Kato äiti, hampsteriposki.
No, siinä ne nyt sitten ovat. Se Carin Westerin mekko ja se tukka. Mekko tuntuu erittäin omalta ja tukkakin ehkä hetken päästä. En tiedä kiusaako letissä enemmän malli vai väri, mutta jokin siinä haiskahtaa vähän keski-ikäiseltä mun nenääni. Hiukset ovat siis kauttaaltaan melko lyhyet, mutta sivuilla hampsteriposkien takana liuhuu pitemmät huitulat. Sivukuva olisi kieltämättä ehkä hieman valaissut asiaa :D. Kuten huomaatte, vaikka mainostin olevani blondi, niin ei tuo nyt aivan blondi ole. Mustaan kuontaloon tottuneelle muutos on kuitenkin melko dramaattinen. Olen yrittänyt liottaa pisinkeltaiseen vivahtavaa pehkoa hopeashampoossa ja näyttäisi vähän siltä, että aineesta on ollut ainakin aavistuksenomaista hyötyä. (Tai sitten olen hyvä huijaamaan itseäni.) Alistun kuitenkin täydellisesti ajatukseen, että punakkuus ja kellakkuus lähtevät hiuksista ainoastaan saksien kanssa…
Sinänsä huvittavaa, että menin kampaajalle vakaana aikomuksenani vaalentaa hiuksia ainoastaan ihan vähän. No, sain kampaajakseni nuoren naisen, jolla mitä ilmeisimmin oli visio :D. (= “Mä laitan sulle PALJON raitoja!”) Ei visiossa mitään vikaa, mieluummin visio kuin sen näköinen tukka kuin sille ei olisi koskaan mitään tehtykään. Mutta se ihan vähän vaaleampi haave sai kyllä vähän näpeilleen ;D. Eikä se mun haaveksimani mallikaan ihan tuommoinen ollut, mutta olin siitäkin huolimatta vaihteeksi tyytyväinen kampaajani. Outoa. Kokeilunhalu ja rohkeus ilmeisesti vetoavat muhun kampaajissa?
Löysin mustan mekon alle sopivan alusmekon niinkin banaalista paikasta kuin Only, mutta hyvinpä tuo halpa trikooräpsä näyttää asiansa ajavan. Korun bongasin Mekasta ja se taisi olla merkiltään Tapas. Jalassa olevat viime kesän muotibloggarikengät pääsivät ulkoilemaan viime lauantaina ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Asu oli tuolloin itseasiassa sama, mutta mesh-mekon tilalla oli satiininen pikkumusta. Huomaako muuten kukaan tietynlaista vuoropuhelua tuon sovitusnuken ja mekon muotokielen kesken, vai kuvittelenko omiani :D?
Järjenjuoksu on tällä hetkellä vähän heikoissa kantimissa (tai ainahan se on), enkä yhtään muista, mistä muusta mun pitikään täällä höpistä. Se on kuitenkin aivan varmaa, että sitten kun pääsen Ö-kupin meijereistä eroon tulen olemaan one happy camper. On suoranainen fysiikan lakien vastainen ihme, että sain itseni survottua tuohon meshiseen makkarankuoreen näyttämättä joulukinkulta :D.
