;))

Omalta, vaatimattomalta harrastelijakannaltani oleellisimpia asioita ovat ainakin nämä:

  • Isompi etsin. Kuulostaa ehkä tarpeettomalta, mutta kuva on huisisti helpompi hahmottaa, kun kameraan kurkatessa vastaan tuleekin kärpäsenkakan sijasta aakeelaakee maisema.
  • Ei turhuuksia, kuten kiinteää salamaa. Ei sitä tullut käytettyä koskaan muutenkaan, joten mitäpä moisella tilanviejällä tekisi.
  • Videokuvaus! Eikä mitään suttukuvaa, vaan HD:tä. Tsekatkaa vaikka alla oleva House-pätkä, joka on kuvattu kolmella Mark II:lla. Kissavideot, here I come.
  • Rutosti lisää mekapikkelssejä. No hei, enempi parempi.
  • Hivenen nopeampi kuvien siirto muistikortille. Vanha kamera alkoi huutaa busyä jo muutaman kuvan ottamisen jälkeen ja tietysti aina silloin, kun alkoi tapahtua. Odottele siinä sitten, että mopo siirtää kuvia kortille, ruks-ruks vaan. Rrrrasittava ominaisuus, josta ei onneksi tarvitse enää kärsiä.
  • ISO- arvo säädettävissä 6400:n asti ja laajennettuna jopa 25 600:n. Tarkoittaa sitä, että kuvia voi ottaa paljon hämärämmässä kuin ennen. Laajennettu arvo mahdollistaa kuvaamisen jopa lähes pimeässä (toki siinä vaiheessa kohinaakin on jo tuntuvasti). Kuvasin eilen kissoja seiska-aukolla. Sisällä. ISO 800:lla. Valotusaika oli huikeat 1:250. Ei kohinaa, ei suttua. Ennenkuulumatonta. Kuvitelkaa tunne, kun mopokuski pääsee formula-auton kyytiin. Puh.
  • Täyskokoinen kenno. No tämä on se paras ominaisuus. Kansantajuisesti selitettynä täyskennon avulla saa mm. hallittua kuvien syväterävyyttä aiempaa paremmin. Sen avulla objektiiveista tulee myös laajakulmaisempia, mikä on esimerkiksi sisäkuvaajalle loistava ominaisuus. En pystynyt aiemmin kuvaamaan itseäni eteisen peilin kautta, koska mahduin kuvaan ainoastaan reisistä ylöspäin. Nyt mahdun kuvaan kokonaan. Halpa, alle satasen obiska muuttui uuden rungon myötä yhtäkkiä hitusen arvokkaammaksi.
  • Tarkempia ja hitusen (köh) ammattimaisempia speksejä voi tavata täältä.

Eikä tämä hauska tähän lopu. Postipoika kantaa jossain vaiheessa kahden intopiukeen kameranäplääjän tahmatassuihin myös uuden objektiivin. Sitä koristaa kaunis, punainen rengas. Jos ei musta näiden myötä tule Annie Leibovitziä niin koskas sitten ;D.

Ja niitä kuvia, juu, niitä on tulossa.

Tykkään
0

Arvoitus

Mitä uutta kuvassa on?

Tykkään
0

Äidinvaistoista

(Edit: Kuvia lisätty.)

Kyllä muakin varmasti ottaisi päähän, jos olisin lokki.

Ei olisi kivaa joutua asumaan jossain kuolasta ja risuista kasatussa häkkyrässä, johon piiskaisi sade ja tuuli aivan estoitta ja jossa naapurit paskoisivat niskaan. Kypsentämättömästä kalasta ja muista niljakkeista koostuva ruokavalio ei varmaankaan ole mikään sushiin verrattava elämys.

Aivan erityisesti ottaisi varmasti päähän se, että kun olisi ensin työllä ja tuskalla punnannut persiistään pihalle monta jalkapallon kokoista munaa, olisi niitä havittelemassa aamupalaksi kaikki aina pesänaapureista petoeläimiin (ja viattomiin bloggaajiin, ilmeisesti). Ja sitten kun ne munat viimein kuoriutuisivat, niin kyllä korpeaisi olla joka välissä syöttämässä kakaroitansa huonosti sulaneella oksennuksella ja hätistellä samalla nälkäisiä petoja, hyttysiä ja muita perskärpäsiä kauemmas toisella siivellä. Ei käy kateeksi.

En siis yhtään ihmettele, että sain tänään yhden hieman kireähermoisen äitiliinin nokka edellä kimppuuni, kun nukutin omaa poikastani aamupäikkäreille ulkosalla.

Varoitan tosin, että ensi kerralla tirvaisen parin ärräpään mutisemisen sijasta jok’ikistä iholle tukkivaa kiljukaulaa pesäpallomailalla vastapalloon.

Terkuin nimimerkki Toinen Äitiliini

(En saanut nokasta, vaikka yritys oli kova.)

Hullupää-tirppa…

… ja sen täplikkäät beebet. Ilmankos olin saada pataani, kakarat pitävät majaa tienposkessa.

Tykkään
0

Kakofonia ♥

Luin eräs kaunis päivä jotain kotimaista sisustuslehteä, jossa oli moniosainen “sisustuskouluksi” nimetty juttusarja. On toki aiheellista, että tässä vitriinikaappien luvatussa maassa edes yritetään levittää sisustuksen ilosanomaa, mutta itse henkilökohtaisesti kyseenalaistan kaikki tee näin-ohjeet, erityisesti jos on kyse vaatteista tai sisustuksesta.(Kyllä, mulla on antipatioita vitriinejä kohtaan. Varsinkin, jos ne on täytetty pokaaleilla. Antakaa mulle pommi.)

“Yhdistele kuoseja varovasti, ettei tuloksesta tule levoton”

“Käytä isokuvioista tapettia harkiten ja pidä muu sisustus neutraalina”

“Älä sisusta pientä huonetta isoilla kuvioilla ja voimakkailla väreillä”

“Pidä makuuhuone neutraalina

Pffft. Jaa. Ai niin näinkö?

Vai näinkö ei saanut tehdä?

Sanonko mihin arvon lehti (ja muut kaltaisensa) voi tunkea sisustusneuvonsa ;D? Itse henkilökohtaisesti rakastan boheemia värikylläisyyttä, riiteleviä värejä ja isoja printtejä. Toivoisin, että talomme jokainen huone olisi sisustettu yhtä kieli poskessa ja huumorilla kuin makuuhuoneemme. Maltan tuskin odottaa, että pääsen sisustamaan sitten joskus valmistuvaa ompeluhuonettani… sahraminkeltaiset seinät ruusukuvioineen on päätetty jo, samaten kuin pinkiksi maalatut puutuolit XD. Mautonta? Oi kyllä ♥.

Oman kodin laittamisessa parasta on se, ettei muiden mielipiteitä tarvitse kuunnella eikä kenenkään muun tarvitse viihtyä mun kodissani. Vastapainoksi olisi tosin mukavaa suunnitella sisustus jonkun muun kotiin ja tehdä siitä täysin päinvastainen omiin mieltymyksiin nähden. Jostain syystä olen tällä hetkellä kovasti mieltynyt meri-/mummolahenkiseen raikkaaseen tyyliin. Nyt pitää varmaan äkkiä rempata joku huone, että pääsen toteuttamaan itseäni ;).

Tykkään
0